17.IKÄVÄNI

Taas perjantai tuli, ku Neumannin suusta! Ne sellaset päivät menee ku siivillä, ja ilta koittaa yllättäen. Koitin vähän fuskata luojaa heräämällä todella aikasin, että päivä tuntus pidemmältä. Heräsin kylä-nimisestä paikasta ja maistelin jo puol kasilta aamukahvia, samalla ku surffailin työilmotuksia. Laittelin ilmotuksia eteenpäin kiitettävän useita ja päivä TAAS pirulainen hurahti ku siivillä. ”Tuttava” saapu himaan päivällä ja mä olin kiitoksena väsänny vähän apetta rintojen alle. Kävästii pikapikaa Vakken ihmeellisessä maailmassa, vaihtamassa mun habitusta mahdolliseen iltarientoon sopivammaksi. Tosin olin päättänyt, ettei holi määräile elämää tänä viikonloppuna. No, päästiin takas Petreliukseen kun muidu, multa salaa, väsää kyökissä itelleen jotain Kelkkaa tai Moottorikelkkaa. Mun erehtymätön tuulenhalkojani hokas heti sofalla, että nyt on ilmassa jotain ilon tuntua. Otin kottaraisen mukista testit ja erehtymättömyyteni sai virheettömän leiman. Vosu koitti fiksata vodkajuomaa itelleen, vaan ei mulle. Mä heitin jatsarit jalkaan ja kipasin alakerran Saleen. Otin koriin muutamat temppuliemet ja mieleen tuli urheilutoimittajan sanat; ”Ja takasin yläkertaan!” Maistelin noita olusia samalla, kun kirjottelin jo hilpeenä tekstiä tähän loputtomaan blogiin. Kun oluet oli juotu, mun 150 egen Dieseleiden puntit alko pahasti väristä. Oli siis otettava kaupungin nopein ja myöhästelevin kyyti perseen alle, suunnatakseni cityyn. Nokka tuhisten suuntasin taas Hospodaan mehulle! Sain myyjättäreltä TAAS niin imartelevan flirttihymyn, että boksereissa alko oleen ahdasta..pakkohan sitä oli sitten sanallisesti hiukan kiusata. Tyttöhän punasteli ku hinaaja Sillanpää konsertissa! Istuksin rauhassa, samalla toivoen, että tuo jo aiemmin mainittu parturityty ilmaantuu samalle lintulaudalle. Mimmiä ei kahteen nallelimppariin kuulunut, joten suuntasin matkani Edisoniin. Siellä litkin parit ulkolaiset oluet ja suunta jatku sinne, jonne se ei ole aikaan mennyt; Ghettoon!

Kirjoitettaessa soi Disturbed; land of confusion