31.TELKUTON

Tällä kertaa ei vituttanu yhtään, vaikka maanantai olikin. Mä ilmotin töihin, mutta vaan tiimikavereille, että saavun vasta kymmeneks. Laitoin oikeen kauluspaidan ja skarakan juhlan kunniaks. Siellä sitten rennosti naukkailin kahvia ja kuuntelin suruvalitteluja, lähtöni vuoks. Pikkupomo tuli kuiskaileen, että päivällä on sitten kakkua tiedossa! Vittu, ja mä arvasin; iso pomo oli varmaan nääki kakkukestit laittanu omasta pussistaan, ku kerran pääsee musta eroon. Sekään latvaroso ja pompo ei oo mulle sanaa sanonu reiluun kahteen kuuhun, eikä varsinka meilannu. Vittu miten iso mies (mies hyvin pienellä ämmällä) voi olla noin lapsi. Toiset vaan on fiksumpia ja tietää enemmän asioista, pomot taas yleensä ei. Tässä voidaan just niin paljo verrata tätä mein työjuttua Jeesuksen elämään. Juudas kavalsi Jeesuksen varmaan samasta syystä, eli Jeesus oli kivampi ja fiksumpi sekä huomattavasti komeempi! Juudas siis päätti vaan hankkiutua eroon siitä. Tässä tapauksessa mein kakkukestit versus viimeinen ehtoollinen. Ei Jeesus ollu mikää ”pomo” vaikka keskellä eräässäkin taulussa istuu, vaan se oli se keskipiste, josta kaikki diggas. Jeppa sai naisia, sillä oli viinaa ja laulu raikas. Juudas oli ku mein tylsä paukapääpomo, se oli tylsä ja vietti illat himassa, ei juonu viinaa ja muijaki inisi ku banaanikärpänen tomaatissa! Hesuksella oli tosiaan muiduja ja miksei ois ollu, se muistutti kovasti rokkipoikaa, vaikka kaapu oliki hanurista. Sillä oli taito hallussa, se osas mitä vaan. Ku tuli fiilis, et pitää saada kembalot pystyyn, Mr J teki vådasta vinettoo. Ku daami tollasen illan jälkee paukahti paksuks, J vaan teki ”hokkuspokkus” ja ei oo enää mitää 9 kuun probleemaa. Samanlaisti J taiko käden kädettömälle ja isot pelivehkeet impotentille! Eli pakostaki se ois fiksannu samalla metodilla piiputtavan Fiatin tai hiukan vuotavan mikron. Ja naiset diggas. Tästä Juudas vittuuntuneena päätti vaihtaa Jeban elämän muutamaan kolikkoon. Samalla se teki melko paskat lehmänkaupat. Ja tässä päästään takas mun henkkoht elämään, mä osaan mitä vaan. Kyllä mä hiivat heitän koska vaan, ja juttu sen verran lentää että daamit suorastaa anelee päästä mun seuraan. Audienssipyyntöö tulee kato koko ajan. Tää honottava pomo taas on kätevä ku varreton vasara ja fiksu ku mukillinen räkää. Ja nyt se sitten halus päästä musta eroon, mansikkakakun hinnalla, saatana. Mutta tekipä huonon vaihtokaupan, mammat ku nostiki äläkän ja taatusti jatko lupaa lisää. Sielläpä tämä remonttikohteiden Jaakko Kolmonen sitten yksin koittaa esittää tädeille hauskaa, hyvällä epäonnistumisprosentilla! Simpsonien Nelsonin sanoin; ”HaaHaa”!

Se siitä, kello ku naksahti viis, mä olin saanu kamani kerättyä ja hilpasin viimistä kertaa vankilan ovesta ulos. Nyt teki mieli kylmää olusta, vaikka kantamuksia oliki riittämiin. Edisoniin menin vetää viimoset oluset ton duunin päätteeks. Suvi tuli taas seuraks, vaikka oliki matkalla jonnekki mopoileen! Maisteltiin siinä parit maltaat ja sitten Hesen ruissaria testaan. Eipä ollu sekää kummonen, joten vittuuntuneena kotiin vetään lonkkaa ja hengähtään. Yksi vaihe elämästä takana, ONNEKS!

Kirjoitettaessa soi Irwin; Ei tippa tapa