9.TIPATON

Ekaa kertaa oli hyvä fiilis; ei mikään jyskytä, varsinkaa se kiva paikka, jossa suurimmalla osalla on kuulemma sydän. No kivimiehellä on eri fysiikka.
Mut kyllä sitä ois voinu suussa maistua vähän eilinen päivä, ja mielikuviin palata kaikki hauska ja jännä mitä OLIS tullu tehtyä. Noitahan on kauheen kiva muistella ”aamupuron” ääressä. Ja mikäs sen kivampaa vielä oliskaa, jos kämpästä heräis joku samat harrasteet omaava kaveri. Sitä voitas sitten yhdessä kokoontua kuuntelemaan ”Päivänavausta”. Nimittäin tulee jokseenki euforinen olo just avatusta nallelimpparista, hätätilassa Ohviki käy. Se ääni on hunajaa korville, kuten just muuton tehneen pääskysen viserrys homostelevalle lintubongarille, joka nahkahousut jalassa tiiraa pöheikössä tavallisia siivekkäitä. Se on katsos tollaselle bilsanopelle ainoo kerta ku voi rohkeesti olla oma ittensä!! Kotona sitten lintukirja tai miehinen käsityökirja kädessä kuritetaa tattia!
Normaalisti tästä päivänavauksesta ois kätevästi aasinsillalla päässy siirtyyn luontoon nauttiin suomalaista aamiaista, joka tässä tapauksessa ois ainoo aukioleva ruokapaikka ja ”eri joukkueessa pelaavien” kantamesta. Suoraan sanoen siis Turun lepakkoluola! Vanha kettuhan nauttii piristeensä just siellä missä se on otollisinta. Eikä siinä vikaa oo, hintahan tuolla mehumukille on suorastaa mieltä ylentävä!

Eipä menny peli taaskaan ihan noin tällä kertaa. Sen kuitupitosen hiilariaamupalan jälkeen piti miettiä tekemistä. Tuohan osottautu näinki kätevälle ja mielikuvitukselliselle urokselle varsin mahdottomaks. Eiku klesat niskaa ja ulos. Vittu että päässä soikin biisi; ”Terveisiä Jaanalle, naula päähän ja baanalle…”

Hetken pyörin cityssä, ku ryssä Anttilassa ja olin hukassa ku sokee nudistirannalla. Päätin mennä reippaasti vaan kotii pohtii uusia kujeita. Kamala maltaanmaku suussa vaan pusersi, mut ei auttanu. Oli pakko siis kokkailla, et saa edes jotain suuhun pantavaa (Kaikki kottaraisetki kaikonnu, oon varmaan ärsyttävä nollatoleranssina ;))! Tuli syötyä hyvin ja alko väsyttään…eikä yhtää tehny mieli kaljaa tai edes ulkoileen…EIPÄ! Onneks ne on alkanu Ylellä kuunteluttaa vanhoja Koeläinpuisto- kuunnelmia , joten ihan kiva oli niitä muistella ja istua himassa. Mutta, sitten se iski…alko vituttaa kotona riekkuminen. Sekalaiset tunteet valtas tän tyhjän päänupin ja sitten oltiinki tunti-kaks kahdenvaiheilla. Mä olin jo päättäny, et lähen ihmistenilmoille kiusaan juopuneita kanssatovereita ja vittuuntuneita baarimestareita. Sitten iski taas vaiheisuus päälle, ku syyttäjä Uotin veljeksiin. ”Mitä jos mä ratkeen, mitä jos tenutan aamuun jnejne….??” No sittenpähän sekin nähää!!
Eiku taas uus kuosi ylle ja radalle. Oli se vittu lystiä katella tuttujen annostelijoiden (niitä ovimiehiä) ja baariheppujen ilmeitä ku marssin selvänä sisään ja tilasin kokista tai holitonta kuraa nimeltä Nikolai (tais olla paska jätkä ku sen nimellä myydään tollasta soppaa, joka ei ees kovimmille absolutisteille maistu)! Hermoraunioks sitä tulee, ku kattelee miten ihmiset on onnellisia (no hetken vaan, mutta silti), tekee kaikkee idioottimaista ja jätkillä on uskomattomat peliliikkeet, ILMAN MUA STNA!! Vanhaan hyvään aikaan oisin roikkunu tätimäisen sedän kaulassa ja örissy tiskin yli että; ”Millä vitun oikeudella sä et muka mulle enää myy..?” Ja vastauski oli jo tiedossa; ”A-oikeudella….” ! Joo, mut ei siis tänä lauantaina, vaan kiltisti sanoin päivää ja tilasin lasin nörttimehua eli Spepsiä..!
Taas ois meili tehny mennä edes juttelee muutamille hyväpyrstösille Sturnus vulgaris- yksilöille, mutta eihän ne tällasta selvää tapausta ois pitäny minään.

--> Kotiin tyhjin käsin, vaikka tosin kotona tilanne ei enää ollu sama ;))!

Kirjoitettaessa soi Hector; Juodaan viinaa