8. TIPATON

Perjantai tuli taas ja tyypillisesti oltas kellokorttimokkulan luona notkuttu jo ennen kolmee ja 15.05 olisin ollu jo Sevillan hullunhalpa huurteinen huulilla. Tällä konstilla helposti unohtaa kimittävän persenaamapomon, ja vielä idiootimman kusipääpomon ja edellä mainitun sikaoksennus- tiimiläisen piipitykset kauas taakse. Siitä kun ois sitten vielä jatkanu ”lukemaan päivän lehdet” Deili Nyyssiin erittäin halpaan opiskelijahintaan, niin JOHAN ois puntti ja viikset tutissu kohti osuuskaupan ruokaloita. Perjantainahan on tapana juoda ittensä mukavaks ja työnkorroosioimat leidit kauniiks heti töiden jälkeen. Tällä tyylillä yks asia olis ollu varmaa; unimatti viereilee kello kakstoista. Mutta mitäpä tuosta, lauantai ois taas kuitenki uus temmellyspäivä, uni saakin tulla ku Manulle illallinen.
Näinhän se ei sitten mennyt tipaton numero kahdeksan. Istuin töissä saatana puol kasiin asti, kiltisti palvellen itte pirua. Ja sen taas tietää miten käy raskaan viikon jälkeen tollasessa touhussa; kiltisti kotiin alapesulle ja kattelee Matin tuomia unikuvia!! Ihqua, huomenna on tipaton lauantai ja VASTA saatana toinen!!

Kirjoitettaessa soi Eppujen; voi kuinka me sinua kaivataan