Näin onnistut:
- Valitse yhdistävä tekijä: toistuva väri, materiaali (kromi, puu) tai muoto (pyöreät linjat).
- Ankkuroi tila: yksi tai kaksi näyttävää kalustetta (valaisin, sohva, pöytä) antavat suunnan.
- Käytä rytmiä: samanlaiset jalat, vetimet tai kuviot sitovat kokonaisuuden yhteen.
- Päivitä lempeästi: maalaa laatat, vaihda vetimet tai lisää uusia tekstiilejä, mutta säilytä mittakaava.
- Kerro tarinaa: yhdistä kirppislöydöt, design-klassikot ja uustuotanto – valitse vain, mistä oikeasti pidät.
Mitä retroeklektismi on?
Retroeklektismi tarkoittaa erilaisten aikakausien kalusteiden ja tyylien yhdistelyä rennolla otteella.
Tyyli voi tuoda samaan huoneeseen 60-luvun nojatuolin, 70-luvun neuvottelupöydän ja 80-luvun sohvan – kunhan jokin elementti, kuten väri, muoto tai materiaali, sitoo kokonaisuuden yhteen.
Se ei ole purismia tai tiukkaa aikakauden rekonstruktiota, vaan luovaa sekoittamista. Tyyli sallii sekä design-klassikot että itse tehdyt muutokset: Ikean senkin voi muokata retroksi lisäämällä hiusneulajalat, ja vanhat valaisimet voivat löytää uuden elämän yllättävissä paikoissa.
Oleellista on, että koti näyttää omalta – ei museolta. Retroeklektismi luo tilan, jossa historia ja nykypäivä keskustelevat keskenään.
Käytännöllisyys ennen kaikkea
Vaikka retroeklektismi ammentaa menneestä, sen ei tarvitse uhrata mukavuutta. 1950–70-lukujen mukavuusstandardit olivat toiset: sängyt kapeampia, patjat ohuempia ja laattojen koot erilaisia.
Tyylissä on lupa päivittää mukavuuksia – esimerkiksi lisätä lämpöä korkkilattialla tai verhoilla vanhat sohvat uuteen kuosiin.
Myös mittasuhteet ovat tärkeitä
Alkuperäiset kaappien ovet ja laattojen koot on usein mietitty tarkasti, joten niiden säilyttäminen kannattaa, vaikka pintaa päivittäisi. Näin koti säilyttää harmonisen rytminsä.
Retroeklektismi ei tarkoita sekamelskaa, vaan harkittua kerrostamista. Jokainen elementti valitaan tarkoituksella ja niille annetaan yhteinen kieli.
Lähde: BBC
