Työ, joka kuulostaa hyvältä ääneen sanottuna. Koti, joka näyttää siltä kuin sen kuuluisi. Kalenteri täynnä menoja ja ystäviä, joiden kanssa nauretaan juuri sopivasti. Ja silti, jossain pinnan alla, tyhjä tila humisee.
Se on tunne, jota ei osaa nimetä, koska mitään ei varsinaisesti puutu, mutta mikään ei myöskään tunnu miltään.
Kun elämä on täynnä, mutta sinä et ole siinä
Moderni elämä on onnistunut tekemään meistä mestareita selviämisessä. Osaamme vastata viesteihin nopeasti, palaverit hoituvat ajallaan ja kalenteri rullaa kuin hyvin öljytty kone. Mutta jossain vaiheessa meistä on tullut myös sivustakatsojia omalle elämällemme.
Me suoritamme arkea kuin näyttelijät, jotka ovat unohtaneet miksi rooli alun perin kiinnosti. Aamukahvi juodaan, mutta sitä ei maisteta. Ystäviä tavataan, mutta keskustelut jäävät leijumaan. Tunne siitä, että jokin on pielessä, kasvaa hiljaa, vaikka kaikki on ulkoapäin hyvin.
LUE MYÖS: Parantaako älykello elämää vai aiheuttaako se vain yleisesti hyväksytyn riippuvuuden?
Kun välttelet pahaa, vältät myös hyvää
Meitä on opetettu pakenemaan kipua. Jos ahdistaa, täytetään tila: työllä, treenillä, sarjoilla, puhelimella. Ihan millä vaan, jotta ei tarvitsisi tuntea liikaa.
Mutta kun kivun sulkee pois, sulkee samalla oven ilolta, rakkaudelta ja merkitykseltä.
On helpompi elää vähän puoliteholla kuin kohdata se, mitä sisällä oikeasti tapahtuu. Niinpä moni meistä on rakentanut täydellisen elämänkulissin, jonka sisällä ei enää asu kukaan.
Tunteettomuus ei ole rauhaa – se on vieraantumista
Kun kaikki tunteet tasoittuvat, se voi ensin tuntua helpotukselta. Ei ärsytä, ei itketä, ei sytytä. Mutta hetken päästä huomaa elävänsä kuin harmaassa suojakuplassa, jossa mikään ei pääse sisään, eikä mikään pääse ulos.
Tunteettomuus ei ole tasapainoa, vaan etäisyyttä omasta elämästä. Se on kehon tapa suojella, mutta myös sen tapa ilmoittaa: et ole enää yhteydessä itseesi.
LUE MYÖS: Miksi perheen nuorin on aina hauskin, charmikkain ja vähän vastuuton – tiede selittää
Paluu alkaa, kun pysähdyt
Ehkä ratkaisu ei olekaan tehdä enemmän, vaan lopettaa hetkeksi. Kuunnella sitä, mitä on pitkään sisällään piilotellut.
Ei siksi, että elämä pitäisi kääntää ympäri tai löytää jokin uusi merkitys, vaan siksi, että saisit yhteyden itseesi takaisin.