Väittely on jatkunut pian vuosikymmeniä ikuisuusaiheen ympärillä: kun heteromies ja -nainen ystävystyvät, pysyykö suhde platonisena vai hiipiikö väliin romantiikka?
Arjen kokemus kertoo, että työpaikoilla, harrastuksissa ja kaveriporukoissa heterot kykenevät elämään sulassa sovussa sukupuolesta riippumatta.
Toisaalta poikkeus vahvistaa säännön aina, kun joku ihastuu tai kun rajat alkavat hämärtyä.
Kokemus opettaa - vai opettaako?
Mielipidekirjoituksessa “The Only 5 Ways a Man & Woman Can Be ‘Just Friends’” Shannon Leyko tiivistää käytännön nyrkkisäännön: platoninen linja pitää helpommin, kun kun-listalta täyttyvät nämä kohdat:
- ystävyys syntyy puolison tai perheen kautta, jolloin kaikki ovat samasta piiristä
- alkuperäinen uteliaisuus on kokeiltu ja todettu “ettei ole kipinää”
- kyse on mukavuusystävistä (työ/sali/harrastus)
- eikä aikaa vietetä kahdestaan
tai
- tai ollaan oikeasti vain tuttuja, ei läheisiä.
Leyko varoittaa kuitenkin rajojen venyttämisestä:
“Kun alat viestitellä, soitella tai nähdä kahdestaan tavallisen ympyrän ulkopuolella, tunteita alkaa kehittyä helposti.”
Stereotypiat ja kulttuuri painavat
Esseessä “Can a boy and a girl ever be just friends?” kirjoittaja Narmika Sivarajah muistutettaa, että ympäristö – media, lähipiirin oletukset ja kulttuuriset normit syöttävät narratiivia, jonka mukaan “läheiset ystävät muka väistämättä rakastuvat”.
Hollywoodin lempiasetelma romanttisissa elokuvissa on alttarille päätyvät parit, joiden romanssi alkaa viattomasti ystävyydestä.
Kirjoittaja kuitenkin alleviivaa rajojen ja kunnioituksen merkitystä:
“Ystävyys ei tarvitse sukupuolta”.
Kun ympäristö kyseenalaistaa, niin ette ole velkaa keskinäisistä väleistänne kenellekään minkäänlaisia selityksiä, hän kiteyttää.
Mitä sanoo tiede
Sosiaalipsykologi Adrian F. Ward tutki 88 heteroystäväparia laboratorio-olosuhteissa.
Tulokset eivät olleet miehiä kohtaan erityisen mairittelevia. Nimittäin miehet kokivat vetovoimaa ystäviään kohtaan naisia useammin ja yliarvioivat naisten kiinnostuksen.
Wardin havaintojen mukaan miesten arviot siitä, kuinka viehättäviä he olivat naispuolisten ystäviensä mielestä, liittyivät lähes yksinomaan siihen, mitä miehet itse tunsivat – ei siihen, mitä naiset oikeasti ajattelivat tai tunsivat tai olisivat ilmaisseet.
Naiset taas aliolettivat miesten kiinnostuksen.
Johtopäätöksenä voidaan siis ajatella, että kaksi ihmistä voi kokea täsmälleen saman ystävyyden radikaalisti eri tavoin ainakin tutkijoiden havaintojen mukaan.
Ward havaitsi myös, että miehet suhtautuivat varattuihin yhtä potentiaalisina petipartnereina kuin sinkkuystäviinsä, kun taas naiset huomioivat suhde-statuksen selvästi herkemmin.
Ystävyksien väleihin vaikutti myös ympäristö – suhdetilanne ja seurue (kahdestaan vs. porukassa) muuttivat selkeästi dynamiikkaa.
Toisin sanoen oli miehen moraalisista valinnoista kiinni, miten ystävyyssuhde säilyi platonisena.
Lähteet: Benefit or burden?, Shannon Leyko, Medium & Scientificamerican.com