Kolme vuotta on 20-vuotiaan tähänastisesta elämästä 15 prosenttia, mutta 60-vuotiaan elämästä vain 5 prosenttia.
Laskelma ei todista, että nuori kokisi vankeusajan kolminkertaisena, mutta se paljastaa oudon ongelman: kellossa sama tuomio voi merkitä kahdelle ihmiselle hyvin erilaista menetystä.
Kello ei tiedä, kuka istuu.
Kolme vuotta ei vie kaikilta samaa osaa eletystä elämästä
Lapsuuden kesäloma saattoi tuntua loputtomalta, kun taas aikuisena kokonainen vuosi saattaa kadota joulusta jouluun lähes huomaamatta.
Marc Wittmannin ja Sandra Lehnhoffin 499 ihmisen tutkimuksessa osallistujat olivat 14–94-vuotiaita, ja tulokset tukivat jossain määrin tuttua kokemusta ajan nopeutumisesta iän myötä, vaikka ikään liittyvät vaikutukset olivat pieniä tai kohtalaisia.
Erityisesti pitkien menneiden ajanjaksojen kokemuksessa ikäeroja on havaittu, mutta arkinen tunne juuri nyt kuluvasta ajasta on paljon mutkikkaampi asia.
LUE LISÄÄ: Tuntuuko, että vuodet vain vilisevät ohi? Taustalla tieteellinen syy
Tutkimus ei anna helppoa sääntöä ajan kokemiseen
Vuonna 2015 Sylvie Droit-Volet ja John Wearden vertasivat nuorten aikuisten ja noin 70-vuotiaiden kokemusta ajan kulumisesta heidän tavallisessa arjessaan.
Osallistujille lähetettiin viiden päivän ajan kahdeksan kyselyä päivässä, eikä ikäryhmien välillä havaittu eroa siinä, kuinka nopeasti juuri meneillään oleva aika tuntui kuluvan.
Duken yliopiston professori Adrian Bejan puolestaan esitti European Review -lehdessä vuonna 2019 teoreettisen mallin, jossa hän erottaa kellolla mitattavan ajan ihmisen kokemasta ”mielen ajasta” ja yhdistää ikääntymisen muutoksiin siinä, miten nopeasti mieli käsittelee vaihtuvia havaintoja.
Tutkimuksesta ei siis saada kerrointa, jolla yksi nuoren vankilavuosi voitaisiin muuttaa esimerkiksi kahdeksi vanhemman ihmisen vuodeksi.
Vankilassa sama aika voi olla hyvin eri rangaistus
Rangaistusteoriassa tunnetaan niin sanottu yhtäläisen vaikutuksen periaate, equal impact, jonka taustalla on ajatus muodollisesti saman rangaistuksen mahdollisesti erilaisesta vaikutuksesta eri ihmisiin.
Andrew von Hirsch ja Andrew Ashworth ovat käsitelleet periaatetta suhteellista rankaisemista koskevassa tutkimuksessaan, ja oikeuskirjallisuudessa esimerkiksi ikä ja terveydentila on nostettu ominaisuuksiksi, jotka voivat tehdä samasta seuraamuksesta tavallista raskaamman.
Esther van Ginnekenin ja David Hayesin tutkimuksessa haastateltiin 30:tä vankia sekä yhdeksää yhdyskuntaseuraamusta suorittavaa henkilöä Englannissa ja Walesissa.
Haastateltujen kokemukset poikkesivat rajusti toisistaan, sillä rangaistuksen paino syntyi vapauden menettämisen lisäksi esimerkiksi erosta perheeseen, normaalin työn estymisestä ja muista vankeuden seurauksista.
Vanha vanki kääntää koko asetelman päälaelleen
Jos nuoren kohdalla katsotaan jo elettyä elämää, nuoruus näyttää nopeasti raskauttavalta tekijältä.
Kun katse siirretään jäljellä olevaan elämään, asetelma voi kuitenkin muuttua täysin.
Yhdysvaltain Sentencing Commissionin vuoden 2022 raportissa 38,6 prosenttia vähintään 70-vuotiaana tuomituista liittovaltion rikoksentekijöistä sai rangaistuksen, jonka pituus ylitti heidän tilastollisen jäljellä olevan elinajanodotteensa.
Siinä missä nuori voi menettää valtavan osuuden siihenastisesta elämästään, iäkäs voi saada tuomion, joka merkitsee käytännössä loppuelämää.
Suomessa nuorten seuraamus pitenee vuoden 2027 alussa
Ikä vaikuttaa Suomen rangaistusjärjestelmässä jo nyt, mutta syynä ei ole teoria nuoren hitaammin kulkevasta ajasta.
Rikoslain mukaan alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi.
Samalla nuorisorangaistukseen on tulossa merkittävä muutos: tasavallan presidentin 22. toukokuuta 2026 vahvistama uudistus tulee voimaan 1. tammikuuta 2027, jolloin nuorisorangaistuksen enimmäiskesto pitenee yhdestä vuodesta kahteen vuoteen.
Uudistuksessa myös rikoksen vakavuus, tekijän syyllisyys ja aikaisemmat rikokset voivat nykyistä laajemmin vaikuttaa nuorisorangaistuksen käyttöön, ja sen sisältöön lisätään muun muassa opiskeluun ohjaamista sekä mahdollisuus suorittaa osa seuraamuksesta päihdehoidossa.
Kaksi vuotta on silti kellossa kaksi vuotta riippumatta siitä, onko sen kokeva ihminen 16- vai 60-vuotias.
Oikeuden pitäisi mitata asiaa, jota kellolla ei voi mitata
Vankeusrangaistuksen paradoksi syntyy siitä, että oikeus pystyy mittaamaan ajan täsmällisesti mutta menetyksen paljon huonommin.
Samassa kolmessa vuodessa yksi voi menettää nuoruutensa ratkaisevan vaiheen, toinen yhteyden pieniin lapsiinsa ja kolmas viimeiset terveet vuotensa.
Siksi kysymykseen siitä, onko vuosi vankilassa nuorelle pidempi kuin vanhalle, ei ole tieteellisesti rehellistä vastata kyllä.
Paljon hankalampi kysymys jää silti jäljelle: jos rangaistuksen pitäisi olla suhteellinen, pitäisikö oikeuden mitata vain menetettyjä vuosia vai myös sitä, mitä nuo vuodet ihmiselle merkitsevät?
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:
Yle: Suomeen rakennetaan lasten vankila
Suljet läppärin töissä ja kello on yhtäkkiä 22 – tutkimus kertoo, miksi vapaa-aika kuluu nopeammin
