Pimeä tunneli, kirkas valo ja tunne siitä, että käytössä ollut keho jää kauas taakse.
Kuolemanrajakokemuksista kertovat ihmiset ovat vuosikymmeniä kuvailleet samankaltaisia näkyjä, ja nyt tutkijat ovat löytäneet niiden muodoista ja väreistä uudenlaisen yhteyden.
Erikoisinta on, että tutkijat jättivät sanan tunneli tarkoituksella pois osallistujille annetusta piirrostehtävästä – siitä huolimatta tunnelimaiset näkymät toistuivat heidän kuvauksissaan.
50 ihmistä piirsi, mitä muisti kuoleman rajalta
Haifan yliopistossa työskentelevä France Lerner ja kaksi muuta tutkijaa pyysivät 50:tä kuolemanrajakokemuksesta kertonutta ihmistä kuvaamaan muistamiaan näkymiä geometrisilla piirroksilla.
Frontiers in Psychology -lehdessä 15. lokakuuta julkaistussa tutkimuksessa osallistujista 35 oli naisia ja 15 miehiä, ja heidän keski-ikänsä oli noin 52 vuotta.
Tutkimuksessa rekonstruoitiin yhteensä 112 kokemuksen vaihetta, joista 108 voitiin luokitella neljään erilaiseen tilaryhmään.
Tutkijat eivät puhuneet tunnelista – silti se ilmestyi piirroksiin
Osallistujille ei käytetty piirrostehtävässä kuolemanrajakokemuksiin usein yhdistettyjä sanoja, kuten tunnelia, valoa tai taivaallista maisemaa.
Sen sijaan he valitsivat ja muokkasivat yksinkertaisia geometrisia malleja, joiden avulla he kuvasivat näkemiään tiloja ja omaa sijaintiaan niissä.
Näin tutkijat pyrkivät vähentämään sanojen vaikutusta vastauksiin, vaikka käytettyjen piirrosmallien mahdollisuutta ohjata valintoja ei voitu kokonaan sulkea pois.
Pimeät tunnelit erottuivat värien puuttumisella
Tutkijat tunnistivat 28 kokemuksen vaihetta, joissa tila oli kartiomainen tai tunnelia muistuttava.
Näistä 22 oli värittömiä eli niissä esiintyi lähinnä mustaa, harmaata ja valkoista.
Eräs osallistuja kuvaili liikkuneensa tunnelissa, joka alkoi yönmustana, vaaleni vähitellen ja päättyi harmaaseen aamunkoittoon.
Värikkäät näyt liittyivät leveisiin kaariin
Tunnelimaisten näkymien vastakohta löytyi leveistä, voimakkaasti kaartuvista tiloista.
Tällaisia kokemuksen vaiheita oli 31, ja niistä peräti 27 sisälsi värejä, esimerkiksi vihreän, violetin tai vaaleanpunaisen sävyjä.
Kartiomaisten ja leveiden kaarevien tilojen värillisyydessä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero, mikä oli tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia.
Neljä muotoa toistui
Tutkijat jakoivat osallistujien kuvaamat tilat neljään pääryhmään: kartiomaisiin tunneleihin, leveisiin kaareviin tiloihin, loivemmin kaartuneisiin tiloihin sekä kokonaan ympäröiviin pallomaisiin tai soikeisiin tiloihin.
Kartiomaiset näkymät olivat enimmäkseen värittömiä ja leveät kaarevat näkymät pääosin värillisiä, kun taas kahdessa muussa ryhmässä esiintyi molempia.
Joissakin kertomuksissa kokemus eteni ahtaasta, suunnan sisältävästä tunnelista laajempaan tilaan, joka tuntui ympäröivän havaitsijan kokonaan.
Yksi osallistuja kuvasi valtavaa valokuplaa
Kaikkein ympäröivimpiä, pallomaisia tai soikeita tiloja esiintyi 29 kokemuksen vaiheessa, joista 17 sisälsi värejä.
Eräs osallistuja kertoi olleensa valtavan valokuplan keskellä ja kokeneensa valon ympäröivän hänet täysin.
Tutkijat vertasivat tämänkaltaisia kuvauksia Ganzfeld-ilmiöön, jossa yhtenäinen ja vähävirikkeinen näkökenttä voi muuttaa ihmisen näköhavaintoja ja tilan kokemista.
Aivojen hapenpuute voi muistuttaa tunnelinäkyä
Tutkimuksessa verrattiin tunnelimaisia kokemuksia tunnettuihin näköilmiöihin, joissa näkökenttä kapenee tai värien erottaminen heikkenee.
Samankaltaisia muutoksia voi esiintyä esimerkiksi verenpaineen voimakkaan laskun, verkkokalvon verenkiertohäiriön tai hapenpuutteen yhteydessä.
Vertailu ei kuitenkaan osoita, että nämä mekanismit olisivat aiheuttaneet tutkimukseen osallistuneiden kokemukset, sillä heidän aivojensa toimintaa ei mitattu kokemusten aikana.
Muistoista oli kulunut keskimäärin 20 vuotta
Tutkimuksen merkittävä rajoitus liittyy siihen, että osallistujat rekrytoitiin kuolemanrajakokemuksia käsittelevän IANDS-järjestön kautta, joten he ovat voineet tuntea ennestään muiden ihmisten kertomuksia.
Kuvatuista kokemuksista oli kulunut keskimäärin 20 vuotta, ja osallistujien ilmoittamia tapahtumaolosuhteita ei tarkistettu riippumattomasti potilaskertomuksista.
Tutkimus kuvaa siten ihmisten jälkikäteen rekonstruoimia kokemuksia, eikä sen perusteella voi päätellä, että löydetyt muodot olisivat yleispäteviä tai että niiden biologinen syntytapa olisi selvitetty.
Seuraavaksi kuolemanrajakokemukset rakennetaan kolmiulotteisiksi
Tutkimusryhmä kehittää menetelmää, jossa osallistujat voivat rakentaa muistamiaan tiloja kolmiulotteisesti valmiiden kaksiulotteisten piirrosmallien sijaan.
Tarkoituksena on vertailla kuolemanrajakokemuksia myös meditaation ja muiden poikkeavien tajunnantilojen yhteydessä kuvattuihin näkymiin.
Näin tutkijat voivat selvittää, toistuvatko pimeät tunnelit ja ympäröivät valot erityisesti kuolemanrajakokemuksissa vai myös aivan toisenlaisissa tietoisuuden tiloissa.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:
Moni näkee saman asian ennen kuolemaansa – ilmiö hämmästyttää tutkijoita
Mitä kuolemaa edeltävinä kuukausina keholle tapahtuu – tutkimus vastaa
”Tietoisuutesi jatkuu aina jossain” – fyysikko esittää teorian kuolemasta, joka hämmentää ihmisiä
