Blogi

Viime yönä näin unta häistä. Omistani siis. Tosin en tiennyt kuka sulhanen oli ennenkuin löysin hänet pelaamasta twisteriä. Katselin häntä hetken ja tajusin etten tunne koko tyyppiä. Huokasin ja mietin miksi olin juuri valinnut tämän miehen sulhokseni. Soitin ystävälleni ja hänkin hiukan ihmetteli, miksi oikeen olen menossa naimisiin ihmisen kanssa jonka olen tuntenut pari viikkoa.

Seuraavaksi tajusin ettei minulla ollut hääpukua. Soitin äidilleni, joka vain totesi iloisena että kaikki on kunnossa. Sanoin, että jos olet ottanut jotkut mitat mun viime vuotisesta synttäripuvusta ja sen perusteella teettänyt jonkun puvun niin ihan turha toivo että mahtuisin enää siihen. Äidin ääni muuttui ja hän totesi napakasti että se on nyt vaan mahduttava ja löi luurin korvaani.

Menin hääpaikalle ja totesin että onpa tulossa ankeat häät. Ovessa oli lappu jossa luki "pääsymaksu 50€". Menin takaisin suhaseni luokse ja kysyin miksi hänen vanhempansa ovat laittaneet häihin pääsymaksun. Hän vain selitti jotain kalliista ruokailusta ja paikkamaksuista. Minä pyörittelin silmiäni ja sanoin että minun häissäni kukaan ei maksa mitään ja revin lapun pois ovesta. Sanoin etten taidakaan mennä naimisiin ja että häät pitää perua. Jotenkin kuitenkin sulho sai mieleni muuttumaan ja päätin että mennään sitten, ainahan voi erota.

Lopulta sovitin ihan kauheaa myrkynvihreää hääpukua joka oli niin avonainen takaa että koko selkä näkyi ja alushousut kurkistelivat takaa. Olin jonkun kuuluisan muotisuunnittelijan luona ja hän kantoi minulle uusia mekkoja sovitettavaksi. Sanoin ettei se muistuttanut yhtään synttäriasuani ja etten ikinä voisi pitää sellaista kaapua päälläni. Seuraavaksi sain violetin kotelomekon joka oli koristelut isoilla paljeteilla. Helma oli aivan liian pitkä ja koko asu toi meileen merenneidon. Sopivaa mekkoa ei löytynyt ja päätin että ehdin vielä vuokraamaan tavallisen valkoisen hääpuvun. Heräsin.

Huh... jollain sattaisi olla ehkä jotain sanottavaa mun unista, sillä toissayönä metsästin vaarallisia käärmeitä ja lahtasin niitä lapiolla. Varsin mielnkiintoisin öitä takana. Mitähän ensi yönä on tiedossa...? :/

Vihdoinkin on flunssa selätetty ja pääsin pitkästä aikaa tänään taas jumppaan. Olin jo menossa eilen mutta jumppa olikin peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi ja jouduin kääntymään ovelta pois. Tänään päästyäni salille meinasi sitten taas kääntyä samantien ovelta takaisin.

Koko paikka oli tupaten täynnä naisia! Siis oikeasti, ihan täynnä. Hyvä että mahtui liikkumaan. Mitä järkeä on ottaa niin paljon ihmisiä sisälle, että jokaisella on parikymmentä senttiä tilaa ja koko ajan pitää varoa ettei joku astu varpaille tai ettei itse huido jotain päin naamaan?!?

Ilmeisesti tänään oli sitten joku "käykerranilmaiseksi" -päivä, koska jokainen kynnellekykenevä mummukkainenkin oli juuri tänään päättänyt aloittaa jumpan. Hienoo! :/

On outoa tehdä viikonlopuksi yhteisiä suunnitelmia, sillä olen jo tässä parin vuoden aikana niin tottunut siihen että mulla on vaan OMIA suunnitelmia, ei YHTEISIÄ. Ei niin, että se olisi ollenkaan kamala asia jos niitä yhteisiä suunnitelmia on, se vaan tuntuu kummalliselta. Mutta niin mukavalta. :)

Lauantaina oli ystäväni häät ja olin päättänyt jäädä juhlapaikalle yöksi ettei tarvitse yöllä ajelle takaisin kotiin. Juhlatalon yläkertaan sai jäädä patjamajoitukselle nukkumaan ja olin ajatellut että josko vaikka muutaman tunnin saisin nukuttua siellä, vaikka olin kyllä varautunut siihen että osa porukasta juhlii varmasti aamuun asti ja että talossa varmasi olisi meteliä ja elämää. Mutta se mitä todellisuudessa tapahtui, siihen en ollut osannut varautua. :/

No, alkuilta juhlissa meni perinteisen kaavan mukaan... maljojen kohotus hääparille, ruokaa, muutama ohjelmanumero, kahvia ja kakkua, morsiammen ryöstö, häävalssi ja musiikkia. Kun kello alkoi lähestyä puoltayötä, tapahtumat alkoivat saada mielenkiintoisia käänteitä. Booli laitettiin esiin ja ihmiset suurinpiirtein ryntäsivät ammentamaan sitä mukeihinsa. Morsian heitti kimppunsa ja sulho morsiammen sukkanauhan ja tässä vaiheessa kaikilla oli vielä niin mukavaa. Bändi soitti ja ihmiset tanssivat. Huomasin että boolimukeja tyhjennettiin janoisiin suihin yhä kiihtyvällä nopedella.

Jossain vaiheessa tajusin että en ollut nähnyt kaasoa enää pitkiin aikoihin ja huomasin että morsian itkee ulkona ja pitelee pystyssä jokseenkin kovassa humalatilassa olevaa kaasoaan. Ymmärrän kyllä ihmissuhdeongelmien aiheuttamat murheet mutta mielestäni ystävän häät eivät kuitenkaan ole oikea paikka purkaa niitä. Vaikka eipä tunteilleen mitään voi ja ymmärrän että kaikkea ei vaan voi pitää sisällään. Eikä tarvikaan. Mutta silti harmitti morsiammen puolesta että hän omissa häissään joutuu lohduttelemaan kaasoaan. Kaaso talutettiin taksiin, morsian pyyhki kyyneleet ja juhlat jatkuivat.

Bändin lopetettua soittamisensa kannettiin iltapalaa pöytään ja siirryttiin livemusiikista tietokoneen tarjoamiin rytmeihin. Boolia upposi edelleen nopella tahdilla suihin ja minä katselin ihmisiä ja mietin kuinka saisin jostain itselleni rauhallisen nurkkauksen nukkumiseen. Yhden jälkeen yöllä hääpari alkoi poistua paikalta ja minä aloin etsiä itselleni nukkumapaikkaa. Löysin yläkerrasta pienen huoneen, ja ajattelin että sinne ei kovin montaa ihmistä mahdu patjoineen, joten ajattelin että saan varmaankin nukkua melko rauhassa siellä.

Kömmin siis makuupussiini ja yritin nukkua. Tunnin verran kuunneltuani musiikkia alakerrasta ja humalaisten ihmisten huutamista ja mekkalointia, joku raahasi patjansa huoneeseen. Huomattuaan minut hän kuitenkin poistui patjoineen ja meni "ystävänsä" kanssa muualle, ettei häiritse minua. Ja ystävä ei todellakaan ollut hänen vaimonsa... Tässä vaiheessa mietin jo miksi en ottanut korvatulppia mukaan. Tämän jälkeen nukahdin hetkeksi, koska musiikki oli loppunut alakerrasta ja joku soitti enää pianoa.

Kolmelta heräsin siihen kun joku tempaisi oven auki ja kyseli olenko nähnyt hänen kenkiään. Enolevoitkosammuttaavalotyritännukkuakiitosheippa. Hetken päästä kenkiä kyseltiin uudestaan. Eiedelleenkäänoletäälläheippaovikiinnikiitos. Puoli neljän aikaan heräsin uudelleen kun sama tyyppi joka aikaisemmin oli ovella patjansa kanssa, tuli nyt nukkumaan huoneeseen. Ystävää ei enää näkynyt...

Alakerrassa oli taas saatu tietokonen toimimaan ja juhlat jatkuivat. Kuuntelin kuinka joku huusi oven ulkopuolella ja kenkien etsijä riiteli jonkun kanssa. Kiivaita sanoja vaihdettiin puolin ja toisin. Nukahdin hetkeksi, kunnes ovi tempaistiin taas auki. Joku mutisi jotain ovella ja meni pois. Tämä kuvio toistui monta kertaa seuraavan tunnin aikana. Seuraava havaintoni on kello kuudelta aamulla kun kovaääninen pariskunta tuli huoneen sohvalle nukkumaan. Mies kaatui sohvalle ja hetken keskusteltuaa minun ja toisen huoneessa olijan kanssa alkoi hillitön kuorsaus. Musiikki alakerrassa oli vihdoinkin loppunut.

Seuraavan kerran heräsin seitsemän aikaan kun joku istui vieressäni lattialla nojaten sohvaan. Ja samantien se joku rojahti päälleni. Tyyppi sammui mun päälle! Sain itseni jotenkuten kieriteltyä pois miehen alta ja vyörytin hänet lattialle. Huomasin että hänen tyttöystävänsä nukkui vähän matkan päässä patjalla mutta hän ei reagoinut millään tavalla. Hetken aikaa tyyppi kieri lattialla ja jutteli itsekseen ja sitten alkoi monologi huonekaluille ja tyyppi kieri lattialla ja konttaili sinne sun tänna kun ei enää pysynyt pystyssä. Vihdoin hänet talutettiin ulos huoneesta.

Puoli kymmeneltä heräsin ja nousin ylös. Kävin vessassa ja pakkasin kamani. Joka puolella nukkui taivaallisessa humalassa olevia ihmisiä ja ajattelin hiljaa mielessäni kuinka moni heistä tulisikaan tekemään sunnuntai-iltana pientä kuolemaa kotimatkalla krapulan iskiessä päälle... :) Katselin kauhuissani sitä siivoa minkä juhlijat olivat jättäneet jälkeensä. Ruokaa ja juomaa joka puolella... pöydillä, tuoleilla, lattialla... lattiakin oli niin tahmea että kengät meinasivat jäädä siihen kiinni. Tyytyväisenä kannoin kamat autoon ja kaarsin pois juhlapaikalta. Hei ja kiitos.

Vitutti ajaa väsyneenä kotiin mutta toisaalta olin hyvilläni että olin tyytynyt vain muutamaan viinilasilliseen. Hävetti myös niiden kaikkien puolesta, jotka olivat saanet koko paikan sellaiseen kuntoon. En ole koskaan nähnyt moista sotkua. Enkä yhtä eläimellistä menoa. Näistä juhlista puhutaan varmasti pitkään, tosin en ole varma onko se hyvä vai huono. Minulla oli ihan hauskaa, mutta silti oli kiva tulla kotiin. Ja käpertyä lämpöiseen kainaloon. <3