Blogi

eilinen porvareiden vaalivoitto oli ainakin minulle melkoinen järkytys. täysin yllätyksellinen se ei kuitenkaan ollut jos vähänkin tuntee maan historiaa ja kansan käyttäytymistä - mutta sen voimakkuus kyllä toi selkäpiitä kylmäkouraisevan, epämiellyttävän tuntuman tämän nokialandian selvästä oikeistolaistumisesta. seuraamme ruotsin perässä - valitettavasti: edessä on kovat ajat köyhille, työttömille, syrjäytyneille... kyykkyyn vaan markkinatalouden periaatteiden mukaisesti! vastuullisuuden sopiikin sitten jo unohtaa neljäksi vuodeksi mutta saapa nähdä kuinka paljon tuhoa lahtarien pennut saavat aikaan hyvinvointivaltion purkutyössä ja perustusten nakertamisessa...

olisiko myös tilausta uuden ajan RAFeille!? siitä vaan kehittelemään!

kevät keikkuen tulevi... niinkuin persettään västäräkkimäisesti keikuttava pintahinttari viipottaessaan kyrpä sojossa ja perse ojossa yhdestä pinkkiunelmasta ja sateenkaarifantasiasta toiseen. hohhoijaa. stereotypiat elävät ja voivat hyvin, kiitos kaikenlaisten paikallisten yhdistysten "luovan" toiminnan.

ilmeisesti homona ei edelleenkään voi paikallisessa julkisessa tilassa ja yöelämässä elää muuta kuin kahden lajityypin kautta ja niiden personoimana: joko notkumalla jossain ylikansallisen kaupallisen seksuaali-ideologian läpäisemässä kapakkayhteisössä ja omaksumalla sen typerän arvo-ja asennemaailman ja kaikissa spektrin väreissä hehkuvan spaktaakkelinomaisen lifestylen kuuliaisesti ja kyseenalaistamatta tai sitten vaihtoehtoisesti leikkimällä barbeilla muiden tyttöpoikien kanssa toisessa yökerhossa. näiden kahden mallinkaan välillä ei ole suurta varianssia, sitä samaa kariniemi-paskaa vaaleanpunaisessa marinadissa...

kevät paistaa ja koittaa kaikille asiakaspalvelutiskin takana päivystäville pikkuhitlereillekin ja vaalitkin lähestyvät... joka kerta näiden pystyvyyttään vakuuttavien ehdokkaiden kampanjointien ja puoluejohtajien joutavien tyhjäätankkaavien keskustelujen lomassa palaa mieleeni hesarin piirtäjän terhon neljän vuoden takainen pilapiirros, jossa elämän murjoma ja reissussa rähjääntynyt laitapuolen kulkija - tai spuge kuten tuota ihmisen lajityyppiä stadissa kutsutaan - huokaa surullisen alistuneesti epätoivoinen ilme kasvoillaan: olen työtön, syrjäytynyt, asunnoton... sairas, masentunut enkä pääse hoitoon... sitten viimeisessä ruudussa äijän naama loistaa yhtäkkiä kuin naantalin keksi aivan kuin sen päälle olisi laskeutunut pyhä henki tai vähintään nokialandian erinomaisuuden eetos: mutta onneksi äänestämällä voin muuttaa kaiken!

- taitaako tuohon terho ovaskan poliittisen liturgian ohittavaan oivaltavaan ironiaan ja loppulausahdukseen muuta enää omakohtaisesti lisätä?

jälleen sama joutavuuden ja merkityksettömyyden tunne jokaisen aktin jälkeen. tänäänkin ostin kalevan prisman tarjouslaarista peckinpahin getaway-dvd:n; hintaa tuli vain 4,99, joka on mielestäni melko kohtuullinen summa hienosta steve mcqueen -elokuvasta... silti ostamisesta aiheutuva euforia hävisi viimeistään pannessani levyn hyllyyn. nyt orgastinen mielentila tai sen jälkeinen raukeus sentään säilyi miltei kotiin asti, useimmiten se haipuu jo kassalla maksun yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen.

jäljelle jää vain pettymys ja typeryys ja coituksen jälkeinen epämääräinen suru. miksi hankin tuon tarpeettoman esineen? en edelleenkään ole yhtään sen onnellisempi tai tyytyväisempi elämääni ja olemiseeni, vaikka se nyt hyllystäni löytyykin.

kapitalismi on paitsi hämmentävän jännittävä tietenkin myös äärimmäisen turhauttava järjestelmä: miten se onnistuukaan uusintamaan simuloitua orgasmia aina vain uudelleen ilman että tavaran ostaja ymmärtää mistä lopultakin on kysymys. kuten seksuaalinen viettikin joka kuoleman vietin ohella lähtee ihmisen elementaarisesta ytimestä tavaran lumo, ostoaktin nautinto ja omistamisen kiiman hetkellinen tyydytys ei sammuta Halua joka jatkuu niin kauan kuin ihminen elää puutteellisessa olotilassaan ja eksistentiaalisesti täysin tyhjässä ja tyhjänpäiväisessä tilanteessaan.

oi susanna ei pidä sinun sureman, sinä kierrät vain läpikornian ja jälleen palajat...

ei tosiaankaan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun jonkun absoluuttisen turhan ja tyhjänpäiväisen julkimon tilityskirja lähinnä fantasian tasolle jääneestä suhteesta saa näin paljon huomiota - ja sen markkinoimiseksi pidetty tiedotustilaisuus vetää salin täyteen toimittajia. elämme epä-älyllisiä aikoja ystävä hyvä voisi puhuva koira tokaista akulle. tässä nokialandiassa vain todellisuus on kaikkea ankkalinnan absurditeettiakin ihmeellisempää...

saatanan sopulit, eikö teillä todellakaan ole parempaa tekemistä? keräännytte kuin aivottomat laumasielut täysin epäolennaisen informaation äärelle ja pidätte sitä tiedonvälityksenä? hyihelvetti: hävetkää!

tuo amerikkalaisen donald trump -yhteiskunnan kollektiivinen uskontunnustus jota hoetaan hiljaa mielessä joka elämänalueella daycaresta collegeen ja joka palautuu monelle kansalaiselle tuskallisempana tajuntaan "between jobs" löytyi muuten yhden luistinpaketin kyljestä josta sen kopioin omaan ilkeilevään käyttööni. ostin siis luistimet toissapäivänä (on loppaisviikonloppu) mutta milloin niitä pääsee kokeilemaan se onkin jo toinen juttu! luistelin taas miltei kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen viime talvena ja huomasin sen olevan kovinkivaa. joten haluaisin jatkaa kömpelöä köpittelyä jäällä ja vaatimattoman taidon kehittymisestä kehkeytyvää aitoa iloa ja riemua kuin ensi kertaa hokkareillaan hoi-pe-rt-elev-a viisivuotias lapsi.

"i, ____________________ promise never to be outhustled. i will burn my candle at both ends, fight for every loose buck (/fuck?). i will sacrifice my body for my company. i will always choose grit over flash, substance over style. i will work, sweat and suffer so that - come game time - my team can shine. i am a nokialandia idiot."

(otettu eräästä amerikassa tehdyn jääkiekkovarusteen pakkauslaatikon kyljestä löytyneestä uskontunnustuksesta ja muokattu ajan henkeen ja tämän erinomaisen pohjoisen maan kilpailukykyistä eetosta pönkittävään henkiseen ilmastoon sopivaksi).