Blogi

neljänkymmenen kilometrin pyörälenkki aamulla. oli aurinkoinen mutta kalsean sivutuulinen keli, polkeminen sujui silti melko jouhevasti. en ole kohta kahteen vuoteen ajanut pitkiä lenkkejä joten aivan kohtalainen kauden [myöhästynyt] avaus. jos tulevana viikonloppuna on tarkoitus vetää sata kilometriä yhteen suuntaan ja toinen takaisin niin kuntoni saattaa hyvin sellaiseen vetoon kestääkin. harvoin ongelmat ovat pitkillä reisuillani muutenkaan suoranaisesti liittyneet jaksamiseen tai suoritus- tai toimintakyvyn herpaantumiseen (etenkin kun on huolehtinut riittävästä juomisesta ja hiilihydraatti-tankkauksesta); yleensä hankaluuksia matkanteolle ovat tuottaneet nämä kotoisat mutta aina yhtä yllättävät sään vaihtelut. jos on kevätpäivänä lähtenytkin matkaan komeassa ja lämpimässä auringonpaisteessa jossakin kohtaa on jo voinut tulla räntää tai rakeita ja lopputaival on taas voinut taittua hyytävässä tuulessa ja vesisateessa. suomalainen sää on niin erinomaisen vihahteikas elementeissään...

kuljin muuten saman reitin viimeksi elokuussa (07), tuolloin kävellen ja matkaa kertyi miltei yhtä paljon. enpä olisi tuolloin arvannut että kun seuraavan kerran kiertelen samoja maisemia olisi elämäni hieman muuttunut: opiskelun aloittaminen, yhden seurustelusuhteen aloitus ja päätös ja uskaltautuminen uuteen yritykseen puolta vuotta myöhemmin - nyt lupaavammissa merkeissä - ovat kaikki tapahtuneet kolmessa vartissa vuoden kulkua ja vaikka tulevaisuus on edelleen avoin ja hieman ahdistavakin epävarmuudessaan ja juuri tuossa avoimuudessaan niin kuitenkin se on minulle myös odotuksia ja toivoa herättävä. voisi todeta että elän pitkästä aikaa hieman jännittävämpää vaihetta elämässäni ja hyvin kiinnostavaa on nähdä mihin suuntaan se sitten aikanaan asettuu.

onneksi olkoon: valtakunnassa on jälleen kaikki hyvin. eläköön tämä kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden kiimainen kliimaksi jonka media onnistui taas kerran nostattamaan sopulimaisella ajojahti-eetoksellaan. vaikka en nyt sinänsä tunne mitään erityistä sympatiaa jotain kokoomuslaista ex-ministeriä kohtaan, on koko mediaspektaakkelin seuraaminen ollut yhtä vastenmielinen kokemus kuin niin monet kotikutoiset spektaakkelit aikaisemminkin. pitäisikö lukea guy debordia niin saisi paremmin tolkkua, mistä oikeastaan on kysymys - ei suinkaan siitä että poliitikko lähettää jollekin raskaasti meikatulle naikkoselle tekstarin jossa fantasioi sormensa uittamisesta tämän riemureiässä :0000

ike on naistenmies, hamesankari, häntäheikki, Lemminkäisen elkeitä ja liehittelyperinteitä jälkimodernissa ajassa kunniakkaasti ylläpitävä mies, ja sekös monia elämää pelkääviä laumasieluisia nössöjä kauhistuttaa - ja kadehduttaa tietenkin myös. kun itse pelkää elämää ja nyhertää oman elämänsä vieraana pillua koskaan saamatta ja ikuisessa puutoksessa kituen niin kyllähän kaikki laumasta poikkeavat, viettiänsä toteuttavat uskalikot tietenkin vituttavat ja ne pitää ilman muuta panna takaisin passiivisten pingottajien tiukkaan ruotuun. ei Nietzscheä ulkoministeriöönkään, saati että joku 18-vuotias lukiolaispoika olisi saanut tuntea omaa maailmantuskaansa, vaikka toteuttikin sitä persoonallisella tavallaan. ike sentään tyytyy vain sekstailemaan puhelimen välityksellä: viatonta koulupoikamaista hupia, pikkutuhmaa ja ehkä typerääkin mutta ei todellakaan tämän helvetinmoisen mediakohun arvoista...

tämä laumasieluisten lampaiden luvattu maa, iki-ihana nokialandia! ei vettä rantaa rakkaampaa.

aamukävelyllä iidesjärven rantaryteiköissä; laulujoutsenpari jonka huomasin viikkotoista sitten järven itäpään poukamassa (lintutornin lähellä) oli edelleen maisemissa, joten ilmeisesti jäi sinne kesäksi asumaan. kamerakin oli mukana mutta ilman kauko-objektiivia pariskuntaa oli turha kuvata. muutamia kuvia tuli kuitenkin napsittua.

sääli ettei tässä kaupungissa tai edes tässä maakunnassa tai maassa ole toista itseni kaltaista homomiestä joka pääsee sunnuntaiaamuisin ylös ennen yhdeksää vaikka lenkille tai luontoon --- on vain noita paikallisissa tai valtakunnallisissa piireissä aamuyöhön notkuneita tyhjänpäiväisiä ja typeriä tusinahinttareita joiden arvomaailma ja "life style" ovat minulle vastenmielisiä ja vieraita tai jotka määrittelevät [seksuaali-]identiteettinsä jonkin anglosaksisen termin kautta (alkaa se sitten geellä tai quulla...) eivätkä siten kiinnosta minua henkisellä älyllisellä eivätkä etenkään eettisellä tasolla - kuten eivät ideologiset idiootit ja minkä tahansa systeemin säätelemät sätkynuket ja laumasielut muutenkaan millään elämän alueella.

edes joskus olisi virkistävää jakaa jotakin kokemaansa ja näkemäänsä toisen miehen kanssa, miehen jolla olisi OMAT AIVOT, OMA TAHTO ja OMA I-D-E-N-T-I-T-E-E-T-T-I, joista mitään ei tarvitsisi hakea jonkin omahyväisen pinkkiunelman tai tympeän sateenkaarifantasian tai edes homouden ilosanomaa levittävän setan jakelutiskiltä ja joka vieläpä nauttisi samoista asioista kuin minä mutta häntä ei yksinkertaisesti ole olemassa. on vain näitä pinkkipervoja ja sateenkaari-idiootteja...

lähetys päättyy tältä erää tähän. Vitun väliä...

katainen vetää tupakkaa! olen järkyttynyt, puhtoinen keskiluokkaisen perheenisän imago romahti ainakin minun silmissäni välittömästi. mitä seuraavaksi ilmenee? sivuhuvi jossain ulvilassa? serkkutytön vikittelyä sukujuhlilla? huorissa käyntiä kalliossa? nämä politiikan sliipatut pyhäkoulupojat osaavat kyllä huolehtia imagon rakennuksestaan mutta silti aina jokin sivu repsahtaa auki yllättäen ja silloin koko vaivalla luotu kulissi huojuu...

ja tällaisen jolpin varaan pitäisi rakentaa maan kansantalous neljäksi vuodeksi? jestapajepulis!

lenkillä ensimmäistä kertaa lyhyissä trikoissa ja t-paidassa - tosin t-paitakin oli liikaa, olisi tarjennut hihattomalla paidalla tai ilman vaatteitakin (olisi joskus mukava juosta alasti mutta se herättäisi liikaa hämmennystä tai voisi aiheuttaa jopa jonkinasteisia selkkauksia). olin yhtä hiessä kuin kesäisenä hellepäivänä. taas sai huomata että omien aivojen käyttöä ei tässä maassa sallita missään olosuhteissa millään elämän alueella. lämpömittari näytti aamupäivällä 15 astetta - nyt asteita jo 17: tarkistettu fmi:n sivuilta! - mutta porukka vaeltaa edelleen uskollisesti pomppa päällä naama punaisena lämpöhalvauksen parrasvaloissa...

ja muita hassunkurisia parafraaseja on tarjolla juuri maikkarin aamuteeveessä (hieromasauvan eufemismi?) mutta minä toivun vielä eilisiltaisesta teatteri-illasta. millerin kauppamatkustaja teki kolmisen tuntia kuolemaa työviksessä: suuria tunteita pienistä ihmisistä ja amerikkalaisen unelman totaalisesta tyhjyydestä - saman unelman jonka perässä yhä useammat nokialandialaisetkin yhä nopeammin juoksevat. juoskaa idiootit juoskaa minun puolestani mutta älkää tyrkyttäkö sitä paskaa joksikin oletusarvoiseksi elämisen ja olemisen tavaksi kaikille! mutta missä on todellakin suomalaisenkin fantasiaversion substanssi? valheessa elämisestä voisi kirjoittaa vaikka tuhat näytelmää (on varmaan kirjoitettukin) mutta sanoma ei näytä koskaan menevän perille. luonto muka kammoaa tyhjiötä mutta ihmisille sellainen elämänmuoto kelpaa mainiosti.

jokainen toki valitsee omat ideaalinsa eli saman valmistalokesämökkijnepaketin jonka kaikki muutkin haluavat. mimeettinen Halu? heh. mutta idiooteista henkilökohtaiseen: pitäisi lähteä aamulenkille iidesjärven rantapoluille. näin siellä viikko sitten laulujoutsenparin, tekisi mieli katsastaa onko se järvellä edelleen jäädäkseen vai onko jo jatkanut matkaansa paremmille vesille. pieniä elämyksiä ja kokemuksia mutta niiden jakaminen toisen miehen kanssa näyttää olevan utopia postponed. tyhjyyttä tämäkin?

huomasin tänään pyöräillessäni keskusta-asioilta hämeenpuiston ja ratinan sillan yhtymäkohdassa plakaatin suuresta käärme- ja kummajaisnäyttelystä joka on saapunut tampereelle. luulin ensin että kyse on muutama viikko sitten otavalankadulle avatun uuden hinttibaarin markkinointitempauksesta mutta se taisikin olla ihan "oikean" käärme- ja kummajaisesittelyn mainospahvi...

sinänsähän ei ole ihmettelemistä jos tietyn "alakulttuurin" käärmeet ja kummajaiset sekoittuvat oikeisiin matelijoihin ja reptiileihin, niin tavanomaisia ne ovat sateenkaaren ja pinkkitaivaan alla.

yli viidenkymmenen kilometrin pyörälenkki tänään, ihan tyydyttävä tulos kun ottaa huomioon että vasta maaliskuun loppua edetään. olen ehtinyt tosin polkea yhden miltei yhtä pitkän matkan jo viime viikolla joten ihan eka kerta ei tänäinen "kolmen kunnan ympäriajo" ollut; sopivahkoja pyöräilykauden avauksia kuitenkin kumpikin. minulla tosin kausi jäänee hyvin lyhyeksi joten on nautittava siitä nyt kun on vielä mahdollisuus. pyöräily lienee ainoa asia elämässäni - ehkä juoksemisen ohella - joka antaa minulle jotain autenttista iloa ja mielihyvää, mikään muu aktiviteetti tai harrastus ei tuota samanlaisia tyydytyksen tunteita - ei seksi, ei syöminen tai juominen, eivät edes elokuvat.

tylsää on vain se että joudun polkemaan yksin sillä lähipiirissäni ei ole ketään joka olisi "cyklomanian" vaivaama... kuntoakin ja kestävyyttäkin kun pitäisi seuralaisella jonkin verran olla sillä saatan kepeästi polkea kahden-, jopa kolmensadan kilometrin päivämatkoja ympäri pirkanmaata ja joskus suomeakin.

omakohtaisesti havaittuja kevään merkkejä tänään (mitä nyt helvetinmoisessa katupölyssä yleensä näki tai kuuli): peipon laulu radanvarren koivikossa, leskenlehdet pirkkalassa...

huomasin kolmen kurjen lentomuodostelman tänään sunnuntaiaamuna ennen kahdeksaa... kuului vain kumma kailotus jostain ja kun katsahdin ikkunasta siellähän ne lensivät tyypilliseen ryhdikkään vaakasuoraan tapaansa, mutta tosiaan vain kolmen linnun voimin - ehkä se oli jokin tiedustelupartio tai tunnustelijaryhmä tarkistamassa säätä ja ilmastoa muiden tulla?

tällaisia hienoja havaintoja voi tietenkin tehdä kuka tahansa joka ei ole nuokkunut kuolaamassa kaljalasiinsa jossain räkälässä valomerkkiin asti. baarikärpäsiltä ja pintaliitäjiltähän varhaiset luontohetket menevät ohi mutta mitäpä ne niistä välittävätkään. ilo ilman viinaa on teeskentelyä sai sen sitten mistä ja miten tahansa.