Menestystä, mainetta ja vaikutusvaltaa

Luin taas aamulla Hesarin yleisönosastoa (pikkaisen sairaampi harrastus kuin lukea cityn blogeja) ja siellä eräs naisihminen tilitti, kuinka on tutkintoa ja koulutusta mutta töitä ei tipu kun ei ole sosiaalisesti lahjakas mutta on lapsia. Eli olin lukevinani, että hän oli jostain pääkaupunkiseudun satelliittikaupungista, ihan keskiluokkaisella taustalla oleva +30 perheenäiti joka nököttää kaupankassalla ilman tulevaisuutta. Syyksi hän oli vakuuttunut tähän olevan lapset, suhteiden puute ja sosiaalisten taitojen puute.

Eli kun asun Helsingissä, olen lapseton miespuoleinen ja sosiaalisesti ihan ok taitava ja minulla on suhteita, niin se on tae menestykselleni? Eli käymistä kouluista ei ollutkaan tämän mukaan mitään hyötyä (tuo minulla oli kyllä itsellänikin mielessä kun pitkin hampain kulutin koulunpenkkiä). Olen mielestäni ihan ok menestynyt, mutta en mikään ”menestyjä”. Olen omasta mielestäni enemmänkin ”selviytyjä”. Mutta omasta mielestäni tietäisin reseptejä saavuttaa suurempaa menestystä, mainetta ja vaikutusvaltaa, niiden vaatima hinta ei vain houkuta.

Julkisuus tekee vainoharhaiseksi ja sairaaksi. Liika raha vie maun kaikesta (olen kokeillut) ja liika maallinen omaisuus tuo vain huolta. Vaikutusvalta vääristää ystävyyssuhteet ja valta tuo velvollisuuksia minun makuuni aivan liikaa.

Olen muutaman kerran tehnyt ”matto alta” vetoja. Eli kaksi kertaa olen myynyt KAIKEN mitä omistan ja jättänyt matkalaukullisen vaatteita ja häipynyt maailmalle. Molemmilla kerroilla tuli takaisin muutaman kuukauden kuluttua. Olen kolme kertaa lopettanut lupaavan urakehityksen kesken, kerran perustin oman yrityksen ja kaksi kertaa menin hanttihommiin. Kerran menin trukkikuskiksi ja kerran muuttomieheksi. Heh kehitysjohtajasta muuttomieheksi oli rankka mutta todella elähdyttävä elämänmuutos. Mutta kuten matkoiltani olen aina palannut ”oikeisiin töihini”. Ehkä joku kerta minusta tulee tarpeeksi rohkea ja jään jonnekin Uuden Seelannin takamaille lammasfarmariksi.