Mamman marinat

Tänään sitten monen päivän kärvistelyjen jälkeen tunnustin kossille että ikävähän mulla on.. Kyllä se sen on tienny mutta kummiskin. Tänään on tullu pikkukossin kans touhuttua kovasti. Kävimme Kurikassa parilla asialla ja sitten kävimmä ratsastamassa. Kossi nautti sydämensä kyllyydestä. Sitten me käytiin vielä ulkona syömässä ja ostimme lauantai karkit. Nyt Katsomme elokuvan ja odottelemme ruokaa uunista. Mulla on ihan kummallinen olo, tietää että jotain puuttuu, sitä kaipaa niin kovasti että sattuu.. Eilen illalla se oli ihan kamalaa tuli joku kummallinen ikävän puuska. Oon yrittäny rauhotella ittiäni etten seinile hyppisi. Nyt on niin romanttinen olo että... Radiostakin tulee vain jotain kieli korvassa musiikkia... Pohojanmaa lällyttelee.. Hellurei ja hellät tunteet

Jeesus saatana sentähäre. Lupasin isolle kossille etten tunnusta et on ikävä.. Kossi lähti hetkeksi pois ja eilen sitten menin nukkumaan niin eihän se uni tullukkaa.. Sitä jotain kaipas siihen vierehensä. Sain oltua etten laita mitään maailman typerintä lällynlää viestiä kossille. Naapurin ämmän rämä kävi aamulla kahveella ja sano et mulla on ruuvit löysällä. Kai sitä ny on ruuvit löysällä kun on niin hekumoissaan. Sitte lopuksi se naapuri sano että tyhymä mä oon, kyllä se sieltä takasi tulee.. Kyl mäki uskon että tulee.... Naapurirakkautta. Asiasta toiseen Naapurin Aada 6 v oli sanonu eskaris että meillä naapuris asuu kuningas, oli kossia tarkottanu. Kuset housuus piti nauraa. Ja maanantaina se niin surkiasti huusi kossin sylis että hän ei näe kossia enää koskaan.. Lapset ne on ihania.. Nyt Mosku kuittaa.. Adjö..

Sitä pitäs pikku kossin 3 vuotis neuvolaan lähtiä.. Taas odotan et mitähän rutinaa sieltä tälläkertaa tuloo. Meidän pikku kossi on semmonen riuku, (ei ikinä uskosi äitin pojaksi) No saapi nähä ny...

Nyt on kyllä sellaen olo että sitä tuppaa muistelemaan menneitä aikoja. Ei miehiä vaan mun isäpuoli kuoli huhtikuun 13. pv ja sen syntymäpäivä lähenee uhkaavasti ja se tuntuu nahistavan. Vielä viimevuonna kesällä ne ajo pojan kanssa ruohonleikkurilla pitkin peltua ja ajoivat volvolla. Sitä vin tuppaa olemaan niin perkeleen kova ikävä. Mun oma isä on kuollu jo aikoja sitte mutta ei se oo ikinä tuntunu näin kamalalta. Sitä tulee syyteltyä kaikkia aiva järjestäänsä et kenen vika se oli et tuomo sairastu. Ikinä se ei kipiä ollu ja jos oliki niin se vain sano et paskat vieköhön ei täs ny joura. Kerran se ampu naulapyssyllä kätensä läpitte ja totes vain että saatana tuoki tuos ja nyppäs sen naulan vain irti. Niin sata kertaa oon pidelly taskulamppua ku äiti on ottanu hitsaukses tulleita metallin paloja silmistä pois. Kaikki on taas ensimmäisiä juttuja ilman tuomoa. Pikku kossin synttärit, tuomon syntymäpäivä, joulu, uusivuosi. Tuntuu et autokin hajuaa käsihin kun tuomo aina piti mun auton kunnossa. Kävin ensimmäistä kertaa katsastamassakin auton itte tuomon kuoleman jälkeen. Nyt ei toimi lämmityslaite, tyhjäkäynti on huono ja takalasia ei saa kokonansa kiinni. Minen jaksa. Vaikka se mun luupään riepu on vanha niin silti mä oon saanu sen tuomolta lahjaksi en halua sen takia panna sitä pois. Sain tuomolta punaisen uuden kännykän lahjaksi ja se sano vain että pitää sitä olla puhelimeen sointuva auto. Minen jaksa. En.

No huh huh. Nyt ovat pikku kossin synttäripynttärit ohitte. Kossi sai juuri niitä lahjoja mitä tahto. Sain siivottuakin just loppuun ja tiskattua. Iso kossi poti jotain dagenefteriä tos päivällä, mutta nyt vallan pirteä. Herra kökköpaska ei mahtunut samoille synttäreille kossin kanssa. Saman paarin samaan pöytään olivat eilen mahtuneet. Oli ollu herra suntion naama norsunvitulla. Mulla on niin kamala väsy että pahaa tekee. Rakkaani kossi pitää huolta musta ja pitää hyvästäkin vielä, ehkä.... Pohojanmaa nauttii rakkaan ystävän seurasta. Ens viikonloppuna lähemme tyttöjen kesken rymyämähän paikalliseen diskojumputus paikkaan. Hulvaton reissu tiedossa, korkkarit vinossa ja tukka kipiä seuraavana aamuna...