Arvostus.

Rakkaani, olkoon hän vaikkapa herra heppamies. Hän huolehtii ja murehtii musta paljon, se o outoa. Voiko tollasia ollakkaa ja jos on niin lällyslää, se o mun ja aiva ikioma.. Oon hämmästyny suunnattomasti miltä tuntuu olla rakastettu, ei niinkään se vaan se että joku murehtii musta aivan uudella tasolla. Se o mukavaa, aivan tajuttoman mukavaa ja tekee hyvää.. Olen ryöpyttäny raukan herra heppamiehen niskaan sellaisenkin kasan luurankoja kaapistani että jos olis ollu yhtää heikompi tai pelokkaampi ukko ni karkuun tuohan olis juossu ku päätön kana.. Herra heppamies kysyi multa tänään että miksi yritän koko ajan vakuutella hänelle tai itselleni että olen kunnossa niin jouduin hälle vastaamaan että kun minä en ole tottunu tälläseen että ehdoitta ja kainostelematta saa kertoa pahasta olostaan ja pahasta mielestään.Tiän että mulla on muutama (iso osa) ruuveista löysällä mutta onneksi ne saa kiristettyä. Herra heppamiehestä on tullut personal perseellepotkijani <3 Mutta ennenkaikkea hän on se toinen puoli, voi leivän päällä, kukan mehiläinen, se keltanen fairy mitä pitää ostaa välillä ku on kauan ostanu sitä vihiriää.

Neiti muusikko sanoi mulle että suhteesta toipuminen vie suunnilleen puolet siitä suhteen kestämisestä. Nyt puhun mun ja kossin suhteesta.. Kyllä, voin sanoa että kossi parkaa osaan jo ajatella en ehkä lämmöllä mutta naureskellen ja hyvää hänelle toivoen.. Kyllä jokaselle asialle on tarkoitus oli se miten kamala tahansa ja miten kipeää se tekee.. Muistan kyllä joka kerta muistuttaa kun kossin kanssa puhun puhelimessa että miten paska se on, tavalla tai toisella. Viimeviikolla uhkasin roikottaa sitä sillankaiteelta jos ei rupia ihmisiksi olemaan.. Jokainen tamplatkoon tavallaan, mie omallani ja kossi omallansa. Eipä se pahemmin nakerra..

Kirjoitettaessa soi Mauno Kuusisto- Kertokaa se hänelle.