Ihme ja kumma.

Ruoka ei maistu, uni ei tuu, tekkee pahaa mennä töihin, inhottaa olla töis ku sinne menee, kun tulee kotiin seki inhottaa, missää ei oo hyvä. Tekis mieli vaa olla jossaki, en tiä viä missä. Sen tiän ettei täälä.

Mutta millä sitä mihikää lähteekää ku o töitä. Paarilta ei saa olla pois, on niin vähä työntekijöitä, päivätöistä ei voi olla pois ku ei oo tekijöitä. Mikä perkele siinä on ku ei sitte mistää voi olla pois? Saisko omasta elämästä olla pois? Tottakai. Tuntuu että hukun hoitamattomiin asioihin, hukun... en tiä mihin.

Yhen asian tiän aika hyvin. Mua rakastetaan ja mä rakastan sitä aiva saatanasti, nii että sattuu. Ehkä seki o yllättäny mun aiva totaalisesti. Mä kykenen rakastamaan vastakkaista sukupuolta ja tuntemaan. Luulin olevani sillä osa-alueella täysin nolla ja tunnotoon..

Voi luaja ku mä oon saamaton tän työasian kanssa, sielu ja keho huutaa rauhottumista ja lomaa, mutta ei osaa rauhoottua ja sanua että oon loppukuittiväsyny saisinko saikkua?..

Itkupotkuraivarin paikka?

Kirjoitettaessa soi Rovaniemi musiikkivideo