Itsensä hyväksyminen sellaisena kun on...

On vaikeaa olla iso ihminen ja haluta rakkautta. Mutta sekään ei ole mahdotonta. Vaikka olen iso niin mulla on silti iso sydänkin. Vasta eron jälkeen sitä on tajunnu oman arvonsa, en toki sano et erotkaa, se helpottaa mutta se antoi mulle mahollisuuden itsetutkiskeluun. Kossin itseluottamus on osaksi tarttunu muhun mutta on jotain ihan omaakin tuotosta. Olen tajunnu et miten pirun hyvä olen ja omasta mielestäni vallan kivan näkönen kaikista läskimakkaroista huolimati. Perse on ku 7 leivän uuni mutta silti senkin on oppinu hyväksymään. Jos mua ei oo kisattu koulus isokokoisuudesta niin sitten siitä että olen hitaampi juoksemaan tai jotain... Tutkimukseni loppuvaiheessa tulin tulokseen: Minussa nyt vain on vähä yli sallitun määrän kiloja joita rakastaa....