Sotkuvyyhti

Viikonloppuna mun oli pakko viimeinkin myöntää itselleni asia jonka olen kovasti yrittänyt kieltää ja piilottaa:
Elämäni on tällä hetkellä sekaisin enkä ole ollenkaan tyytyväinen siihen. Sekasortoisuutta lisää se, etten kuitenkaan tiedä mitä tehdä jotta löytäisin oikean suunnan ja tulisin onnellisemmaksi. Jos olen aivan rehellinen itselleni, niin tunnustan olevani hukassa, eksyksissä. En yksinkertaisesti tiedä mitä haluan, monessakin asiassa. Ja kuitenkin olen hyvin, hyvin tyytymätön.

Ensinnäkin nykyinen työpaikkani ahdistaa kovasti. Ei yksin huonon ilmapiirin vuoksi, vaan muutenkin. Se hakkaa vastaan oikein todella. En haluaisi olla siellä enää päivääkään, en tuntiakaan, mutta on pakko. Milläs muuten maksan vuokran ja muut kulut? Tiedän että maailma on työpaikkoja täynnä mutta ainakaan vielä en ole löytänyt mitään mieleistä. Tiedän senkin, että tilanne on hyvin väliaikainen, että teen sitä vain nyt ja tässä, että pääsen sieltä kyllä pois ja että elämässäni on aivan muunlaisia määränpäitä jotka aion saavuttaa. Mutta tietoisuus tästäkään ei auta enää.

Sitten Helsinki. En tiedä viihdynkö siellä. Tai viihdyn kyllä, kohtalaisesti, mutta se ei tunnu olevan ollenkaan "minun kaupunkini". Turku on. No, eipä tämä nyt tietenkään mikään ihme ole, kun Turussa olen ikäni asunut ja Helsingissä vasta pari kuukautta. Tiedän kuitenkin jo nyt ettei Helsinki tule koskaan tuntumaan omalta. Ja tällä hetkellä aavistelen etten tule asumaan siellä kovin kauaa. Opiskeluja pohtiessani tajusin etten välttämättä pysty näkemään itseäni opiskelemassa Helsingissä. En ehkä pysty sitoutumaan siihen kaupunkiin useaksi vuodeksi.

Ja opiskelut itsessään. Tiedän tarkalleen mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta tiedän senkin, että sen saavuttaminen on todella vaikeaa, ainakin tiettyä kautta. Olenkin ajatellut että otan opiskeluihin laajemman näkökulman. Tuo ala kun kuitenkin on sellainen johon voi hakeutua niin montaa eri tietä. Akateeminen koulutus on toki perusvaatimus, mutta se antaa melko vapaat kädet. Ja tuota vapautta aion nyt toteuttaa. Koska tiedän mitä tulevaisuudessa haluan tehdä, minun ei tarvitse miettiä opiskeluja enää siltä kannalta. Voin siis keskittyä pohtimaan sitä, mitä haluan opiskella sen sijaan että ajattelisin tulevaisuutta sen enempää.

Ihmissuhteet. Pahoin pelkään että olen sotkenut asiat nyt todella pahasti. Menneenä viikonloppuna tapahtui jotain jota ei ehkä olisi saanut tapahtua, ainakaan ilman harkintaa. Pelkään sekoittaneeni niin omani kuin erään toisenkin ihmisen pään pahemman kerran. Kenties myös sekoitin koko sotkuun vääriä tunteita, tunteita joita luulin toisiksi kuin mitä ne sitten olivatkaan. Pelkään myös että tällä tavalla tulen loukkaamaan pahasti sitä ihmistä, koska en kuitenkaan voi antaa itsestäni hänelle kovinkaan paljon. En ainakaan vielä. Tahallani en toki tehnyt mitään; "hetken huumassa" vain kuvittelin asioita jotka tuskin olivat edes todellisia.

Oikeastaan nämä kaikki ongelmat liittyvät tiiviisti yhteen. Toisaalta tuntuu että Helsinki on väärä kaupunki, mutta toisaalta taas voi olla niinkin, että nämä muut pulmat saavat mut ajattelemaan sillä tavalla. Koska olen tyytymätön esimerkiksi työ- ja opiskeluasioihin, tunnen olevani tyytymätön siihen kaupunkiin, jossa elän tällaisessa tilanteessa. Kenties tilanne olisi ihan sama vaikkapa Turussa. Niinhän oikeastaan tapahtui loppuvuodestakin kun pois muutin. Ehkä pitäisi koittaa saada nuo muut asiat järjestykseen, etenkin työpaikka, ja katsoa sitten miltä tuntuu. Kenties kaikki onkin sitten jo paljon kirkkaampaa.