Surffausta kanavilla ja tunteilla

Olen kanavasurffailija. No en TV:n suhteen koska harvemmin katson sitä mutta radion kanssa sitäkin pahempi. Autolla ajellessani en pysty hetkeäkään kuuntelemaan huonoa tai edes ei-niin-hyvää musiikkia vaan koko ajan täytyy etsiä jotakin loistavaa biisiä. Kun sellaisen lopulta löydän, kuuntelen sen loppuun jonka jälkeen aloitan välittömästi uuden surffailun. Joskus kun sitä tarpeeksi hyvää ei löydy millään, menee koko ajomatka lopulta siihen että hypin kanavalta toiselle. Edes ihan hyvää musiikkia en pysty kuuntelemaan koska päässä takoo ajatus että toiselta kanavalta voisi löytyä jotain parempaa.

Tänään onnistuin aika hyvin, siis menomatkalla. Löysin hyvän biisin juuri alkamisvaiheessaan ja perään heti toisen, kolmannen ja neljännenkin. Lisäksi löytämäni biisit olivat koskettavia henkilökohtaisella tasolla, joten onnistuin siis miltei täydellisesti. Paluumatka olikin sitten monta kertaa turhauttavampi ja jouduinkin taas kerran toteamaan että radiosta tulee oikeastaan aika paskaa musaa.

No tapahtui sillä matkalla muutakin kuin kanavasurffausta. Ja se tapahtui siellä määränpäässä. Siellä kävin läpi melkoisen tunneskaalan, aina huolesta surun kautta helpotukseen ja liikutukseen, sekä lopulta sitten iloon. Asia, joka tuli ilmi, ei tosin ole niin iloinen mutta koska se selvitti tiettyjä juttuja ja koska sen paljastumisen myötä eräälle ihmiselle tuli monin verroin parempi olo, olen tyytyväinen. Siis en tyytyväinen siitä asiasta itsestään vaan siitä, että sain sen tietooni.

Sanotaan vaikka niin että tästä on hyvä jatkaa. Ja sanotaan vielä sekin, että mulla on ehkä maailman paras ja rohkein veli. Ja maailman ymmärtäväisin mummi.