Teoista ja teoista

Kävin mammalla ja kaverilla ja kävelin sitten nuo kymmenisen kilometriä kotiin. Kävellessä puhuin kaverin kanssa puhelimessa yli puolet matkasta. Oli hyvä keskustelu. Olen vähän vältellyt ko. kaverin kanssa puhumista, sillä jotenkin tuntui ettei mulla olisi energiaa siihen. Että en jaksaisi selittää taas uudelleen, mitä tapahtui ja miksi. Ja sitten kun venytin ja venytin soittamista, se kävi aina vain vaikeammaksi. Mutta nyt kun sitten vihdoin hälle kaiken kerroin, oli se sittenkin oikein vapauttava ja hyvää tekevä keskustelu. Pitäisi muistaa paremmin, millainen persoona on kyseessä ja miten mua on aina helpottanut hänelle avautuminen.

Kyseinen ihminen ei ole mustavalkoista sorttia, vaan osaa nähdä myös niitä harmaan sävyjä sekä myös tiedostaa sen, että asiat ovat kovin usein kovin tapauskohtaisia. Kyseinen ihminen on vahva luonne, muttei millään tapaa kova tai tuomitseva. Hän mulle sanoi, että uskoo ihmisten voivan muuttua, mutta muutoksen eteen täytyy tehdä työtä ja sen täytyy lähteä ihmisestä itsestään. Hän myöskin sanoi, että ihmiset tekevät virheitä, isojakin, mutta joskus se isoin virhe voi olla eräänlainen herätys ja lähtölaukaisu muutokseen.
Samoja asioita olen pyöritellyt mielessäni itsekin.

Kuitenkin se oli jokin muu asia, joka jäi mieleeni parhaiten.
"Mä tiedän että sä olet itsenäinen ja vahva ihminen eikä se tee susta yhtään heikompaa jos sä tuossa tilanteessa päätät antaa toisen mahdollisuuden".
Niin. Kun kyse ei ole siitä, että vain antaisin anteeksi ja nielisin sen, mitä tapahtui. En ole niellyt. Se mitä tapahtui, sai mut pistämään suhteen jäihin ja lähettämään miehen kotiinsa. Siitä on nyt jo viikkoja, enkä ole soittanut ja sanonut että saat anteeksi, tule takaisin. Sen sijaan olen sanonut, etten tiedä, voinko antaa anteeksi ja jos voinkin, voinko vielä yrittää uudelleen. Tämänkin sanoin vasta, kun näin, että toinen oli valmis kantamaan vastuun teostaan ja valmis tekemään kaikkensa, jottei moinen ikinä enää toistuisi. Merkityksellistä tietysti on, että tämä tapahtui teoin, ei vain sanoin.

On tekoja ja on tekoja niiden jälkeen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta jotain voi tehdä korjaakseen rikotun. Teot voivat olla samoja tai samanarvoisia, mutta teot niiden jälkeen kertovat paljon. Se on yksi osa sitä tapauskohtaisuutta. Se, miten kantaa vastuunsa, mitä on valmis tekemään. Tiedän nyt, että omassa tapauksessani toinen on valmis tekemään kaiken mahdollisen. Nähtäväksi jää, riittääkö se.