Teoriasta totuuteen

Menee vähän edellisen aiheen vierestä, mutta olen varmaan nyt ymmärtänyt jotain tosi väärin tästä aikuistumisesta.
Kun minä kasvoin, minulle ikään kuin aivopestiin sellainen mielikuva että osa aikuistumista on vastuun ottaminen omista teoistaan, läheisistä tarpeen mukaan huolehtiminen, hyvien käytöstapojen noudattaminen (taaskaan ei olla luuta perseessä), oikean ja väärän erottaminen toisistaan ja siihen ensimmäiseen pyrkiminen, puhtaasti itsekkäästi toimimisesta luopuminen jne. jne. Juu nou, niinq aikuiseksi kasvamista...perinteisellä tavalla.

Nykyään, näin pääkaupunkiseudulla, en pääse todistamaan tällaista tapahtumaa. En tiedä onko joka kaupungissa sama tilanne, mutta täällä ei erota suurinta osaa kolmekymppisistä juuri 20 täyttäneistä noin niin kuin käytöksen perusteella. Voin sanoa, että on aika saatanan koomista lähteä esimerkiksi treffeille kolmekymppisen naisen kanssa joka erikseen mainostaa että haluaa aikuisen miehen eikä mitään poikaa, mutta itse käyttäytyy samoin kuin juuri 18 täyttänyt sisarensa. Tulee snadisti isällinen olo kun on "lapsen" kanssa kahvilla. Vähän vaikea ottaa tilannetta vakavasti, millään tasolla. :) Mut joo, tämä nyt oli vain esimerkki yhdestä asian ilmenemisen alueesta. Asia itse ulottuu käytännössä joka asiaan ja sukupuolesta riippumatta.
Mimmit toimivat samalla solidaarisuudella toisiaan kohtaan kuin silloin kun minä olin peruskoulussa, eli siis puukottavat toisiaan selkään heti kun näyttää siltä että siitä voisi saada korotusta omaan asemaan. Miesten keskinäinen toiminta on yhtä loputonta kukkotappelua samalla agendalla. Ihmiset kykenevät suunnilleen yhtä pitkän tähtäimen suunnitelmiin kuin varhaisessa teini-iässä jne.

No, tuo kaikki on lähinnä koomista. Se, mikä on vähän pelottavaa on puolestaan se, että nämä ihmiset kammoavat aikuisuutta. Siihen suhtaudutaan suuremman hylkimisen täyttymyksellä kuin AIDSiin. Kaveripiirin lapsettomien naisten ylivoimaisesti harvinaisin lasten hankkimisen halua kysyttäessä antama vastaus on "kyllä". Minun vanhempieni aikana tilanne oli päinvastainen.
Saattaa toki olla niinkin, että olen ymmärtänyt väärin ja kyse onkin vain paikoilleen asettumisen pelosta, ajatuksesta, että elämä loppuu kun ei puolivuosittain käy etelässä, viikottain baarissa ja harrasta jotain extremeä väliajoilla. Ei siis välttämättä pelätä sitä että kasvetaan aikuisiksi, ei vain haluta lakata olemasta pääsääntöisesti lapsia.

Ehkä. Mene jä tiedä. Kunhan heittelen ajatuksia ilmoille.

Aina kun luulen, että ymmärrän ihmistä, tämä ihminen vetää hihasta jonkun ässän ja olen taas ihan kujalla notta mitä helvettiä. Tämä ei päde oikeasti vanhoihin kavereihin. Tyypit jotka olen tuntenut yli 10 vuoden takaa, käytännössä järjestäen 80-luvulta saakka eivät näin tee, mutta useimmat 2000-luvulla tapaamani ihmiset toimivat...arvaamattomasti joissain tilanteissa eikä tämä ole yleensä sitä "ihanan spontaania" toimintaa.

Sinällään tämä on minulle ihan se ja sama niin kauan kuin minua ei vedetä mihinkään idioottimaisuuksiin mukaan tahtomattani, mutta olen kiinnostunut ilmiöstä ja sen taustoista. Pääsääntöisesti nämä kikkavitoset onneksi koskettavat vain toteuttavaa ihmistä noin niin kuin leviävän maineen ja seurauksien kärsimisen osalta.
Tästä huolimatta, koska mielestäni omista pidetään huolta ja osana tätä periaatetta kun joku on tekemässä jotain tähtitieteellisen tyhmää mielestäni palautteen antaminen kuuluu asiaan jo ennen kuin se typeryys pääsee täyteen vauhtiin. Kai se on sitä, kun on itse pentuna kasvanut ympäristössä jossa ääliömäisyyksistä sai "sakkoa" ihan koko rahan edestä eikä äidin pikku Mari-Oskarin perseilyä katsottu vain läpi sormien. Tiedän tämän ihan kokemuksesta, itse kun en ollut se kaikkein kiltein ja hyväkäytöksisin kakara. Kaikki eivät kuitenkaan selvästikään tällaista kritiikkiä hyväksy omaa toimintaansa kohtaan. Nyt siis tarkoitan sellaista typeryyttä mitä ei voida selittää kännillä tmv. arvostelukyvyn alenemisella. Kevyt kännisekoilu on vielä ihan hyväksytyn rajoissa, ei tässä kuitenkaan luuta perseessä olla liikkeellä.

Stereotyyppinen tilanne, oikeastaan poikkeuksetta tilanne jossa tulee sanainen arkku avattua on sellainen, jossa homman pidemmälle vieminen tuottaa varmasti tai ainakin hyvin suurella todennäköisyydellä sivutuotteena tekijälleen ja mahdollisesti muille massiivisen paskavyöryn niskaosastolle. Lähes poikkeuksetta kyse on myös tilanteesta jossa jokainen paikalla olija tämän ymmärtää, tekijä ei nyt vain välitä. Aivan sama jos ollaan paikassa josta voi vain kävellä ulos ja jättää asiaan akuutisti sidoksissa olevat ihmiset setvimään juttujaan keskenään. Ei ihan sama jos ollaan paikassa josta ei pääse pois tuosta noin vaan...kuten vaikka mökillä, risteilyllä, ulkomailla tmv.

Pitkän pohjustuksen jälkeen päästään asiaan jota en ymmärrä: Kun asiasta on sanottu, yleensä järki ei voita. Sitä ikään kuin uhmallaan mennään ja tehdään juuri niin kuin ei pitäisi. Taas, ihan ok loppupeleissä jos todennäköisyyksiä vastaan paska ei osu tuulettimeen, mitä kyllä onneksi sitäkin käy mutta suhteellisen harvoin. "Älä hiero naamaasi lasimurskaan, se sattuu." "No siis minähän olen niin kova jätkä että tasan tarkkaan hieron naamaani lasimurskaan." Sitten soitellaan lanssia. Välillä näitä tulee jopa selkeinä kostotoimenpiteinä koska Viivi-Ilmaria on joku julkea paskiainen kehdannut huomauttaa itsensä toteuttamisen vaaroista. Ihan niin kuin se sitä huomauttajaa koskettaisi jos V-I saa nenään kustuaan jonkun toisen muroihin kun ei pystynyt hallitsemaan itseään tai ei vain ego kestänyt lommoa jonka kritiikki tuotti.

Mutta niin, miksi näin tehdään vielä aikuisinakin? En käsitä. Mikä pointti tässä on? Miksi tehdään juuri se asia josta todennäköisesti äärettömän lyhytikäisestä ilosta seuraa itkua ja melkein varmasti koko porukan ilta on uudelleenjärjestelyiden edessä? Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Nonniin. Olen jälleen päässyt todistamaan kuinka puheet ovat yhtä tyhjän kanssa ja vain teoilla on merkitystä. Ei ole tapahtunut mitään, minkä vaikutus suoranaisesti koskettaisi minua, mutta minulle on sanottu yhtä ja sitten sanoja on kirjaimellisesti niiltä jalansijoiltaan lähtenyt toteuttamaan tasan vastakkaista linjausta. Mahtavaa ja ah niin vastuutonta.
Tyypin puolustukseksi on todettava, että ainoat murot johon hän kusi olivat hänen omiaan. Lieveilmiöt eivät siis koskettaneet ketään muuta. Kuitenkin jos ihminen haluaa kehittyä tiettyyn suuntaan elämässään mutta etenee suoraan vastakkaiseen niin jossain mättää...

Kertokaahan, joku joka ymmärtää tällaista toimintaa, mistä se johtuu?

Joo, vapaa kasvatus on hieno juttu...eiku.

Kun minä olin pentu, pennut olivat tyhmiä minä mukaan luettuna. Sitä ei käy kieltäminen. Hirveää uhoa ja perseilyä, ihan niin kuin nykyäänkin sen ikäisten keskuudessa. Missä siis on erotus? Kun minä olin pentu, pennut olivat tyhmiä. Nykyiset pennut ovat ihan vitun tyhmiä.

Todistin juuri eilen useamman tunnin ajan kuinka identiteettikriisissä vellovat täysin vastuuttomiksi ja lievästi sanottuna narsistisiksi kasvatetut pennut kikkailivat menemään. Muutamalla mimmillä oli taskukoira mukana jonka touhuja kukaan näistä "emännistä" ei seurannut saati että olisivat katsoneet etteivät koirat kärsi jurristen ihmisten sekoillessa ympärillä. Ei ollut ihan 1 tai 2 kertaa kun joku meinasi vetää turvalleen kompastellessaan koiran talutushihnaan ja jokainen voi kuvitella miten kolmen kilon koiralle käy kun joku kompastelee koiran talutushihnaan. Vittu että söi miestä. Mun puolesta telokoon itsensä vaikka pysyvästi pyörätuoliin mutta ei se niiden eläinten homma ole ottaa osumia koska emäntä/isäntä ei käy niin usein vessassa että pää pääsisi tyhjenemään.

Ilmeisesti myös nykyään lapsista kasvatetaan sikoja. Kun oma "leiri" yhjennetään ei viitsitä viedä viiden metrin päähän roskia roskikseen vaan jätetään ne lojumaan niille sijoilleen. Ei se muuten mitään, onhan siellä siivoajia, mutta ei niitä ole joka nurkassa toisin kuin niitä lokkeja joista tulee kaikkien tunkioksi muuttuneesta alueesta alle 20 metrin päässä oleville vitullinen riesa. "Mut siis eihän se mua haittaa." Joo ei, kenties jos näiden vanhemmat kasvattaisivat selkärangan ja kaivaisivat sen isoisän raipan sieltä kaapista käyttöön niin alkaisi haittaamaan.

Vanhemmat, ei ne lapset ole monimutkaisia. Te olette vain helvetin huonosti asianne hoitaneet jos muuten päästään perusterve lapsi kasvaa tuollaiseksi turhakkeeksi kuin nämä esimerkeissä mainitut. En tiedä osaisinko paremmin, mutta silloin osattiin kun te ja minä olimme lapsia. Miten voi olla mahdollista ettei 15 vuotta myöhemmin enää saada lapsista yhteiskuntakelpoisia? Ei se evoluutio niin nopeasti muuta ihmistä että sukupolvessa ero olisi noin älyttömän suuri. Ja siis olihan niitä vajakkeja silloinkin nuorten keskuudessa, mutta ne eivät olleet päästään perusterveitä...

No, kyllä naurattikin välillä. Eräs näistä "mä en oikeen tiedä kuka tai mikä mä oon, mut mä viihaan mun mutsii niin vitusti"-lintu/kala kuvitteli hetken olevansa poika tisseistään huolimatta...tai no, hetken ja hetken... Enivei, tämä 160cm pullahöttötappi veti keuhkot täyteen ilmaa, sellaisen FMJ-leffoista tutun "war face:sin" ja naksutteli rystysensä marssiessaan läpsimään entistä muijaansa tmv. joka oli toisessa vastaavien sankareiden ryppäässä ryyppäämässä. Meinasin revetä huutonauramaan. Ihan hyvän hälinän tämäkin teiniangstaaja sai aikaiseksi. Paletti levisi sen verran monesti että olin jo HäKen kanssa yhteyksissä kunnes tämä maailman kovin "jätkä" vihdoinkin irtosi tilanteesta.

Viina on viisasten juoma. Nähtävästi poliisilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia ottaa litkuja pois lapsilta joissa se viisaus ei asu.