Teoriasta totuuteen

Tarkoitus on yleisen horinan lisäksi kaivella yleistotuuksien takaa ne oikeat totuudet, valheellisten väitteiden verhoamat käytännön tosiasiat jne. jne.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ekvalismi.

Sukupuolen ylivalta (2)  16

Loppui tila kesken edellisessä merkinnässä joten nyt sitten jatkuu.

Kolmannen aallon feminismi on oikeastaan kokonaan oma lukunsa. Jälleen wikipedia tarjoaa vuosikymmeneksi 80-luvun tämän alkamiselle ja hienoja selityksiä sille mistä on kyse. Valitettavasti, kun katselee näitä kolmannen aallon feministien touhuja ja lukee heidän juttujaan on vaikea välttyä ymmärrykseltä siitä mistä todella on kyse. Homma vaikuttaa itse asiassa Hitlerin haaveelta sovellettuna feministien käyttöön, tässä vertauksessa miehet olisivat juutalaisten tilalla. En olisi halunnut vetää nazikorttia tähän, mutta se sopii täydellisesti kuvaukseen. Näiden naisten näkemysten mukaan mm. miesten määrää maailmassa olisi syytä vähentää ihan vaan tappamalla miehet niin harvalukuisiksi, että jäljelle jääneet voitaisiin valjastaa puhtaasti siitoskäyttöön. Osa näistä mimmeistä haluaisi vain tappaa kaikki miehet. Visiot näillä naisilla (tuskin kovin montaa miestä löytyy tästä ryhmästä) ovat oikeastaan akselilla miesten orjuutus, pakollinen vasektomia kaikille vähänkään miehen tavoin käyttäytyville miehille ja miessukupuolen sukupuuttoon tappaminen. Hauskin scifi-idea jonka olen lukenut näiltä sisältää idean sellaisesta vähän Matrix-henkisestä rakennelmasta jossa miehet pidetään tajuttomina ja heiltä sitten farmataan siittiöitä naisten käyttöön jotta ihmislaji ei kuolisi sukupuuttoon.
Näiden kolmannen aallon ihmisten näkemys joka tapauksessa pähkinänkuoressa miesten eliminointi tavalla tai toisella. On ehkä vähän surullista, että näille visioille on kannattajansa joidenkin maiden päättävissä elimissäkin ja seuraukset ovat sitten sen mukaiset. Aiemmin mainitut Yhdysvallat ja Kanada ovat tästä aivan hyviä esimerkkejä. Tietääkseni Suomessa ei vielä tällaista ole.

Aiemmin tuli todettua, että feminismin juuret ovat jossain 1200 luvulla ja kerronpa nyt miksi moinen väite tuli esitettyä. 1200-luvulla eli ranskalainen kreivitär nimeltä Marie joka päätti jossain välissä "jalostaa" miesten käytöstä. Historioitsija Amy Kelly tietää kertoa seuraavaa.

“Marie organized the rabble of soldiers, fighting-cocks, jousters, springers, riding masters, troubadours, Poitevin nobles and debutantes, young chatelaines, adolescent princes, and infant princesses in the great hall of Poitiers. Of this pandemonium the countess fashioned a seemly and elegant society, the fame of which spread to the world. Here was a woman’s assize to draw men from the excitements of the tilt and the hunt, from dice and games, to feminine society, an assize to outlaw boorishness and compel the tribute of adulation to female majesty.”

Marie siis käytännössä käytti "aseenaan" häpeää kitkeäkseen miehistä miehisen käytöksen. Ns. ritarillisuus sitten levisi ja nyt ollaan nykypäivässä jossa peruskäytössäännöt koskien miesten ja naisten keskeistä toimintaa pitäisi olla hallussa kaikilla. Niillä joilla ei ole on jatkuvasti ainakin vanhemmalta polvelta tiedossa palautetta kun ovea ei avata naiselle tai muu vastaava käytöskulttuuririkkomus tapahtuu. No, on sanomattakin selvää että kun naiset eivät ole näkemässä, moni miehistä palautuu vertaistensa keskuudessa omaan luontaiseen tilaansa ja muutoin "häpeällinen" toiminta jatkuu.

Kokonaisuutena feminismin kanssa ollaan siis siinä mielessä jännän äärellä, että joko sanakirjamääritelmät feminismin aalloille eivät ole totta tai sitten ensimmäistäkään feministiä ei ole maailmanhistoriassa vielä nähty. Homma kun on niin, että todellista tasa-arvoa tietoisesti tavoittelevat eivät nimitä itseään feministeiksi eivätkä feministit tavoittele todellista tasa-arvoa. En ole oikea ihminen päättämään sitä onko vika sanakirjamääritelmissä vai kantavatko aktivistit tahallaan väärää nimikettä, mutta kuka tahansa voi helposti tarkistaa että toinen noista joka tapauksessa on se tilanne mikä feminismiä on varjostanut ja tulee aina varjostamaan. Toki aina voidaan argumentoida etteivät vain naisten etua ajavat ole oikeita feministejä, mutta kuten totesin, yhtäkään miesten tai lasten kärsimiä tasa-arvo-ongelmia kritisoivaa ja niiden korjaamiseen aktiivisesti pyrkivää feministiä ei historia tunne joten ei ole syytä olettaa että sellaisia olisi olemassa. Myöskään ensimmäistäkään feministiä joka vastustaisi näitä vähemmän terveitä toisen ja kolmannen aallon tavoitteita ei ole olemassa. Ne naiset ja miehet jotka ovat itseään feministeiksi kutsuneet ja vastustavat miesten joukkotuhoa tmv. ovat järjestäen irtisanoutuneet omasanaisesti feministinä olemisesta.

Miesten ihmisoikeusaktivistit:
Näistä ei oikeastaan ole muuta olennaista kuin se, että he pyrkivät pitämään huolen siitä, että miessukupuolen kärsimät ihmisoikeusrikkomukset eivät jää yleisöltä piiloon. Pääosin tämä ryhmä vaikuttaisi koostuvan ekvalisteista. Seassa on jokunen patriarkaalisen mallin kannattaja, jopa traditionalisteja. Se mikä oli yllättävää huomata on se, että melkoinen prosentti tämän ryhmän osanottajista on naisia. Vieläpä päälle päin katsottuna poikkeuksellisen fiksuja sellaisia muutenkin kuin moraalisen valveutumisen puitteissa. Toisaalta, ihan sama mitä sortoa ajavaa tai vastustavaa ihmisryhmää katsoo, yleensä sortoa ajaa pari manipulaatiossa taitavaa "kärkikaartilaista" ja heitä seuraa sitten yksinkertaisemmista ja/tai syystä tai toisesta pelkäävistä ihmisistä koostuva massa. Vastaavasti "la resistance" on pieni mutta noheva porukka. Siltä vaikuttaa tälläkin kertaa vaikka totta on sekin, että myös tästä porukasta löytyy omat höyrypäänsä.

Koosteena voisi sanoa, että ekvalistit, feministit ja miesten ihmisoikeusporukat ovat kaikki olleet näennäisesti samalla asialla jossain vaiheessa. Kuitenkin suuntauksien syntyjärjestys ja todelliset agendat paljastavat sen, että ekvalistit ja feministit ovat suoraan toistensa vastavoima (sillä erotuksella etteivät ekvalistit yritä sortaa ketään) ja miesten ihmisoikeusporukat keskittyvät lähinnä feministien propagandan epätosien osien paljastamiseen somessa ja muualla julkisesti "kaikkien" saatavilla olevissa paikoissa. Muut suuntaukset ovat melkoisen merkityksettömiä marginaali-ilmiöitä tässä vaiheessa joten heidän vaikutuksensa on lähellä nollaa.

Siinä, havaintoni tämän hetken sukupuoliasetelman ryhmittymistä. Fanaatikkoja löytyy kaikkialta. Osa porukoista suoraan valehtelee agendansa tai ei vain ymmärrä ajamansa asian vääjäämättömiä vaikutuksia, osa sitten koittaa paljastaa näitä usein varsin läpinäkyviä epäkohtia ja loput sitten yrittävät saada jonkin sortin balanssin aikaan. Eletään sikäli mielenkiintoisia aikoja, että käytännössä tämän hetken lapset joko näkevät tasa-arvon katoavan länsimaista tai sitten sitä vastustavat tahot kukistuvat. Vaikea sanoa miten käy. Kuitenkin jos pitäisi pistää pää pantiksi jostain niin veikkaisin kyllä 200 vuotta sitten olleen asetelman päätyvän päinvastaiseksi. Tuskin tässä sukupuolen tasolla kansanmurhaa pääsee syntymään, mutta massat ovat helposti vietävissä vaikka yksilö ei olisikaan ja pitää muistaa että valtion tasolla ei tueta mitään muita aatteita kuin feminismiä, mikä on havaittavissa mm. lakia ja sen soveltamistapoja hiukan silmäilemällä. Tässäkin ollaan tilanteessa jossa viisaat eivät aktivoidu ja vähemmän viisaat sekoilevat sitten homman perseelleen kaikille.


Sukupuolen ylivalta (1)  1

Tässä hiljan olen tutustunut feminismiryhmittymiin ja miesten ihmisoikeusryhmiin, lähinnä mielenkiinnosta ja koska oli melko tylsää. Siinä samalla on tullut vähän väkisinkin vastaan ekvalisteja (egalitaristeja), sovinisteja ja jonkin sortin ikivanhoihin kaavoihin paluuta halajavia traditionalisteja. Vaikuttaa siltä, että sukupuolinen tasa-arvo vetää aiheena puoleensa molempien sukupuolten edustajistosta melkoisen kirjavaa sakkia. Ajattelinpa "runoilla" havaintoni näistä ryhmistä Suomen mittakaavassa. Huomioitavaa on se, että minä puhun tässä nyt käytännön toteutumasta, en teoriasta joka jonkin aatteen taustalla pyörii. Valitettava tosiasia on se, että teoria näissä asioissa tuppaa olemaan tavattoman kaunista verrattuna siihen mitä sitten käytännössä tapahtuu.

Traditionalistit:
Nämä miehet ja naiset ovat niitä joiden mielestä asetelma joka kirvoitti feminismin alunperin on se jolla pitäisi mennä. Mies hoitaa leivän pöytään ja nikkaroi, nainen hoitaa kodin ja lapset. Mikäs siinä. Asetelma ei sinällään ole epätasa-arvoinen koska se ei perustu oletukseen jossa kotona oleva nainen ei omaa mitään omaa elämää. Kyse on puhtaasti vastuun jakamisesta osa-alueisiin.

Sovinistit:
Patriarkaalisen järjestelmän kannattajat. Käytännössä lyhyesti asian voisi ilmaista niin, että sovinisti on henkilö jonka mielestä mies on perheen/yhteisön pää, korkein auktoriteetti, ja naisten sekä lasten paikka on miehen alapuolella autoritäärisesti, ei välttämättä muuten. Käytännössä tämä ei tarkoita välttämättä yhtään minkään sortin epätasa-arvoa arjessa. Nykypäivän sovinistinen perhemalli on käytännössä sellainen, jossa miehellä on lopullinen päätösvalta joka astuu voimaan vasta kun muutoin ei saada tehtyä päätöstä jostain asiasta edes kompromissien kautta. Toisessa ääripäässä sitten voisi olla se "akan ja kakarat" hankeen ajava känniääliö. Kyseisen ajatuksen kannattaja voi olla tai olla olematta "naisvihaaja", todennäköisesti kuitenkin hyvin harvoin on. Tämä jo siksikin, että hyvin moni nainen kannattaa järjestelmää tietoisesti tai tiedostamattaan toimimalla sen mukaan ja on vaikea kuvitella että he vihaisivat itseään tai muita naisia.
Koska on ihan yleisesti tiedossa, ettei mikään yhteisö jota ei johdeta pysty toimimaan tehokaasti muuten kuin vahingossa, on sovinistisella asetelmalla mitä tahansa totaalista tasa-arvoa suuremmat toimimisen edellytykset. Johtajia on montaa sorttia joten on täysin mahdollista että asetelma tuottaa myös täydellisen katastrofin. Joka tapauksessa, on ihan hyvät perusteet sille miksi tämä viehättää osaa porukasta.
Näyttää vahvasti siltä, ihan monen tutkimuksenkin valossa, että vielä nykyäänkin onnellisimmat liitot ovat sellaisia joissa mies on edes näennäisesti perheen pää. Yksi näistä tutkimuksista osoittaa että kotitöiden tasainen tai miehelle painottuva jako karsii seksikertoja noin kolmanneksella. Ilmeisesti niin miehet kuin naisetkaan keskimäärin eivät lämpene ajatuksesta jossa mies on talon talousvastaava, tai tuttavallisemmin piika. Vaikka muitakin vastaavia on tehty, linkkaan tämän yhden uutisen nyt tähän: http://www.hs.fi/tiede/Tutkimus+Kotit%C3%B6ihin+osallistuvat+miehet+saavat+v%C3%A4hemm%C3%A4n+seksi%C3%A4/a1305643373631
Henkilökohtaisesti en ole sovinisti vaikka lukija saattaisi edellisestä kappaleesta niin päätellä. Sovinistinen asetelma ei toimi minulle ainakaan missään sellaisessa muodossa jossa se ei toteudu itsestään ja sellainen itsestään toteutuva muoto on vielä näkemättä.

Ekvalistit:
Ekvalisti on siis henkilö jonka ideologinen optimitila on sellainen joissa kaikki ihmiset ovat keskenään saman arvoisia, kaikille ihmisille yhtäläiset oikeudet ja omien rahkeiden rajoissa yhtäläiset mahdollisuudet jne. jne. Täysin eri asia kuin tasapäistäminen jota esimerkiksi edustavat sukupuolikiintiöt ja vaikkapa kansalaispalkka-konsepti.
On todettava, että minä olen ekvalisti. Minulle on jokseenkin vaikea ylipäätään nähdä pointtia missään muussa suuntauksessa kun kerran käsittääkseni virallinen pyrkimys on tasa-arvo ihmisten välillä muutenkin kuin sukupuolten osalta.

Feminismi:
Wikipedian mukaan tämä aatesuuntaus on peräisin 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. Varmaan pitää hyvinkin paikkaansa noin niin kuin naisten asemaa parantavana tasa-arvoon pyrkivänä aatteena tunnetuksi tulleen suuntauksen osalta. Nimitetään tätä ensimmäiseksi aalloksi, syystä joka selviää myöhemmin. Virallinen feminismin määritelmähän on jotakuinkin se, että tavoitellaan naisille yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia kaikilla elämän aloilla joilla miehillä on etulyöntiasema. Suomessa tämä piste saavutettiin virallisesti kun tasa-arvo-laki astui voimaan ymmärtääkseni loppuvuodesta 1986. (Sen jälkeen miesten etuoikeus Suomessa on ollut vain se, että yläosattomana julkisella paikalla olemiseen ei puututa samalla tavalla kuin naisten vastaavaan. Kyseenalaisena toisena etuoikeutena voidaan katsojasta riippuen pitää sitä, että mies saa/voidaan pakottaa taistelemaan ja/tai kuolemaan maansa naisten suojelemiseksi vaikkapa sodan syttyessä. Laki itsessään on kuitenkin melkoisen syrjivä, sen poikkeukset kun ovat vain miesten kannalta ikäviä ja naisten kannalta mukavia asioita.) Tuolloin -86 ja sen jälkeen ensimmäisen aallon feministien hommat olivat ikään kuin tehty, tasa-arvo kun oli turvattu lailla ja jos sitä rikkoi niin asia oli poliisin huoli, ei feministien.
Alkuperäisellä feminismillä ja ekvalismillä ei sinällään ole mitään muuta eroa käytännön näkökulmasta kuin nimike, teoreettisella tasolla ero jää lähestymissuunnan tasolle. Joka tapauksessa silloista tavoitetilaa katsottaessa ensimmäisen aallon feminismi ja ekvalismi ovat tasan sama asia.

Feminismin ajaminen ei kuitenkaan loppunut tasa-arvoon. Tuli toinen ja vielä kolmaskin aalto. Minulle on hiukan epäselvää missä kohdassa nämä suuntaukset syntyivät varsinaisesti, niiden lähteet kun ovat 1200-luvun Euroopassa ja viralliset päivämäärät pyörivät 1900-luvulla, mutta niiden agendat ja ajavat ajatukset ovat tulleet hyvinkin kirkkaasti esille. Ei pidä tehdä sitä virhettä että uskoisi sanakirjamääritelmää jonka feministit itse ovat aatteelleen laittaneet. Feminismi on ja pysyy vain ja ainoastaan naisten etua ajavana aatteena joka lopullinen tavoite ei ole tasa-arvo. Se tavoite on näyttänyt tasa-arvolta silloin kun naiset olivat altavastaajina, mutta tasa-arvo ei ole koskaan ollut feministien lopullinen tavoite.

Toisen aallon feminismi on saanut virallisen alkunsa wikipedian mukaan Amerikassa 60-luvulla. Wiki sanoo tämä uuden "naisten vapautusliikkeen" laajentaneen konseptiaan koskemaan naisten epätasa-arvoisuutta, muun muassa sitä että naiset saavat itse päättää koska jos koskaan päättävät lapsia tehdä. No, ihan vähän vaan kuulostaa päällekäiseltä aiemman aallon kanssa ja osa listan oikeuksista oli naisilla jo vuosikymmeniä ennen ensimmäisen aallon feminismin syntyä, joten kaivelin lisää.
Paljastui, ettei kyseessä ole enää minkään sortin tasa-arvoliike edes näennäisesti. Toisen aallon feminismin tavoite toki näytti sekin tasa-arvolta naisten ollessa vielä altavastaajina liikkeen syntyvaiheessa. Kuitenkin, kun tavoite tasa-arvosta saavutettiin kyseinen liike/linjaus ei lopettanut kulkuaan kuten kuvitella saattaisi. Tasa-arvon ajan jälkeiset agendat ja toiminta paljastavat toisen aallon feminismin olevan lähinnä naisille miehiä suurempien etuuksien tavoittelemiseen hankkimiseen keskittynyt liike. Toisen aallon feminismi on oikeastaan sekoitus traditionalismia ja sovinismia käänteisesti. Se perustuu nähtävästi ajatukseen siitä, että koska meidän äitiemme ja isiemme äidit ja isät, tai ainakin sitä edellinen sukupolvi eli vielä pitkälle aikaa jolloin patriarkaalinen asetelma oli standardina käytössä, niin nyt olisi sitten ikään kuin naisten vuoro. En nyt osaa suoranaisesti nimetä tätä miesvihaksi, mutta kostomentaliteetti vaikuttaa olevan osa tätä linjausta. Jos ei kosto ole kyseessä niin vaihtoehtoinen ajatus saattaa olla se, että toisen aallon feministit vain haluavat naisten pääsevän tasa-arvon suvannon sijasta ratsastamaan etuoikeutettuina aallon harjalle. Samalle aallon harjalle jolla he näkevät miesten ratsastaneen aiemmin mutta jolla miehet eivät koskaan todellisuudessa olleet. Jollakin perusteella tätä voisi vielä kutsua muutoin tasa-arvon tavoittelemiseksi, mutta aate ei sisällä halua ottaa haltuun 200 vuotta sitten eläneiden miesten etujen lisäksi niitä velvoitteita ja vastuita joita silloisilla miehillä oli mm. perheestään. "Kirsikat kakusta."
Keskeinen teesi toisen aallon feminismillä on hyvinkin selvästi se, että ihmisten länsimaisen moraalin puitteissa pahoiksi tulkitut ominaisuudet ovat kaikki miesten ansiota tai vikaa. Maailmalta löytyy huikeita järjestöratkaisuja puhtaasti tämän ajatuksen ympärille rakennettuina. Jenkeissä ja Kanadassa tässä ollaan kunnostauduttu erityisesti. Suomessa asia ei ole niin vakavalla mallilla. Ainoita asioita mitä tästä toisen aallon feminismistä on oikeastaan tälle kansalle seurannut on sukupuolikiintiöt jotka suosivat lähtökohtaisesti naisia, liuta suoraan sanottuna räikeästi valheellista tutkimustietoa (esimerkiksi naiset saavat vähemmän palkkaa kuin miehet, mikä siis pitää paikkaansa kun verrataan keskenään vertailukelvottomia yksilöitä toisiinsa, vaikka nyt sitten juuri työt aloittaneen naisen peruspalkkaa ja väliportaan johtajan palkkaa ylitöiden jälkeen), naisia suosiva terveydenhuoltojärjestelmä (joka olisi ongelma jos miehet itse asiassa käyttäisivät terveyspalveluita muutoinkin kuin pakon edessä), naisia suosiva koulujärjestelmä (helppo havaita korkeamman asteen koulujen sukupuolijakaumissa) sekä liuta muita ei niin kovin hämmästyttäviä juttuja. Ehkä on syytä laittaa vielä maininta viimeisimmästä villityksestä, nykyfeminismin vastustamisen kriminalisoinnista.
Joku voisi kuvitella, että asenne jonka mukaan naiselle kuuluu sitä sun tätä koska tämä on olemassa olisi feminismin seurausta mutta ei se ole, ainakaan tässä maassa. Samaa esiintyy miehillä ja kyse on vain asennevammasta, ei ideologiasta.
Joka tapauksessa, tämä toisen aallon feminismi ei siis pidä sisällään ajatusta tasa-arvosta vaan kyseessä on aivan puhdas sukupuolielitistinen pyrkimys nostaa naissukupuoli miessukupuolen yläpuolelle sekä korottamalla naisten etuuksia että polkemalla miesten vastaavia.

(Tähän vapaavalintainen TV-shopin lisämyyntiklisee.)

Jatkuu seuraavassa blogimerkinnässä.