33 on uusi 45

Tämä on itse asiassa aika koomista huomata miten ajat muuttuu. Toleranssi ihmisten ikäeroille ihan normaalia keskustelua käytäessä on puolittunut noin 10 vuoden aikana.

Olinpa tässä taannoin pippaloissa. Tavan mukaan, kun porukka on ulospäin suuntautunutta ja hyväksyy myös sellaisia asioita jotka eivät ole 100% 1:1 omien linjaustensa kanssa, pippaloissa tulee jauhettua juttua käytännössä kaikkien kanssa. Niin tälläkin kertaa.

Tilanne: Oli siis kekkerit. Parin juomapelin jälkeen katselen keittiössä kuinka nelikko pelaa paripelinä beer pongia. Joku itselleni täysin random ihminen pölähtää "tyhjistä" viereen ja kysyy "kuka sä oot". Esittelen itseni niin kuin nyt ihan normaalisti on tapana. Siinä sitten niitä näitä jutellessa pistän merkille kuinka tällä toisella menee kiihtyvällä tahdilla kurkusta alas jotain Tuc-keksien kaltaisia maustettuna valkosipulitahnalla jolle on varmaan nimikin olemassa. Keskustelu muuttuu Q&A-tyyliseksi haastatteluksi jossa vastailen sitten kysymyksiin sitä mukaa kun niitä tulee samalla kun katselen sitä "matsia". Kun "matsi" loppuu, tajuan että olen juuri referoinut elämänkertani niiltä peruskoulun jälkeisiltä osilta. Tiedän toisesta osapuolesta vain että hänestä on tulossa suunnittelija joka ei vielä tiedä mitä on suunnittelemassa tai millä alalla, mikä pätee osapuilleen kaikkiin muihinkin sen illan edellisiin ja sitä seuranneisiin keskusteluihin täysin riippumatta kanssakeskustelijan sukupuolesta (ja että tällä nimenomaisella henkilöllä on vahva tarve tietää henkilökohtaisia asioitani). Oletan siis, että tämä on niissä kuvioissa ihan normia, porukka haluaa varmaan tietää kenen kanssa on tekemisissä. (Itseäni kiinnostaa yleensä kevyemmät aiheet tai sitten sellaiset jotka eivät ole ns. henkilökohtaisia.) Keskusteluun on osallistunut siihen mennessä liuta ihmisiä hyvin lyhyesti. Myös kokemuksen mukaan ihan normia tuollaisissa tilanteissa.
Murros vaiheessä hän kysyy "kuinka vanha sä oot". Ensimmäinen ajatus oli "mitä väliä, ei tässä mitään pariutumista ole menossa" ja vastaan sitten rehellisesti. Keskustelu loppuu kuin seinään, ilmoitan, että haen oluen ja todettuani takaisin tullessa keskustelijan sijoittuneen uudelleen tilassa päätän osallistua lähimpään toiseen keskusteluun.

Todennäköisesti tässä kävi niin, että tämä kyseinen henkilö oli jollain tasolla kiinnostunut tutustumaan allekirjoittaneeseen aina siihen saakka kunnes selvisi että ikäero on liikaa. Mitä ikinä se sitten oli, en tiedä. En tosiaan ollut itse kiinnostunut siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa käyn platonista kyselytuntia. Koen tämän silti aika hämmentäväksi. Olen meinaan sen verran selkeästi vanhempi kuin kukaan muu niissä kekkereissä, että olisin suoraan veikannut ikäeron melkein jokaiseen paikalliseen olevan jotain 10 vuoden luokkaa, pois lukien illan emäntä ja ulkomaan vahvistus. Oma kokemus 10 vuoden takaa on se, että oman ikäluokan ihmiset tekivät ikäarvionsa pintapuolisesti eikä ikä ollut ongelma niitä näitä jutellessa. Nykypäivänä sen ikäisille nähtävästi on.

Tästä voi vetää pari vaihtoehtoista päätelmää. Keskusteleminen on osoitus muustakin kuin halusta keskustella. Ikä voi olla jonkin sortin este kasuaalille jubailulle. Ja/tai, mene ja tiedä...