Kun onni pelottaa...

Niin, joskus onni on pelottava asia ihmiselle. Minä tiedän, olen pelännyt sitä kuollakseni. Oikein vituttaa kun mietin miten monta hyvää juttua olen passannut ajatuksilla "mitä jos se ei toimikaan" ja "ei se kuitenkaan toimi".

"Ja sit mä heräsin." Tulin siihen tulokseen, että takki auki kädet levällään taistelukentälle juokseminen on paljon palkitsevampi taktiikka kuin poterossa nyhjääminen. Joo, voi olla että tulee osumia heti kättelyssä ja joo, jos ei altistu onnellisuutensa kasvattamisen mahdollisuudelle ei voi myöskään kärsiä tappiota sillä saralla. Mutta...onko vaikkapa se, että suhteeseen lähtee ja sitten se kariutuu varsinaisesti tappio vai nou. Minun mielestäni ei ole. Se, ettei suhteeseen tai edes sitä edeltävään vaiheeseen lähde vaikka tuntuu hyvältä ja homma toimii kuitenkin takaa sen, ettei satavarmasti ainakaan pääse nauttimaan siitä.

Päädyin hajatelmassani tulokseeni tänään kuunnellessani Rautiaisen kipaletta nimeltä Lintu. Kipaleessa on huikea sanoma:

"...sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin

...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin..."

Ymmärsin, että kyseessä on kertojalle sanottu kuolevan ihmisen viisaus. Viisaus on kuitenkin mielestäni silkkaa aliarviointia kuvauksen puolesta.
Parisuhdemielessä tämä kertoo mielestäni kaiken mitä sellaiseen lähtemistä arpovan ihmisen tarvitsee ymmärtää tilanteesta. Sillä, että jossittelee mahdollisia takaiskuja poistaa itseltään mahdollisuuden nauttia samaisen asian tuomista iloista. Missään tapauksessa en nyt kehota ketään lähtemään suhteeseen tai mihinkään muuhunkaan systeemiin mukaan jos se on selvästi järjenvastaista...mutta jos kyse on vain jossittelusta niin...no...just do it.

Kirjoitettaessa soi Lintu - T. Rautiainen