Lueskelin muuan blogin kommentteja. Siellä pari sinkkua tuskaili jouluista kohtaloaan eli sitä, että yksinäisen pitää viettää joulua kotona, isän ja äidin luona. Kieltämättä olen joskus itsekin antanut itsesäälille vallan ja miettinyt, että onpa surkeaa sinkun joulun – kotona vanhempien luona tai sitten siskon perheen vastuksina. Byhyy!
Mutta toisaalta minulla on muistissa myös parisuhdejoulut. Aallon pohjalla olen vertaillut sinkkujoulujeni hyviä puolia parisuhdejouluihin ja surffannut tuloksen ansiosta takaisin aallon harjalle.
Mielestäni sinkkujoulussa on paljon hyvää!
Kun analysoin tarkemmin miksi näin, tajusin, että kyse olikin perinteistä, mistäs muustakaan, kun joulusta puhutaan. Eli jos et ole tyrannityttöystävä/vaimo, suostut viettämään joulua joskus myös appivanhempien luona ja siellä todennäköisyys joutua perinteiden törmäyskurssille on suurempi kuin perusperheenäidin joulustressi.
Perinteiden törmäyskursseja aiheutuu kahdenlaisista perinteistä; puuttuvasta perinteestä sekä joustamattomasta perinteestä. Jälkimmäisestä johtuu analyysini mukaan myös suurin osa joulustressistä.
Satakuntalaisen exän perheen jouluperheen perinteistä puuttui kokonaan joulusauna. Miten voi viettää joulua ilman joulusaunaa, sitä ei savolaisminiäkokelas käsittänyt. Joulukirkossakin käytiin aattona. Häh? Jos siis haluaa kokea kulttuurieroja, niin ei tarvitse muuttaa ulkomaille; matka Savosta satakuntaan riittää vallan mainiosti.
Saunaa oli turha yrittää ujuttaa perinteisiin mukaan, sillä koko joulua leimasi joustamattomat jouluperinteet eli tehdään niin ja nimenomaan just niin kuin on tehty ennenkin. Yksi joustamattomista perinteistä oli se, että pukki tuli vasta kahdeksalta illalla. Lapset ja jouluaaton sokerihumala, jännitys, väsymys ja pitkitetty pukin odotus, siinäpä joulurauhan ainekset. Erään kerran ajeltiin aattona ympäri kaupunkia tietynlaisen kinkunkuorrutteen perässä. Ihan v***n kreisiä, jos multa kysytään.
Kun joulua viettelee tuttujen perinteiden mukaisesti, on samalla myös sillä kuuluisalla mukavuusalueella. Eli sillä alueella, missä ei tapahdu mitään. Mutta joku raja itsensä kehittämiselläkin, kai sitä nyt sentään jouluna saa köllötellä konvehtirasiansa kanssa mukavuusalueella?
Oman perheeni perinteisiin kuuluu siis joulusauna, jonka jälkeen jaetaan lahjat. Joustoakin riittää eli jos oikein kovasti halutaan niitä lahjoja, niin saunotaan sitten vaikka kolmelta. No ei ihan, mutta melkein. Ennen kaikkea, ei aikatauluja eikä mitään pakollisia ruokia, joita pitää metsästää otsasuoni pullistellen ympäri pitäjää.
Hyvä joustava jouluperinne on myös sellainen, joka on aktiivinen silloin kun aika perinteelle on otollinen. Me Tahkovuoren juurella varttuneet nuoret aloitimme oman jouluperinteemme joskus lukioikäisenä eli Tapanina siirryimme sankoin joukoin remuamaan Ukkotahkon baariin. Kunnes perinteen keskeyttivät ensin työelämä ja sitten perhe-elämä. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että ”nuoriso” on valmis palaamaan perinteen pariin; treffit Ukkotahkolle on tänä vuonna sovittuna. Jei, sinkkujoulu, paras joulu!