Blogi

Näytetään kirjoitukset tammikuulta 2006.

People so strange and bizarre... Jyrki älä tyrki..  2

Joopa.. Täällä sitä ollaan pitkästä aikaa, maalla. Ensimmäistä kertaa joulun jälkeen olis ollu viikonloppu jollon ei ollu mitään suunniteltua ohjelmaa ja eikös isäntä sit soittanu, että tuutko kotiin käymään.. Joku kuudes aisti.. Ihan kivahan sitä on käydä, mutt toisaalta odotin kyllä innoissani viikonloppua yksin kotona neljän seinän sisällä.. Tekemistä olis ollu vaikka muille jakaa, varsinkin kun inspis piirtämiseen iski taas ja vahvasti. Mutta eihän mun nyt tästä pitäny kirjottaa, otsikko viittaa hiukan ajattelemaani aiheeseen..

Luin eilisestä Turkkarista arvostelun viikon dvd:stä, joka oli semmonen ku Jyrki lost tapes vol.1. Sen arvostelun lukeminen herätti kaikenlaisia ajatuksia.. Ensinnäkin arvostelijan nimestä mulle tuli mielikuva semmosesta keski-iän kriisistä kärsivästä Kari Salmelainen-tyyppisestä miehestä (arvostelijan nimi oli Kari Salminen.). Toisekseen niihin Jyrkin esityksen aikoihin liittyy kaikenlaisia hauskoja muistoja, joiden ajattelu johti sit muistoihin muista omituisista/huvittavista tapahtumista mun elämässäni.. Mun exäni oli aikoinaan Jyrkissä työharjottelussa ja mäkin piipahdin siellä parina päivänä vierailevana tähtenä.. Päädyin tv-staraks tietämättäni... Niiltä ajoilta on myös peräisin mun ei-niin-normaali syntytarinani (Jone ja Molli-Olli kun keksivät tarinan, että oon saanu alkuni tuolloin vielä polycolor-Ollista.. älkää kysykö enempää.. sen verran sanottakoon, että tarina liittyy rastoihin, jotka mulla oli sillon päässä..). Muistin myös pitkästä aikaa miten @takin Kidi polvillaan pyysi mua päästämään hänet sisään Elysee-areenalle.. =) Ja samalla reissulla naurettiin, että pitäiskö kysyä Saku Koivulta kulkulupaa (Sillähän on joku elinikänen vip Elyseelle..). Ja sit oli se hetki, kun istuin kolmen metrin päässä Mikko Kuustosesta. Ihan hiljaa, kuuntelin vaan.. Ja kylmät väreet meni selkää pitkin.. Puhumattakaan siitä, ett vaan minä onnistun ensisanoikseni haistattelemaan Toni Wirtaselle, yhdelle suurimmista "idoleistani".. Enkä mä voi jättää mainitsematta sitä yhtä rokkikukkoa, joka festareilla luotsas meitä ihmismassan läpi huudellen: Fritidsresor, till vänster, till vänster ja heti perään: seis, velipoika jäi matkasta.. Poijjaat veti tyylikkäästi juhannuksen läpi rooleinaan Uniklubin veljekset Jussi&Janne.. Mäkin kirkkain silmin vakuutin yhdelle fanille, ett on ne Uniklubista.. Ketään ei haitannu, ett meidän rokkikukot oli molemmat tummatukkasia ja Uniklubin Janne on blondi.. ;)

Ja ettei tää oo pelkkää julkkiksilla brassailua, niin tulipa mulla mieleen niitä muitakin hyviä juttuja. Kun exän serkku totes, ett: Ei se riitä (Luki mun paidastani tekstin "Some do, some don´t, I might".). Tai kun kaverit järjesti mulle juhannusfestareilla sokkotreffit tukholmalaisen sällin kanssa (Krisse on edelleen tärkee ihminen, eikä vähiten sen takia, ett me puhuttiin sinä iltana kaikesta mahdollisesta.. jalkapallosta, homoista, musiikista... u name it.). Tai miten on edes mahdollista, ett mun pikkusiskoni Ruotsista käsin järkkää mulle sokkotreffit turkulaisen tyypin kanssa, jonka mä sit treffaan meiän yhteisen kaverin synttäribileissä.. Maailma on niin pieni, ainakin mun maailmani.. =) Ja ehdottomasti täytyy myös mainita se hetki, jollon broidi antoi mulle tunnustusta mutkan kautta kysyen kaveriltaan ett eiks mun siskolla oo hieno paita, johon kaveri vastas ett joo on. Broidi sano siihen sit rinta rottingilla, ett sisko on sen ite tehny.. Ja sit samalla keskiyön-kahvittelulla olivat tipalla hommata mulle häädön siitä kämpästä..

Tämmöstä tänään..

Never a dull moment,
Helvetin esikartanon valtiatar


Money talks...  2

AC/DC:n biisi ei nyt soi päässä mutta sopii taas tähän päivään niin täydellisesti otsikoks (Vaikka ainahan se tässä työssä sopii.). Mutta sopiihan toi biisi muustakin syystä.. Ollessani ruokiksella rupesin jostain syystä miettimään keikkaa, jota olen menossa sunnuntaina katsomaan ja jonkin täysin käsittämättömän mutkan kautta tuli mieleeni elokuvalohkasu Tomppa Cruiselta:"Show me the money!!!". Mitä tästä voimme päätellä..?! Meitsillä on tosi omituinen ajatuksenjuoksu (Asioilla ei oo mitään yhteyttä toisiinsa.) ja palkkapäivään on taas ihan liian pitkä aika.. Omat tilit meni taas melkein tyhjiks ja palkkapäivään on huikeet 10 päivää.. Mutta keikalle on mentävä, tänään yhdelle ja sunnuntaina toiselle. Miten tyhmä sitä voi ihminen olla?! Noh, mitäpä sitä ei pieni tyttö tekis "elämänsä miehen" ja hauskanpidon takia.. ;)

Nää perjantai-iltapäivät on sit tuskaa.. Varsinkin viimenen puol tuntia.. Karsee asiakasryntäys ja yleensä ne kaikista rasittavimmat asiakkaat tulee just sillon.. Onneks ovet menee kiinni kuuden minuutin päästä ja kassan laskemisen jälkeen pääsee kotiin valmistautumaan.. Tällasta tää on.. elämä.

Keikkatunnelmissa,
pankkineiti pääkallopaidassa :)