Blogi

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2006.

"Gazing through the window at the world outside.."  1

Voi, kun voisin olla missä tahansa muualla ku töissä.. Viikonloppu meni ihan liian nopeesti taas ohi, kun oli taas vilskettä ja vilinää. Ihan sairaan hauska viikonloppu!

Perjantaina oli töissä koko päivän pää kipeenä ja ku pääsin kotiin, heitin hetkeks sängylle pitkäkseni (lue: nukuin puoltoista tuntii). Sit pitikin ruveta valmistautumaan illan keikalle, pojat veti setin Blancossa. Lähdin yksin liikenteeseen ja tunnin Blancossa istuttuani olin aika kypsä. Pojat sano edellisenä viikonloppuna, ett keikka alkaa n. 23 ja mä olin tietysti sen mukaan liikenteessä. Onneks pari kaveria tuli paikalle ja istuttiin ja höpistiin kaikenlaista. Vihdoin ja viimein alkoi näkymään sen näkösiä naamoja, ett vois olla jotain toivoo keikan alkamisesta. Eräskin huusi sieltä kolmen pöydän päästä, ett "Miks mä en yhtään ihmettele ett sä oot täällä!" Ihana helmi.

Samainen helmi tuli sit hiukan myöhemmin meiän pöytään istumaan ja vedettiin biisejä mukana ihan täysiä. Ja vielä ku mun sielunsiskoni yllättäen kävelee meiän pöytään, niin johan oli fiilikset katossa. Nauroin mahani kipeeks ja tupakkaa meni enemmän ku laki sallii.. Oli kyllä sen mukasesti kurkkukin kipeenä seuraavana päivänä. Eniwei, keikan jälkeen meinasin, ett ehdin vielä vikaan bussiin, mutt bussikuski olikin taas kaikkee muuta ku mukava ihminen ja niinpä mä sit puol kolmen aikaan yöllä mietiskelin keskellä kaupunkia, että mitäs nyt.. En raaskinu laittaa rahaa taksiin, kun lompakko alkoi olemaan aikas tyhjänä (Onneks huomenna on palkkapäivä.) ja lauantai-aamuna piti vielä olla rahaa bussiin, että pääsen kummitytön kastajaisiin. Kävelin sit kotiin, tulipahan sekin testattua, tunti siihen menee pienessä punssissa.. =) (Mä olen kyllä omituinen tapaus, ku voin juoda sidua ja kirkkaita, eikä tunnu missään, mutta kun kaadan yhden kaljan kurkkuuni hiukan vauhdikkaammin, niin johan alkaa tuntumaan.. Weird!)

Seuraavana aamuna neljän ja puolen tunnin yöunien jälkeen piti nousta ylös ja alkaa laittautumaan kastajaisiin. Juhlat Paraisilla oli ihan mukavat ja kummityttö sulonen ja tosi rauhallinen koko toimituksen ajan ja vielä sen jälkeenkin. Sit iltapäivästä taas kotiin ja laittautumaan seuraavalle keikalle. Menin kaverin kämpille ennen keikkaa juoruilemaan ja sit lähettiin ajamaan kohti Naantalia. Akvaariossa ehdittiin tilaamaan drinksut, kun ekat tutut tuli paikalle. Siinä odoteltiin aikamme keikan alkamista ja tulihan ne poijjjaat vihdoin. Ääni oli edelleen hiukan maassa, joten istuin aika paljon pöydässä, laulamiset jäi vähän vähemmälle. Ja taas oli ihan järjettömän hauskaa.. Suoritin pienimuotoisen ristikuulustelun ja saamani tiedot saa mut kyllä vieläkin virnuilemaan.. Perhanan vakoilija.. ;)

Sunnuntai olikin sit niitä päiviä, jollon sängystä poistutaan vaan laittamaan ruokaa ja hotelli helpotukseen.. Ja no, poistuin mä sen verran, ett hain lähikiskalta sipsipussin..

Lisää tämmösiä viikonloppuja mulle, kiitos.. Mutt jos sais jonkun muun biisin päähänsä taas soimaan.. (Hokee mielessään: "..dieselin haju on mulle niin kuin huume..") Piru vieköön äijät! =)

Laav juu ool,
Pimeyden valtias

(Työkaverin käskystä tämä allekirjotuksena, Tugella on musta hassu käsitys [tai sit ei].. ja on pelannu liikaa HeroQuestia.)


"..When you are with me.."  1

Mä oon sulle fani. Tai VAAN ihan kiva muija. Sä luultavasti ajattelet, ett mun fiilikset sua kohtaan on samaa tasoa ku jollain teinipissiksellä, joka vannoo kaukorakkauttaan Jonne Aaroniin.. Sun käsitykses ei vois olla enempää väärässä...

Mä en ihastunu rokkistaraan. Mä ihastuin siihen jätkään, joka sanoi kaverilleen, ett toi on se tyttö Raumalta, ku mä astuin ovesta sisään. Ja sen jälkeen käänty mun puoleen kysyen: Eiks nii? (Sillon mä olin vielä tyttö Raumalta :)) Mä ihastuin siihen tyyppiin, joka istui kaverinsa kämpillä saunan jälkeen tukka takussa, t-paidassa ja farkuissa paljain jaloin ja kysyi multa hämmästyneen kuulosena, ett onks teiän faija joku v*tun hevimies vai, ku mä sanoin faijani kuuntelevan Ozzya. Mä menetin sydämeni sille sällille, jonka silmät ei millään meinannu pysyä auki enää aamuseitsemän aikaan, mutt joka kuitenkin heräs unenpöpperöstään sen verran, ett sai mulle sanottua, ett kyl tähän viereen mahtuu nukkumaan ja teki tilaa sohvalle viereensä... Mä rakastuin sälliin, joka baarissa keikan jälkeen kerto mulle nukkumisvaikeuksistaan (Se samanen sälli tais kuvitella kaksmielisiä, ku mä lupasin hoitaa ne vaikeudet, jos pääsen viekkuun nukkumaan ;)..). Ja mä olin täysin myytyä, kun tää tyyppi juhannusfestareilla hehkutti ihan intsinä miten hänen kotiporukat on hänestä ylpeitä vaiks hän juoksee kaupungilla tukka takussa ja risoissa farkuissa. Ja samaan hengenvetoon vielä selosti, miten mutsinsa aina laulaa hänelle Egotripin Koivuniemen Herraa... (Voi voi voi poikaparkaa..)

Mä en menettäny sydäntäni sille rokkikukolle, joka on lavalla niin kovaa jätkää veljensä vieressä. Sitä kukkoilijaa on ihan kiva katella ja voin jopa myöntää, ett ku sen tyypin katseen kohtaan niin hiukan polvia heikottaa. Mutt enemmän mä oon tykästyny siihen vaatimattoman ja hiukan ehkä ujonkin oloseen laulajaan, joka ei aina osaa päättää laulaako sentin vai kymmenen päässä mikistä. Mä oon hulluna siihen tyyppiin, joka laulaessaan taivuttaa aavistuksen verran päätään taaksepäin, sulkee silmänsä ja vetää biisiä viimesen päälle tunteella..

Jos sä nyt olisit täällä, sä näkisit, ett mä hymyilen, niin ku mulla on useesti tapana.. Hiukan vinosti, oikee suunpieli hiukan vasenta ylempänä, aavistus hymykuopista kummassakin poskessa, silmät vaan puoliks avoinna, pää hiukan vasemmalle taivutettuna.. "..I´m free, I´m careless, I believe.."

Etäinen, kylmä jääkuningatar
(yeah right! ;) Uskoo ken haluaa..)


Pyörin vuoteessa, en saa unta...  1

Joo´o, Wärtzilän levy on pyöriny hyvin tiiviiseen tahtiin soittimessa (tai soittimissa, kun on vaihtunu välillä kannettavaankin..). Hirvittävä viikko takana. Työasiat on menny niin pahasti päin seiniä ettei oo edes todellista.. Mutta kuten yleensä, kun epätoivo oli syvimmillään, niin se iski taas.. Tekemisen ja ennen kaikkea luomisen vimma ja tuska.. Piirsin, luin, lauloin, ompelin, kirjotin ja taisinpa ottaa muutaman tanssiaskeleenkin..

Seuraava aamu oli taas paluu todellisuuteen. Puhelin alkoi piippaamaan herätystä.. Ei jaksais millään nousta.. Suihkuun.. Elämä potkii päähän ja kovaa.. Hammasta särkee.. Pää on kipee.. Ei vois vähempää kiinnostaa.. Pakko mennä tai myöhästyn bussista..

Ja yhtä suurella mielenkiinnolla on sujunu koko loppuviikko. Töissä on ollu henkilöpulaa ja kiire on painanu päälle koko ajan. Tänään on ensimmäinen hyvä päivä ja sekin vaan siitä syystä, että oon taas menossa keikalle illalla kuuntelemaan W:n poikien soittoa ja laulua.. Saa antaa sen täyttää sydämen ja räjäyttää tajunnan ties mihin sfääreihin..

Mutta, jotta tää teksti ei jäis pelkäks synkistelyks niin laitetaan tähän nyt sit perään vielä teksti, jonka kirjotin luomisen tuskassani.. Alkaa synkistellen tämäkin, mutta loppua kohden fiilis paranee (Itelläni nousi hymy huulille, kun tätä kirjottelin..)

Istuu yksin yön pimeydessä
häntä taas kaipaa,
takkutukkaa, haaveilijaa,
kainaloonsa rokkipoikaa.

Raskas tunne sydämessä
epätoivo mieltään painaa
tahtoisi vaan koskettaa
jonkun joka vastaan rakastaa.

Pimeän asunnon viileydessä
syttyy hymy valaisemaan
kasvojaan, kun muistaa iltaa
jolloin olisi saanut viereen nukahtaa.

Yön ylhäisessä yksinäisyydessä
ääni hiljaa laulaa:
"..maalitaulu, lemmensuu,
hourumieli rakastuu.."

Rakkaudella,
Neiti Hourumieli