2003 kevään runoja

Hellän banaanin tuoksu (5.3)

Voitin pokerissa muutamat kolikot,
unohdin paljon enemmän.
Olen ylösalaisin siltä tyynyltä
jolla painajaisia katsellut jo monet yöt.
Johtuiko raolleen jääneestä
ikkunasta, kevättuuliyö voi
olla raikas hyytävä.
Aamulla suljin,
ranteeseeni tuli nirhama,
sain siihen tunteen värin kuivumaan.
Minun otsaa, poskia ajelehtii
kolmisen sormea,
haistan paidan, hiukset tummat, kaulan kuvetta,
olen katon ja luomien alla,
sisässä huonetta,
kuulen lautasia, lokasuojia, rakennustyömaan,
etäällä mutta ison.
Mietin ihollani silmiä ja hymyä.

Aamu-TV (19.3)

TPS ja muut kamppailee playoffseissa.
Champions-liigassa jatkolohkon viimeinen pelipäivä.
Tekevät maaleja, ja sitä muuta.
USA ottaa Irakin ehkä ylihuomisyönä.
Joku virus riehuu ympäri maailmaa, tappava.
Jäätteenmäki ja Lipponen neuvottelevat hallitusta.
Minä lähettelen sähköposteja joillekin
keitä ehkä voisin haluta tuntea.
Valta, voima, kunnia. Maine,
raha. Paremmuus, voittaminen...
Minä haluan vain pöydän ääressä juustoleipää nauttia,
sormella hämmentää kahvin maitoa.
Katsoa ihmistä silmiin, ja
tyytyväisenä ulos.
Miettiä vaikka mitä kasettia
sen kanssa näkis tai kuuntelis
ja vähä jotain muutakin siinä tekis.
Illalla tuuli puhaltaa melkoisesti,
aurinko kuultaisi päivällä pilviharson läpi.

Koneella (24.3)

Syön joulun viimeisen karkin.
Se on appelsiinia, kovaa.
Olen vielä yhtä ihastunut,
ja minulla on ihmisiä jopa enemmän,
tulit silloin ennen uuttavuotta,
teimme mitä teimme,
lähdin mukaan bussillesi
vaikka oli niitä ennätyskylmyyksiä.
En voinut olla kiroilematta.
Selvittiin.
Katsoin Antarktikseen sijoittuvaa kauhua,
sinulle annoin Alaskassa kiitävän junan.
Pidit tietenkin siitä.
Se pitkä kylmyys.
Sitä kesti.
Suojaudun sälekaihtimen alta
ikkunapuitteesta metallisesti
kimpautuvalta kevään tulilinjalta.
Edessäni on ihmisiä, ruudulla.
Keskustelevat riveillä.
Hiljaa rullaa,
juon vähäistä kahviani nopeammin.
Tosi asia on että haluaisin
juoda kanssasi olutta metsässä
ja halailla ja keinua penkeillä ja polvilla.

Kylähullu (9.4)

Lisärakennuksen pohja alkaa olla valmis,
tasapainoilen vanerien vieressä
lautoja pitkin lätäkön yli.
Kongissa väistän eläkeläisen
joka haisee mysliltä.
Suuntaan torin yli parempaa kauppaa kohti.
Ruoka vai hinnat, viihtyisyyskö,
sen takia että on tottunut kotoisaksi..?
Saattaisin tuttuja nähdä,
noin sata ihmishahmoa sekalaisina
ryppäinä ympäriinsä.
En olekaan pitkään havainnut ketään,
onko minulla vähän tuttuja,
vai näyttävätkö ne jo toisilta.
Ehkä ne vaan asuu ihan muualla.
Luin netistä jotain että kun on noin
125 miljardia galaksia niin
yksinkertaisella laskutoimituksella saatas että
joka sekunti kuolis 79 tähtee...
Sitten erotan Antin.
100 metrin päässä.
Kalakukkokojun kupeessa,
takki auki.
Piippu huojuu innokkaassa nyrkissä.
Riehuu ja selostaa
omiaan.

Aamuyö (5.5)

Makaan avaamaton Magnum poskellani sykkien,
kuin hengästynyt leijona savannilla.
Hampaani on kuolemassa.
Olen oksennellut, itkeksinyt,
yöchattia katsellut.
Lintunen lauleskelee
valkoisten verhojen lähistöllä.
Katson lakanan ruutuja hievahtamatta.
Lupaan itselleni ruveta
laittamaan asioita kuntoon.

Kevätaamu (5.5)

Lehdet päivystävän hammashoidon odotushuoneen pöydällä.
Työvoimatoimiston alakerroksessa hissin ja portaiden liepeillä
seiniin nojailevat jonon rippeet,
muutama minuutti ennen yhdeksää.
Lööppi tv-visailijan hautajaisista,
lempinimellä.
Tepastelen alas lämpimän kuulasta katua,
unelmoin, pelloista, vaeltelusta,
kukkaan puhkeavia halauksia,
tuulenpuheisia hiuksia.
Sineä kajastavassa yössä
ihminen lähelläni.

Lähellä kesää (23.5)

Meillä on ollut
kantavia teemoja,
sisäpiirin juttuja,
lempisanoja,
yhteisiä asioitamme,
hymyilemisiä, nautiskeluja.
Harrastuksemme
kepeä oloilu, kahvit.
Niin kai melkein jokaisella,
edes toisinaan.
Silti,
jos se,
tämä, on keskivertoa
mitä elämällä on heittää…
Yskin auringossa, koivun suhinan,
koripallojen, maton tamppauksen,
ohi kiitävän mehiläisen,
liikenteen määrätietoisen huminan
polttopisteessä
ihanuuttasi.

Raikkautta (4.6)

Elementtitalon edessä,
pienen leikkipuiston
turkoosilla penkillä
hulauttelen olutta tölkistä.
Hammas ei enää koske,
otin Ketorinin.
21:05 alkaisi elokuva,
ehtisin sopivasti.
Antennin ympärillä pörrää
pääskysiä, niilläkin on
hyvä olla maailmassa.