Kahvilan nainen

Olin istuskellut muutaman tunnin penkillä heitellen haikuja Post it -lapuille. Koska minulla oli vaaleansiniset Dr Martensit se yks tuli sanomaan että "nice shoes" ja koska sanoin että puhun kyllä suomeekin se alko puhumaan suomeks ja koska sanoi olevansa valokuvaaja otin laukustani vaaleanpunaisen Lomo-kamerani ja näytin ja koska se oli humalassa se lähti näyttämään yhteen kauppaan sen ottamaa kansikuvaa ja koska siellä ei sitä lehtee ollu mentiin yhteen toiseen kauppaan ja koska sillä oli tupakat lopussa ja koska en polta se kyseli kadulla vaikka keneltä vastaantulijalta tupakkaa ja koska sillä oli jotain asiaa jollekin kaverilleen niin se halus soittaa sille ja koska sen puhelimesta oli akku lopussa se halus lainata minun puhelinta ja koska annoin sen puhua niin kauan kuin halus valittamatta mitään se halus maksaa siitä mulle mutta koska sillä oli pikkuhilukolikoita vain 35 sentin verran se haluskin tarjota mulle kahvit siitä hyvästä ja koska se yks kahvila oli siinä matkan varrella ennen sitä toista kahvilaa jonne oltiin menossa niin mentiinkin sinne ja koska sillä ei ollukaa rahaa tarjota mulle kahvia niin maksoin sen tais olla kaks euroa itse ja tiskin toisella puolella oli nainen tai tyttö, koska en kysynyt sen ikää en osaa sanoa, eikä sillä niin väliä, siellä se oli, ja se kysyi otanko maitoo ja sanoin että joo ja se otti kylmäkaapista jossa oli läpinäkyvää muovia oleva ovi alahyllyltä tölkin punaista maitoa ja lirutti siitä maitooni kahvia ja kyseli että vieläkö, vieläkö, ja sama sokerin kanssa. Ja siinä kun katselin sen ravistelevan kahviini sokeria, hehkein ranneliikkein, ei tuntunut kuin se olisi joku työntekijä ja minä joku asiakas, vaan että kuin olisin jossain samassa keittiössä sen kanssa, ja sitten kun ollaan kahvit juotu voitas lähtee jonneki ulos käppäilemään jotain rantapolkua tai muuten vaan hypätä sohvalle syleilemään ja halailemaan ja muuta hauskaa. No, sitten peräydyin kahvini kanssa sivupöydälle, ei siinä koko isossa paikassa muita pöytiä ollutkaan, eikä tuolejakaan missään. Se kahvi oli vitun hyvää. Humalainen sälli istahti alas patterille ja soitti jollekin entiselle rakkaalleen, ja kertoi miten hyvä sitä aina oli panna ja muuta. Koitin pidättää nauruani purskahtamasta samalla kun ryystin pahvimukista kahvia, silmät puolittain sen kahvilan naisen suuntaan. Olin onnellinen. Kun humalaisen puhelimesta loppui akku niin se alkoi kysellä minulta montako naista olen tänä vuonna pannut, ja muuta vastaavaa. Koitin vastailla melko hiljaa ettei kukaan muu kuulisi. Nyt mietin miten pystyi olemaan sellaisena koleana toukokuun päivänä niin kotoisa olo, absurdissa tilanteessa ihan tuntemattoman ja sekavan ja kuulema uskovaisenkin jäbän seurassa, kahvilassa jonka seinät oli lasia, eikä tuoleja ja pöytiäkin vain yksi, sekin jotain ihme metallia. Ne oli huippuja hetkiä. Ja voi vittu se kahvi oli hyvää, ja se kahvilan nainen vielä parempi.

Muita naisia tältä vuodelta:
- pizzerian punafarkkuinen nainen elokuussa, jonka vetskariin tuijotin miettien että tulisi hyvä kuva
- kaupan punanahkatakkinen nainen lokakuussa joka jäi pörräämään puoli tuntia ostoksensa tehtyään
- ison ruokamarketin punafarkkuinen nainen syyskuussa joka katosi kylmätiskien välistä karkkihyllyjen taakse
- saman ruokamarketin vähän aiemmin nähty mustaotsatukkainen nainen, joka vaikutti eräältä toiselta muttei voinut olla
- baarin lyhyehkö nuorehko blonditukkainen nainen kesäkuussa joka ei paljoa piitannut juttelemaan tulevista sälleistä, katseli vain eteensä
- baarin noin 168-senttinen noin 20-vuotias seinään nojailija nainen heinäkuussa, samalla kohtaa kuin edellinen
- Rautatieaseman Otto-automaatin englantia puhuva nainen tammikuussa, jolle neuvoin että kortti pitää tunkea syvälle
- Rikhardinkadun kirjaston edestä kulkeva nainen tammikuussa jolla oranssi takki, punaiset housut, vaaleanpunainen huivi
- K-marketin kassanainen joka toi vaihtorahoja jollekin toiselle taustalla kun itse olin kassalla maksamassa ostoksiani, taisi olla heinäkuun kymmenes
- Tiimarin nainen, joka oli sulkemassa ja ehdin shoppailla vain ovimagneetin
- Alkon kassanainen, jolla niin lempeä ja lämmin ääni, syyskuussa
- 2.7 upea kaula-aukkoinen nainen ja upea takataskuinenkin, kun treffiläiseni kohosi jo portaita puistoon, ja mietin pitäisikö ottaa kuva, onnistuisiko salaa, molemmilta
- ja kymmeniä muita joita pulskahtelee mieleeni käydessäni nukkumaan, mutta ei se mitään, koska kaikki on kestettävä sillä - -