Tällasta tää

Huonointa tänään: Oon tupannu osteskelemaan maksamakkaraa (hyvää ruisleivällä joka lämmitetty leivänpaahtimella ja sitte juustoo ja maitoo) yhestä toisesta kaupasta tähän saakka mutta tänään sellasesta isommasta, ja huomasin että ne HK:n ja Pirkan on siinä kalliimpia kuin siellä toisaalla, mutta Euroshopperin tosi halpaa. Mutta se oli sellanen puolen kilon mötkylä. Tuli mieleen joku jättidildo (joissain teinikomedioissa monesti näkee). Niin en mitenkään ilenny ostaa sitä. Ja se kassatytteli tais muutenkin punastua että hyvä vaan kun en ottanu. Otin sellasen HK:n ruohosipulimaksamakkaran. Enpä oo koskaan sellasta syöny. Tai edes tienny että niitä on nykyään maustettujakin.

Parasta tänään: Sain yllättävältä taholta dominokeksin. Siinä sitten laatikkoa katsellessani mietin että Saarikoskella ei taida olla runoa jossa mainitaan Domino-keksi. Huomasin että siinä paketissa siis luki että "Vuodesta 1953". Mietin että melkein Helsingin olympialaisiin ehti mutta ei aivan. Ja että jos ois ehtinyt, niin miten "nostalgista" ois lukea joku novelli jostain rakastavaisesta parista joka olympialaisten aikaan syö jossain piknikillä Domino-keksejä. Mietin siinä että no ei kyllä mullakaan oo runoo niistä kekseistä, mut pitääpä koittaa tehä. Sitten hätkähdin että no ompas mulla.

--

Nyt tätä blogi-merkintää säätäessäni huomasin että mullahan onkin kolme (=3). Vaikea nyt noista valita minkä copy-pastetan tähän. Heitän satasen nopalla.

Tuli 28 eli laitan vanhimman noista.

SANA SATEESSA (17.8.03)

Neljäntenä päivänä otin jo itse varusteeni vajasta. Jonkinlaiset pihtimet
ja oksasakset, lehmuksia varten. Ja tänään perjantaina sataa. Minut on
pantu haravoimaan samalle pitkälle laajalle nurmelle yhdyskuntapalvelijan
kanssa. Ei ole kylmä, heitin villapaidankin, eikä kai sadakaan paljoa,
mutta normaalin verran. En kuule monia ääniä keltaisen hupun sisälle, se
on tiiviisti kosteissa hiuksissani, näkymä on kapeampi, haravoin,
haravoin. Se on sitä että pitelee puukepin varresta kumihanskoineen,
toinen käsi alhaalla, toinen korkeammalla, ja heilauttaa päätä jossa on
metallisuortuvia johonkin ja painaa maahan ja vetää itseään päin vähän
taivuttaen.

Vedot käy raskaammiksi, ruoho imee nestettä, jo vartin päästä mietin
kuinka tästä selviän, minne pakenisin. Kun levähdän ja katson kasojani
huomaan sen toisen tupakalla männyn alla. En erota kasvoja. Se voisi olla
minun ikäinen, tai minun ikäisen isä. Minusta se näyttää tukevalta.
Siellä se katsoo eteensä, pää vähän kumarassa. Lasken että haravoin 3-4
kertaa sitä tehokkaammin. Ymmärrän häntä kyllä. Ei tämä huvittavaa ole
minustakaan.

Aloitin kahvituntini jo 8:10. Olin miettinyt maratoneja, että niistä
sentään 2 tunnissa pääsee jos vaan tarpeeksi kovaa juoksee. Minun
energiat tuntuivat jo olevan päivän osalta ohi. Menin muovikassini kanssa
istumaan männyn suojaan rinteeseen. Istuin ruskeille havuille. Vettä
tipeksi vähän kerrallaan, kengilleni, polviini. Otin pussista kostean
puolen litran smurffilimpparipullon. Siinä minulla oli viileää
maitokahvia. Otin myös vesirinkelin, en vielä dominokeksejä. Sitten
huomasin vajan kyljessä lähellä resuista kattoa sen sanan. Vittu. Se oli
vedetty siihen paksulla mustalla tussilla, vähintään. Se näytti hyvältä
siinä turkoosin harmaassa lautojen päällä. Sain siitä voimaa, lämpöä,
lohtua. Se oli niin ylpeä, itsevarma, vankkumaton. Sade vilkuili ja
hiveli sitä. Istuin ja katsoin. Tiesin että pärjäisin. Ja vielä vähän
istuksin, ja katselin, sateen makuista kahvia naukkailin.

Tämä oli samana perjantaina kun Gösta Sundqvist kuoli. Tai ainakin silloin siitä uutisista kuuli. Tuo oli viimeinen päivä kun käytin Wolff-merkkisiä kenkiäni. Vajaa 2,5v tuli niitä käytettyä. Mutta kun ne kostui tuolloin niin paljon ja jätin vaan parvekkeelle kuivumaan, niin ei ne siellä kuivuneet. Tai siis kyllä kuivuivat. Parissa päivässä. Niistä tuli sellaset salmiakkikorpun tapaiset. Mulla oli noin desi Prinssi Everstiä jäljellä ja Vichyä, tein niistä itselleni jonkun sekoituksen ja aloin nukkumaan. Sinä päivänä satoi hirveän paljon. Niin kyllä koko syksynä. Mutta sinä päivänä se tuntui jotenkin vichyiseltä. Lakonisen juhlavalta. Ensi kerran kun sataa kunnolla pakko mennä kuvaamaan se sanan niillä turkooseilla laudoilla. Toivottavasti ei ole haalentunut pois. Vaikea kyllä uskoa että monessa vuodessa kukaan ei olisi tehnyt sille mitään. Eipä sitä kyllä huomaa kuin siellä mäntyjen alla istuskellessaan.

Niin ja kaupasta ostin sellasen tuplaunelma-Domino-paketin. Siinä on maitosuklaata ja tummaa suklaata. Vähän huippua. En ole vielä avannut. Kyllä se maailma välillä kehittyy huikeasti. Jännä miettiä mitä kaikkea huippua sitä maailmassa onkaan. Kuten esim se vaja. Ja ne männyt. Dominokeksit, erilaiset. Puolen litran limpparit. Kaikenlaiset erilaiset sateet. Kaikenlaiset erilaiset maksamakkarat. Kaikenlaiset erilaiset syyt olla ostamatta jotain. Kaikenlaiset kaikenlaiset kassatyttelit. Kylmä kahvi. Lämmin kahvi. Kuuma kahvi. Kahvi suussa. Kahvi kupissa. Kahvi kupin ja suun puolivälissä. Eri kokoiset ja väriset ja muotoiset nopat. Erilaiset tavat heittää noppaa. Äänet joita ne tekee. Piknikit. Ruoho. Sadetakkien värit. Niin monenlaista uskomatonta. Melkein välillä pyörryttää. Sataisipa.

Kirjoitettaessa soi Leevi and the Leavings: Elina mitä mä teen