Talvisia haikuja

Roskapussien
välissä kuvaan talven
aamuista pihaa.

Luin vain runoja.
Ja nyt tuolissani on
tuo halkeama.

Maailmanpyörä.
Kätesi sylissäni.
Ukkonen iskee.

Puilla makoilee
tomusokeri. Kohta
saavun luoksesi.

Lasagnessa hius.
Annan sen jäädä, koska
se on päästäsi.

Hiuksesi tehnyt
hauikseeni &-merkin.
October Rust soi.

Sinä tulit ja
asettelit minulle
sokerit kattoon.

Lempilevyni
asetan salaa sinun
katseen korkeuteen.

Olen runojen
koti-isä - en työtön.
Kukapa uskoo.

Kondomin päälle
olit mennyt laittamaan
omenakipon.

Talven vinkunaa
koko yö. Vai sittenkin
vain viuherrystä?

(valvoin tosiaan koko yön kuunnellen sitä ulinaa, miettien mikä sana sopisi parhaiten sitä kuvaamaan)

[488]

Pinkki heijastin
kirjaston takaoven
kaiteen lumessa.
Otan muutaman kuvan,
miettien miksi, miksi.

Onnekkaat sormet.
Pitelevät kuppia
jossa on kahvi
jonka sinä keitit, sen
kaiken yöllisen jälkeen.

Kissasi kanssa
sinihomejuustoa,
kuohuviiniä,
Linnan kättelyitä. En
lisäisi tähän mitään.

Lihatiskillä
valitset jauhelihaa
iltaruokaamme.
Meinaan kuvata sanan
Laatu alla selkäsi.

{167}