Rahan korruptio: 15. Valtio kumppaniksi.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaisu blogissani siirtyy lukuun 15. Valtio kumppaniksi.

Jani Laasosen koko kirjan viimeisimmän version saa ladattua hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alapuolella olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/15-valtio-kumppaniksi.html

[LAINAUS]maanantaina 15. helmikuuta 2010
15. Valtio kumppaniksi

Kun kansa vaati pankkiireja tilille törkeästä petoksestaan, viranomaiset joutuivat hankalan tilanteen eteen. Oikeuslaitos ja valtakoneisto kyllä myönsivät huijauksen tapahtuneen, mutta samalla he myös näkivät talouteen virranneen rahan aikaan saaman vaikutuksen ihmisten käytöksessä.

Pelkkä usko siihen, että tavallinen paperi oli kullan arvoista, oli saanut ihmiset paiskomaan töitä aamusta iltaan. Ja mitä enemmän kansalaisille oltiin paperia jaettu, sitä suurempia laivastoja oltiin rakennettu, massiivisempia armeijoita varustettu ja kaukaisempia maita valloitettu. Käsissä oli nyt liian suuri vallan väline hukkaan heitettäväksi.

Rahan tuli olla niukkaa, mutta vain näennäisesti. Nimittäin jos raha olisi ollut aidosti niukkaa, eikä sitä voitaisi synnyttää keinotekoisesti lisää - kuten asia aidon kultakannan aikaan vielä oli ollut - korkoon perustuva rahajärjestelmä olisi johtanut lopulta aina talouden näivettymiseen. Korko olisi ennen pitkää siirtänyt kaiken varallisuuden vain harvojen käsiin. Mutta pitämällä raha vain näennäisesti niukkana ja luomalla sopivassa suhteessa näitä keinotekoisia ja katteettomia kultaan oikeuttavia kuitteja, talous oli mahdollista pitää jatkuvassa tasaisessa nousukiidossa. Ajatus oli lisätä talouteen rahaa samassa suhteessa sen "luonnollisen kasvun" kanssa. Se mikä oli ennen ollut mahdotonta konkreettiseen fyysiseen kultaan perustuvassa taloudessa, olisi nyt mahdollista tässä uudessa ja abstraktissa, puhtaaseen valheeseen ja kuplaan perustuvassa paperirahataloudessa.

Vuosisatojen ajan alkemistit olivat yrittäneet luoda kultaa keinotekoisesti taivuttaakseen kansakunnat polvilleen edessään, mutta vielä koskaan aikaisemmin ei kenenkään päähän ollut pälkähtänyt kirjoittaa paperilapulle "kulta" ja kävellä sitten paperin kanssa ostoksille, aivan kuin paperi todella olisi ollut oikeaa kultaa.

Se oli kuin tarina keisarin uusista vaatteista. Ajatuksena se oli pähkähullu, mutta käytäntö osoitti jotain aivan muuta. Raha, kaikessa keinotekoisuudessaan, oli kuin kaiken ihmismielen hulluuden ja turhuuden ilmentymä. Kulta oli ihmiselle todellisuudessa täysin hyödytön materiaali ja juuri siksi se paperille painettuna oli hyödyttömyydessään saman arvoista, kuin konkreettisena fyysisenä kultana. Kukaan ei tehnyt sillä yhtään mitään ja niin paradoksaalista kuin tämä olikin, juuri tuohon hyödyttömyyteen myös sen arvo perustui.

Todellisessa maailmassa paperilapulle painettu mikä tahansa muu asia ei olisi toiminut. Rahan täytyi olla ihmiselle sellaisenaan täysin hyödytöntä, jotta sen varaan voitiin rakentaa onnistunut kupla. Paperille painettu saha, vasara tai taltta eivät olisi käyneet rahasta, sillä niillä oli ihmiselle todellista arvoa. Kuka tahansa ymmärtäisi heti, ettei paperilapulle kirjoitetulla sahalla pystynyt työstämään puuta. Työkalujen arvoa ei ollut mahdollista siirtää paperille. Samasta syystä paperille kirjoitettu "ruoka" ei muuttanut paperia ruuaksi, eikä paperille piirretty lehmä lypsänyt maitoa. Se oli kaikki yhä vain pelkkää paperia. Mutta pankkijärjestelmän luoman illuusion keinoin paperille painettu kulta todella muuttui ihmisten mielissä kullaksi. Olihan raha kaikkina aikoina perustunutkin vain ihmisten uskoon sen sisältämästä arvosta. Rahan asia oli ennen kaikkea uskon asia.

Mutta olipa raha käsitteenä miten hullu ja hutera tahansa, kansa joka tapauksessa tarvitsi rahaa, mikä teki tilanteesta erityisen herkullisen. Enää ei tarvittu pappeja kansan paimentajaksi. Raha korvasi nyt uskonnon suurimpana vallan välineenä ja mikä parasta - tuo valta oli kansaan päin täysin näkymätöntä. Niinpä valtio katsoi tärkeäksi alistaa pankkijärjestelmän oman valvontansa alaisuuteen. [/LAINAUS]