Blogi

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 68. Maailmojen sota - radiokuunnelma. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/68-maailmojen-sota-radiokuunnelma.html

[LAINAUS]tiistaina 13. huhtikuuta 2010
68. Maailmojen sota - radiokuunnelma

Loppuvuonna 2009, ilmastomuutospelon ja sikainfluenssapaniikin pimeimpinä hetkinä, ympärillä elävien ihmisten laumasieluisuus saattoi tuntua valtaeliitin ylläpitämästä harhasta heränneen ihmisen mielessä lähes sietämättömän ahdistavalta. Viimeistään rokotejonoissa palelevien kansalaisten käytöstä seuratessa monelle kriittiselle tarkkailijalle kävi selväksi, kuinka suvereeni - joskin tiedostamaton - valta massamedialla on ihmisten mielipiteenmuodostukseen ja käyttäytymiseen. Tietysti ihmiset itse kieltävät tällaisen vallan olemassaolon. Omasta mielestään he ovat täydellisen vapaita. Rokotteen ottaminen oli heidän oma henkilökohtainen ajatuksensa, eikä valtamedian uutisoinnilla ollut mainittavaa vaikutusta heidän käytökseensä.

Orson Wellesin ohjaama, H. G Wellsin 1898 julkaistuun saman nimiseen romaaniin pohjautuva radiokuunnelma, Maailmojen sota, on jäänyt historiaan yhtenä hauskana osoituksena ihmisten lähes sokeasta uskosta valtamedian tarjoamaa uutisointia kohtaan.

Kuunnelma lähetettiin Amerikkalaisen CBS-radioyhtiön taajuudelta sunnuntai-iltana 30.10.1938 klo 20-21, jolloin noin kuusi miljoonaa kuulijaa istui vastaanottimiensa ääressä. Ohjelma muistutti normaalia sävelradiolähetystä, jonka silloin tällöin keskeyttävät yhä hälyttävämmiksi kehittyvät uutistiedotukset taivaalla nähdyistä oudoista valoilmiöistä, ja myöhemmin maahan laskeutuneista, Mars-planeetalta peräisin olleista avaruusolennoista. Radio-ohjelman todentuntuisuutta lisäsi se, ettei se sisältänyt lainkaan mainoksia.

Kaikesta kömpelyydestään ja scifimäisen utopistisesta juonestaan huolimatta radiolähetys oli ihmisten mielissä niin uskottava, että arvioiden mukaan jopa yli miljoona radiota kuunnellutta amerikkalaista uskoi marsilaisten todella hyökänneen maahan. Vaikka ohjelman lähetystiedoissa ja ohjelman alussa tähdennettiin, että kyse oli nimenomaan fiktiivisestä radiokuunnelmasta, siitä huolimatta jopa viidesosa kuulijoista uskoi lähetyksen raportoivan todellisista tapahtumista reaaliajassa. Niinpä lukuisat maaseudun isäntämiehet käskivät perheensä kellariin, jääden itse vilkuilemaan haulikko kädessä pelokkaana taivaalle. Kaupungeissa avaruusolentoja pakenevat ihmiset aiheuttivat lukemattomia vaaratilanteita rynnätessään leuka pystyssä liikenteen sekaan. Kiihkeimmät pakenivat aseineen ja kuivamuonineen metsään, varautuen siten omalta osaltaan sissisotaan marsilaisia vastaan. Muutamat epätoivoisimmat harkitsivat jopa itsemurhaa. Kuolemakin tuntui helpommalta, kuin alistuminen marsilaisten orjaksi.

Kuunnelma on malliesimerkki siitä mahtavasta vallasta, jonka sokea auktoriteettiusko ja sitä hyödyntävä propagandakoneisto vallanpitäjille tarjoaa. Kuunnelman esitysaikaan Saksassa kansallissosialistinen työväenpuolue käytti samaa valtaa saksan kansaan, saaden sen sotaisaan kiihkoon naapurikansojaan ja juutalaista rotua vastaan. Nykypäivänä massamedian vallankäyttö ei enää ole yhtä läpinäkyvää, vaikka sen kokonaisvaltainen merkitys mielipiteiden muokkaajana ei ole kadonnut mihinkään. Nykymaailmassa valtaa vain käytetään eri tavalla. Hienovaraisesti ja huomaamatta.

Kuinka suuri osa sinusta on itsenäisesti ja omavireisesti ajattelevaa ihmistä? Entä kuinka suuri osa ohjelmoitua robottia? Kuka määrää kansakuntamme tai jopa planeettamme työpaikkojen kahvipöytäkeskustelut? Kuka määrää mitä ajattelemme, tai minkälaisia mielipiteitä ympäröivästä maailmasta muodostamme? Jos se olet sinä itse, niin miksi sadat miljoonat ihmiset ajattelevat samalla hetkellä täsmälleen samoja asioita? Miksi he muodostavat kanssasi täsmälleen samoja mielipiteitä asioista, joilla ei ole mitään tekemistä aidosti tärkeiden asioiden kanssa? Kuka tai mikä on se taho, joka vangitsee aivosi ja lamauttaa ajattelusi?

Tietoisen omaksumisen ohella median uutisointi vaikuttaa mielipiteisiimme ja käytökseemme hyvin vahvasti myös tiedostamattomalla, alitajunnan tasolla. Suoran vaikutuksen ohella valtamedia vaikuttaa meihin myös epäsuorasti. Vaikka et katsoisi televisiota tai lukisi lehtiä, omaksut todennäköisesti arvoja ja asenteita kanssaihmisten omaksumien arvojen ja asenteiden kautta. Tästä syystä median todellista voimaa ja vaikutusvaltaa on hyvin vaikea tiedostaa kaikessa laajuudessaan.

Valtamedian muodostama virallinen totuus leijuu ympärillämme kaikkialla. Lähes koko maailmankatsomuksemme ja kaikki mielipiteemme ovat meihin ohjelmoituna. Puheenaiheet ja mielipiteet istutetaan meihin joka päivä valmiiksi pureskellun, ajattelun turruttavan lööppimedian ja televisiouutisten keinoin. Vain hyvin harvat ovat aidosti tiedostavia ja kykeneviä omavireiseen ajatteluun.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 67. Climategate. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/67-climategate.html

[LAINAUS]maanantaina 12. huhtikuuta 2010
67. Climategate

Marraskuussa 2009 Brittiläisen East Anglian yliopiston ilmastotieteen tutkimusyksikkö CRU (Climate Research Unit) joutui tietomurron kohteeksi, ja yksikön tietojärjestelmään tunkeutunut hakkeri sai saaliikseen 1 079 sähköpostia ja 3 485 muuta dokumenttia. Hakkeri postitti saaliinsa – yhteensä noin 61 megatavua dataa – aluksi venäläiselle FTP-palvelimelle, josta materiaali lähti nopeasti leviämään ympäri internetiä. Kyseessä oli sensaatiomainen tietovuoto, joka paljasti vallitsevan ilmastonmuutosteorian kestämättömyyden ja tuhosi lopullisesti sitä tukeneiden tutkijoiden maineen.

Sähköpostit paljastivat systemaattista tutkimustiedon salailua ja manipulointia, sekä tekoihin liittyvää eettistä pohdiskelua. Erityisesti kirjeenvaihdossa oli tapetilla viimeisimmän vuosikymmenen aikana tapahtuneen lämpötilojen alenemisen piilottaminen tiedeyhteisöltä, medialta ja suurelta yleisöltä.

Climategatessa Orwellilaiseen yhteiskuntaideologiaan perustuva todellisuudenhallinta, eli reaaliaikainen historian muokkaus, toteutettiin ensimmäisen kerran todistetusti ja laajassa mittakaavassa nettitietosanakirja Wikipedian englanninkielisiä artikkeleita muokkaamalla. Wikipedian Administrator-rooliin hakeutuneet henkilöt muuttivat tuhansia ilmastonmuutokseen liittyviä kirjoituksia ilmastonmuutosteoriaa tukeviksi. Muun muassa keskiajalla koettu lämmin ajanjakso, niin sanottu keskiajan lämpömaksimi, sekä pienen jääkauden kylmä ajanjakso, niin sanottu pieni jääkausi, saivat kyytiä näiltä uuden ajan tarpeita ajavan virallisen totuuden synnyttäjiltä.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 66. George Orwell - Vuonna 1984. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/66-george-orwell-vuonna-1984.html

[LAINAUS]sunnuntaina 11. huhtikuuta 2010
66. George Orwell - Vuonna 1984

George Orwellin kirja "Vuonna 1984" julkaistiin vuonna 1949 ja se kertoo tulevaisuuden totalitaarisesta, painajaismaisesta tarkkailuyhteiskunnasta, jota johtaa kasvoton ”Isoveli”. Kirja kuvaa yhteiskuntaa, joka on totuutta täydellisesti hallitsevan ja vääristelevän puolueen hallinnassa. Puolueen tavoite on irrottaa ihminen täydellisesti reaalimaailmasta, jotta se ei oppisi ymmärtämään inhimillisen hyvinvoinnin henkisiä ja aineellisia lähtökohtia, eikä siten osaisi kyseenalaistaa järjestelmän mielekkyyttä tai ryhtyä kehittelemään sille vaihtoehtoa.

Jotta ihminen voitiin täysin eristää reaalimaailmasta, oli hänet ensin irrotettava menneisyydestään. Niin sanotun totuusministeriön toiminta perustui jatkuvaan historian uudelleenmuokkaukseen. Historiaa muutettiin reaaliajassa vastaamaan nykyhetkeä. Jos esimerkiksi vuosikymmenen takainen uutinen oli jollain tavoin ristiriidassa valtakunnan uuden virallisen totuuden kanssa, totuusministeriön virkamiehet etsivät välittömästi kaikki asiasta kirjoitetut uutisartikkelit ja kirjoittivat ne uudelleen.

Kun kaikki kirjalliset todisteet poikkeavista asiantiloista muutettiin nykyhetken totuutta vastaavaksi, valhe siirtyi historiaan ja muuttui totuudeksi. Orwellilaisen isoveli-yhteiskunnan iskulause kuuluikin: ”Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta: joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä”. Se, mikä on totta juuri nyt, on ollut totta aina. Ainoa, mitä Puolueen piti tehdä, oli voittaa ihmisen muisti kerta toisensa jälkeen. Tätä kutsuttiin todellisuudenhallinnaksi.

Todellisuudenhallinnan seurauksena tavalliset kansalaiset eivät voineet koskaan saada pitävää otetta maailman tapahtumista. Vähemmällä pääsi kun jätti uutiset kokonaan noteeraamatta. Ikuinen sota, jatkuvat terrori-iskut ja puolueen julkistamat talousraportit muodostivat katkeamattoman informaatiovirran, mutta niiden pohjalta maailman tapahtumista oli mahdoton saada otetta. Niinpä ihmiset keskittyivät vain oman kurjan elämänsä ylläpitoon, passivoituen samalla yhteiskunnallisesti. Nimenomaan juuri kansalaisten vieraannuttaminen päätöksenteosta henkisen lamaannuttamisen keinoin, muodosti puolueen valtapolitiikan ytimen. Alakuloisista, pelokkaista ja passivoituneista ihmisistä muodostuvaa kansaa oli huomattavasti helpompi hallita, kuin onnellisista, aktiivisista ja innostuneista ihmisistä muodostuvaa kansaa.

Raskas ruumiillinen työ, huolenpito kodista ja lapsista, pikkuriidat naapureiden kanssa, elokuvat, jalkapallo, olut ja rahapelit täyttivät ihmisten henkisen horisontin. Täyttämällä ihmisten tajunnan jatkuvilla ongelmilla, tyhjänpäiväisellä viihteellä, alkoholilla ja muulla turhuudella, valtaeliitti vei huomion pois omista toimistaan.

Musiikki ja kirjallisuus tuotettiin teollisesti muutamia valmiita hyväksi havaittuja ja yksinkertaisia juonenpätkiä tai sävelkulkuja yhdistelemällä. Toisaalta elokuvateollisuuden tehtävä oli horjuttaa ihmisten arvoperustaa jatkuvan väkivalta- ja seksiviihteen keinoin. Pitämällä alkoholi edullisena ja kansalaiset alikoulutettuina ja jatkuvassa kiireessä, kenellekään ei jäänyt liikaa aikaa perusteelliseen pohdiskeluun.

Puolue ylläpiti valtavaa valvontakoneistoa, jossa kaikkien ihmisten jokainen ääni, ele ja ilme tallentui aina jonkin videokameran tai mikrofonin muistiin. Jos joku yksilö sattui kaikesta valtaeliitin ylläpitämästä latistuksesta huolimatta osoittamaan henkisen heräämisen ja omavireisen ajattelun merkkejä, löysi hän pian itsensä isoveljen "rakkausministeriöstä", jossa kaikki ajatusrikokset kitkettiin ihmisistä pois kidutuksen keinoin.

Puolue hallitsi kansaa pelon avulla. Kauhun tasapainoa ylläpidettiin säännöllisin väliajoin suoritetuin, näyttävin ja kuolonuhreja vaativin terrori-iskuin. Vastuun iskuista puolue langetti kansan riveihin soluttautuneiden terroristien ja etenkin terroristiliikkeen johtajan, Emmanuel Goldsteinin niskoille. Goldsteinin kuvaa näytettiin kaikissa virallisissa uutislähetyksissä ja kansa purki häneen avoimesti kaiken katkeruutensa ja vihansa.

Todellisuudessa puolue ampui itse raketit ylläpitääkseen pelkoa, ruokkiakseen isänmaallista sotaintoa ja pitääkseen kansalaiset rautaisessa otteessaan. Ainoa asia, mitä tyhmistetyltä ihmismassalta vaadittiin, oli primitiivisiin tunteisiin ja vastakkainasettelun lähtökohtiin perustuvaa alkukantaista isänmaallisuutta, johon voitiin vedota aina silloin, kun suuret ihmisjoukot piti saada haluamaan sotaa, suostumaan työpäivän pidennyksiin tai muihin valtaeliittiä palveleviin uhrauksiin.

Puolueen valtaeliitti ymmärsi, että jos jokainen ihminen saisi nauttia vapaudesta, turvallisuudesta ja vapaa-ajasta, tuo ihmislampaiden suuri massa, joka normaalisti oli köyhyyden aiheuttaman kiireen ja primitiivisen kulttuurin tyhmistämää, saisi tietoa ja oppisi ajattelemaan itsenäisesti ja omavireisesti. Jos tiedostaminen yleistyisi, valtaeliitti menettäisi lopulta otteensa ihmisistä. Ennen pitkää kansa tajuaisi, ettei etuoikeutetulla vähemmistöllä, Puolueella, ollut oikeasti mitään virkaa ja hävittäisi sen. Jyrkästi hierarkkinen yhteiskunta pysyisi pystyssä vain alituisen köyhyyden, kurjuuden ja tietämättömyyden varassa.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 65. Jatkuvassa muutoksessa oleva ilmastomme. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/65-jatkuvassa-muutoksessa-oleva.html

[LAINAUS]perjantaina 9. huhtikuuta 2010
65. Jatkuvassa muutoksessa oleva ilmastomme

Mitä itse ilmastonmuutokseen tulee, olisi meidän korkea aika ymmärtää asemamme oikein tässä alati muuttuvassa maailmassa. Ilmasto, aivan kuten kaikki muukin maailmassa, on jatkuvassa muutoksessa. Vielä reilut 10 000 vuotta sitten Pohjois-Euroopassa oli niin kylmää, ettei lumi sulanut kesäisinkään pois. Vuosituhansien saatossa muun muassa koko Pohjois-Eurooppa sai ylleen 2 - 3 kilometriä paksun jääkerroksen. Kilometrien paksuiset jäätiköt peittivät Euroopan aina Brittein Saarten eteläosiin saakka ja niiden keräämä jäätynyt vesi laski merten pintaa parhaimmillaan jopa 116 metriä nykytasoa alemmaksi. Mutta ei jääkaudenkaan ilmasto ollut jatkuvasti pelkkää tasaista kylmyyttä, vaan sekin koostui lukuisista eripituisista lämpimien ja kylmien jaksojen vaihteluista.

Noin 10 000 vuotta sitten jotain kuitenkin tapahtui, jonka seurauksena yli 100 000 vuotta kestänyt jääkausi loppui. Ilmasto lämpeni ja vuosisatojen kuluessa jäätiköiden raja vetäytyi yhä pohjoisemmaksi. Siirryttiin lämpimään aikakauteen, mutta myös tämä uusi ajanjakso piti sisällään tuhansien vuosien mittaisia lämpimämpiä ja kylmempiä jaksoja, jotka puolestaan pitivät sisällään satojen vuosien mittaisia eri suuntaisia trendejä, jotka taas kätkivät sisäänsä kymmenien vuosien trendejä jne. Ilmasto on ollut aina jatkuvassa muutoksessa.

Ilmastonmuutoksia arvioitaessa maapallon ilmasto tulisi todellakin nähdä vain eri pituisten trendien jatkuvana vaihteluna. Miljoonissa vuosissa tarkasteltuna jääkausi on maapallon luonnollinen olotila ja nykyisen kaltaiset lämpimämmät ajanjaksot vain lyhyitä hetkellisiä pyrähdyksiä. Jos tällaista jääkaudesta poikkeavaa, lyhyttä lämmintä ajanjaksoa, jota parhaillaan elämme, tarkastellaan tuhansien vuosien tarkkuudella, nähdään että lämmin kausi muodostuu lukuisista eri vaiheista. Tuhannen vuoden lämmintä jaksoa voi seurata tuhannen vuoden kylmempi jakso ja niin edelleen.

Kun mittakaavaa edelleen pienennetään ja yhtä tuhannen vuoden ajanjaksoa tarkkaillaan satojen vuosien tarkkuudella, havaitaan taas merkittäviä muutoksia keskilämpötiloissa ja niiden vaihteluissa. Myös viimeiseen tuhanteen vuoteen mahtuu useita satojen vuosien mittaisia nousu- ja laskutrendejä. Esimerkiksi vuoden 900 tienoilla alkoi noin 300-vuotta kestänyt lämmin ajanjakso, jolloin maapallon keskilämpötila nousi sadoiksi vuosiksi huomattavasti nykyistä keskilämpötilaa korkeammalle. Tätä ajanjaksoa, joka teki Englannista hetkeksi yhden Euroopan merkittävimmistä viinintuottajista, kutsutaan keskiajan lämpömaksimiksi. Ilmasto muuttui niin lämpimäksi, että myös Grönlannin eteläosat sulivat, paljastaen altaan neitseelliset ja puuttomat viljelysmaat. Ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa Vikingit perustivat Grönlantiin laajoja siirtokuntia ja ryhtyivät viljelemään maata. Samoihin aikoihin he tekivät vierailuja myös Amerikan mantereelle. 1300-luvulla lämpötila kuitenkin kääntyi selvään laskuun. Laskeva trendi johti lopulta niin sanottuun pieneen jääkauteen, joka päättyi vasta 1800-luvun lopulla. Samoihin aikoihin kun kylmä kausi päättyi ja uusi lämpenevä trendi sai alkunsa, ihminen aloitti säännöllisen lämpötilaseurannan. Koko tuon ajan trendi on ollut lämpenevä - alkoihan lämpötilanmittaus heti pienen jääkauden päätyttyä. Onko siis mikään ihme, jos muutosta pelkäävä neuroottinen ihminen saa päähänsä, että ilmastonmuutos täytyy olla ihmisen itsensä aiheuttama?

Mutta ei nykyinenkään nousutrendi ole jatkunut yhtämittaisena 1800-luvulta tähän päivään. Kun satojen vuosien mittaisia trendejä tarkastellaan vuosikymmenten mitta-asteikolla, huomataan että esimerkiksi vuosien 1940 - 1975 välillä lämpötila laski niin merkittävästi, että poliitikot ja media julistivat tutkimustulosten osoittavan maailman olevan matkalla uuteen jääkauteen. Otsikot 1970-luvun lehdissä olivat lähes identtisiä verrattuna niihin, joita saamme lukea nykypäivän sanomalehdistä. Luonnon katastrofit lisääntyvät, nälänhätä pahenee, poliittiset epävakaudet ja taloudelliset kaaokset yleistyvät. Afrikassa kärsitään kuivuudesta, kun toisaalla taas ihmetellään lisääntyneitä sateita ja tulvia. Näin siis jo 1970-luvulla, ihmisen aiheuttamaa ilmaston jäähtymistä ihmeteltäessä.

Mistä hetkellinen ilmaston kylmeneminen sitten johtui? Virallisen selityksen mukaan sen täytyi olla seurausta ihmisten ilmakehään päästämistä epäpuhtauksista, jotka estivät auringon lämpösäteilyn pääsemisen maapallon pinnalle. Nyt tämän saman mekanismin arvellaankin aiheuttavan juuri päinvastaisia ilmiöitä. Kaikkea tätä arvuuttelua leimaa valtava epätieteellisyys. Sen sijaan että tutkijat tunnustaisivat oman tietämättömyytensä luonnon mysteerien edessä, jokainen heistä tuo esille omaa teoriaansa ainoana oikeana totuutena. Totuus on, ettei ihminen ole lähestulkoon perillä edes kaikista niistä tekijöistä, jotka ilmastoomme vaikuttavat.

Todellisuudessa yksikään tiedemies ei osaa tarkasti ja tyhjentävästi selittää sitä mekanismia, josta maapallon keskilämpötilanvaihtelun johtuvat. Luotettavin tiedemies on sellainen, joka avoimesti tunnustaa ymmärtämättömyytensä. Se mitä tiedämme ilmastostamme varmuudella, on se, että maapallon lämpötilan muutoksia on tapahtunut kaikkina aikoina ja että ne ovat normaaleja luonnonilmiöitä jotka kuuluvat asiaan. Kylmiä kausia seuraavat lämpimämmät jaksot ja lämpimiä jaksoja taas kylmät kaudet. Trendit voivat kestää päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja, vuosituhansia, satoja tuhansia vuosia jne. Kaikki riippuu vain siitä, millä mitta-asteikolla ilmiöitä kulloinkin tarkastellaan. Niin kauan kuin tiedemiehillä ei ole varmaa ja kiistatonta esitystä alati vaihtelevien ilmastosyklien perimmäisistä syistä, ei meidän myöskään tule tehdä tämän tietämättömyyden pohjalta ihmisten vapauksia, oikeuksia ja hyvinvointia rajoittavia yhteiskunnallisia päätöksiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihmiskunnan tulisi elää symbioottisessa tasapainotilassa oman planeettansa kanssa. Tähän taas ilmastonmuutosuskonto ei pysty tarjoamaan ratkaisukeinoa.

Ilmastonmuutosuskonnon kieltäminen ei välttämättä tarkoita vihamielisyyttä Tellus-planeettaa ja sen hyvinvointia kohtaan. Sen sijaan se voi tarkoittaa kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, ettei instituutioiden ongelmia ratkaista uusia instituutioita synnyttämällä. Instituutioiden syöpä ei parane sillä, että taudin oireiden päälle liimataan aina vain uusi kerros laastareita taudin näkyviä oireita peittämään. Sairaus on instituutioissa itsessään ja paranemisprosessi voi alkaa vasta siinä vaiheessa, kun ongelmien aiheuttaja tiedostetaan.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 64. Al Gore - Epämiellyttävä totuus. Jani Laasosen blogissa taas lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/64-al-gore-epamiellyttava-totuus.html

[LAINAUS]torstaina 8. huhtikuuta 2010
64. Al Gore - Epämiellyttävä totuus

Ilmastonmuutosta käsittelevässä dokumenttielokuvassaan, Epämiellyttävä totuus, Al Gore osoittaa, kuinka kautta historian maapallon lämpötilan nousun ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun välillä on ollut havaittavissa selvä yhteys. Näin todellakin on, mutta samalla dokumentissa unohdetaan mainita eräs pieni, mutta sitäkin merkittävämpi seikka. Lämpötila on nimittäin aina noussut ennen hiilidioksidipitoisuuden nousua. Toisin sanoen, maapallon lämpötila näyttäisi vaikuttavan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, ei toisin päin.

Al Goren teoria ilmastonmuutoksesta on hyvin erikoinen. Hänen logiikkaansa soveltaen kylmässä saunassa hikoileva ihminen saisi hikoilullaan aikaan saunan kuumenemisen. Tavallinen ihminen ymmärtää ettei tämä voi pitää paikkansa. Mutta kun kyse on ilmaston lämpenemiseen vaikuttavista monimutkaisista prosesseista, valtaeliitillä on käytössään ase, jota vastaan tavallisella kansalla ei ole mitään keinoa puolustautua. Tieto on valtaa ja tiedon väärinkäyttö vallan välineenä on kautta ihmiskunnan historian saanut suuret ihmismassa käyttäytymään irrationaalisesti.

Mikä sitten on todellinen syy, jonka seurauksena maapallon keskilämpötila on jatkuvassa muutoksessa? Tosiasia on, ettei kukaan voi varmuudella sanoa. Ilmastoon vaikuttavat tuhannet, jopa miljoonat eri tekijät, joista tiedostamme tällä hetkellä ehkä vain murto-osan. Varmaa kuitenkin on, että kyse on huomattavasti monimutkaisemmasta prosessista, kuin pelkkien kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, määrästä ilmakehässä. Joku voisi jopa väittää, että myös auringon säteilytehokkuudella saattaisi olla jonkinlaista vaikutusta maapallon lämpötilaan. Auringon vaikutus on nimittäin tyystin sivuutettu kaikesta ilmastonmuutoskeskustelusta - niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.

Aurinko ei hehku jatkuvasti samalla teholla. Myös auringon aktiivisuus vaihtelee ja ihmeellistä kyllä - viimeisimpien tutkimusten mukaan auringon aktiivisuuden vaihtelu todella heijastuu maapallon ilmaston lämpötilaan. Ei suoraan lisääntyneen lämpösäteilyn johdosta, vaan niin sanotun lisääntyneen aurinkotuulen ansiosta, joka näyttää ajavan Aurinkokunnan ulkopuolelta tulevaa kosmista säteilyä poispäin maapallosta. Tämä kosminen säteily näyttäisi olevan yhteydessä planeettamme ympärillä vaikuttavien pilvien muodostumiseen ja sitä kautta ilmastonmuutokseen. Mutta tämäkään ei ole vielä todistettua tiedettä. Siksi mitään niin lopullista ja merkittävää askelta, kuin globaali ylikansallinen maailmanhallitus, ei pitäisi laskelmoida niin kiistanalaisen ja suorastaan epätieteellisen näkemyksen varaan, jota ilmastonmuutostiede nykymuodossaan edustaa.

Vaikka ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olisikin totta, uudet hiilidioksidiverot sekä lisääntyneet rajoitukset ja valvonta eivät vie pois käytöstämme kierouttavien instituutioiden ongelmaa. Päin vastoin. Ilmastonmuutoshysterian seurauksena vaarassa on kokonaan uuden instituution synty kokonaan uusine ongelmineen.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 63. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Jani Laasosen blogissa taas lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/63-ihmisen-aiheuttama-ilmastonmuutos.html

[LAINAUS]keskiviikkona 7. huhtikuuta 2010
63. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos

Koska ikuiseen kiihtyvään kasvuun ja kulutukseen perustuva globaali talousjärjestelmämme on selkeässä epätasapainossa rajallisen reaalimaailman kanssa, on sanomattakin selvää, ettei sen ongelmia pystytä ratkaisemaan yksittäisten valtioiden päätöksenteon puitteissa. Muutoksen olisi tapahduttava kaikkialla samanaikaisesti. Mukaan tarvitaan yht'aikaa kaikki maailman valtiot.

Mutta kuinka kertoa totuus maailman väestölle? Kuinka kertoa maailmalle, ettei kapitalismi itse asiassa toimikaan enää ja että selvitäksemme hengissä, joudumme ennen pitkää kyseenalaistamaan koko länsimaisen kulttuurimme sen perustuksia myöten?

Tietenkään asiaa ei voida sanoa suoraan. On keksittävä kiertotie. Siksi kysymys kuuluukin: kuinka määrätä uutta lainsäädäntöä, uusia rajoituksia, lisääntyvää kontrollia ja lisääntyvää valvontaa kaikille maailman valtioille, yrityksille ja ihmisille siten, ettei se samalla muodosta uhkaa nykyisille instituutioille ja niistä hyötyvälle valtaeliitille? Kuinka ulottaa uudet rajoitukset koskemaan kaikkia maailman valtioita ja niiden asukkaita yhtäaikaisesti? Kuinka luoda instituutio, joka lopettaa kiihtyvän kasvun tavoittelun, asettaa vapaalle markkinataloudelle tiukat normit ja jonka määräysvalta ylittää kaikkien yksittäisten maiden päätöksenteon?

Tietysti samalla tavoin kuten aina ennenkin: pelon kautta. Tarvitaan uusi uhkakuva, uusi virallinen totuus, kaikki kansat yhdistävä aate, johon jokainen planeetan asukas voi samaistua rodusta tai uskonnosta riippumatta. Tarvitaan uhka ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.

Kun suunnitelma on selvillä ja valtaeliitti on sijoittanut pelimerkkinsä, show saa alkaa.

Entinen Yhdysvaltain varapresidentti, Al Gore, saa tehtäväkseen ihmiskunnan pelastamisen. Hän ei ole tiedemies. Hän on tavallinen poliitikko. Hän on finanssieliitin nukke suoraan läpikorruptoituneen valtaeliitin ytimestä. Siitä huolimatta, ja juuri sen takia, Gore saa välittömästi kaiken tarvitsemansa mediahuomion kaikkialla maailmassa. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos nostetaan kaikkien ihmisten huulille ja pian kaikilla on siitä myös mielipide. Mielipide, joka sitkeän ja globaalin mediakampanian keinoin syötettiin kansan tajuntaan. Nekin, jotka vaistoavat Al Goren tekopyhyyden, katsovat sitä sormiensa läpi, sillä pohjimmiltaan Gore vaikuttaa ajavan hyvää asiaa.

Virallisen instituution statuksen ilmastouskonto saa viimeistään siinä vaiheessa, kun Al Gore pokkaa itselleen Nobelin rauhanpalkinnon. Tämän pisteen jälkeen ilmastonmuutosta ei voida enää peruuttaa - ei vaikka ilmastotiede myöhemmin osoittautuisikin vääräksi tai ilmastotiede itsessään osoittautuisi korruptoituneeksi. Virallinen totuus ei enää muutu. Siihen on yksinkertaisesti sijoitettu liikaa rahaa. Myös liian monen valtaeliitin edustajan uskottavuus riippuu ilmastonmuutoksesta. Kyse on myös Nobel-instituution arvovallasta ja välillisesti kaikkien aikaisemmin palkittujen nobelistien kunniasta. Lisäksi satojen tuhansien ihmisten työpaikka on riippuvainen ilmastouskosta ja kymmenet miljoonat tavalliset ihmiset ovat rakentaneet osan identiteetistään ja elämänkatsomuksestaan ilmastonmuutoksen varaan. Myös kaikkien maiden koulukirjat on kirjoitettu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutos-teoriaa tukevaksi. Instituutiona ilmastouskonto elää jo omaa elämäänsä riippumatta siitä, kuinka ilmastonmuutosteoria itsessään toimii yhteen reaalimaailman kanssa. Vai toimiiko se lainkaan?

Niinpä kaikki kääntyy päälaelleen, kuten instituutioiden maailmassa lopulta aina. Jos vastustat Al Goren kaltaisia korruptoituneen politiikan ja suurpääoman edustajaa - joka ilmastouskonnon kautta synnyttää hiilidioksidikaupasta itselleen ja kaltaisilleen uuden miljardibisneksen tavallisten ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella - sinut leimataan ihmiskunnan hylkiöksi ja kotiplaneettasi viholliseksi. Vastustajanasi ei ole Al Gore, vaan miljoonat valtamedian ja koululaitoksen unta nukkuvat tavalliset kansalaiset.

Pahinta ilmastouskonnossa lienee kuitenkin se, kuinka koko ilmastohysteria on pohjavireeltään hyvin ihmisvihamielinen. Valtamedian pääasialliseksi tehtäväksi on muodostunut tavallisten kansalaisten syyllistäminen. Jokaisen hiilidioksidia uloshengittävän olennon tulisikin tuntea syyllisyyttä jo pelkästä olemassaolostaan. Vai mitä muuta pitäisi ajatella, kun Helsingin Sanomien kaltainen valtakunnan päämedia nostaa esiin Pentti Linkolan kaltaisten ajattelijoiden ajatuksia, joiden mukaan "Lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos" ja että "tehokkaampia tapoja väen vähentämiseen olisi esimerkiksi vesijohtoveden myrkyttäminen". Positiivisen muutoksen vaihtoehtoja ei lehdissä julkaista, mikä sinällään on hyvin ymmärrettävää. Nykyinstituutioiden maailmassa sellaisia ei yksinkertaisesti ole tarjolla.

"Kirjailija, kalastaja Pentti Linkola on sitä mieltä, että lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos. (...) "Tsunamistakaan ei ollut iloa, eihän siinä mennyt edes yhden päivän nettolisääntymisen verran ihmisiä", Linkola sanoo. (...) Aids antoi Linkolan mukaan ensin toivoa, mutta sitten sekin lässähti, sanoo Linkola, joka on Suomen tunnetuin maailmanlopun ennustaja. Linkolan mielestä tehokkaampia tapoja väen vähentämiseen olisi esimerkiksi vesijohtoveden myrkyttäminen." (Helsingin Sanomat 10.11.2009)

Totta on, että nykyinstituutioidemme puitteissa keinovalikoimamme on todellakin hyvin suppea ja ennusteemme huono. Mutta jos sen sijaan onnistumme vapauttamaan ajattelumme näkymättömistä kahleistamme ja tarkastelemaan maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ilman omatekoisten ja mielikuvituksellisten instituutioidemme rajoituksia, asiat näyttäytyvät meille kokonaan uudessa valossa. Lopulta kyse on aina maapallon resursseista, ihmisen ja ympäristön tasapainoisesta suhteesta, sekä siitä, kuinka ihmisten hyvinvointi voidaan nämä seikat huomioon ottaen viimeisimmän tieteellisen ja teknologisen ymmärryksen puitteissa maksimoida.

Kriisi tarkoittaa yhtä aikaa sekä vanhan loppua että uuden alkua. Globaalia raha- talous- ja yhteiskuntajärjestelmää lähestyvä kriisi on merkittävyydessään mahtavampi, kuin mikään aikaisemmin koettu kriisi ihmiskunnan historiassa, sillä se tulee viimekädessä ratkaisemaan olemassaolomme tällä planeetalla.

Ongelma sellaisenaan ei ole ylitsepääsemätön, eikä teknisesti edes vaikea. Sitä se on ainoastaan materialismiin taipuvaiselle maailmankatsomuksellemme ja egoistiseksi opetetulle mielellemme. Kyse on yhteiskuntaevolutiivisesta kriisistä, joka omalla voimallaan on pakottava ihmiskunnan kehittymään ja kasvamaan. Yli kymmeneen tuhanteen vuoteen ihminen ei ole noussut askeltakaan yhteiskuntaevoluution portaikolla. Koko kirjoitettu historiamme on rahan historiaa. Valitettavasti kriisiytyneet ja umpikujaan ajautuneet instituutiot ovat välttämätön välivaihe - tuskastuttava oppitunti - joka kivuliaisuudestaan huolimatta on pakko kahlata läpi ennemmin tai myöhemmin. Ilman totaalista kriisiä myös totaalinen muutos jää tapahtumatta.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 62. Tiede rahajärjestelmässä. Jani Laasosen blogissa taas lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/62-tiede-rahajarjestelmassa.html

[LAINAUS]tiistaina 6. huhtikuuta 2010
62. Tiede rahajärjestelmässä

Kaikki ymmärtävät tieteellisen metodin varaan lasketun päätöksenteon edut. Tiede viittaa systemaattiseen tiedonhankintajärjestelmään, jolla ihmiset pyrkivät ymmärtämään todellisuutta yhä tarkemmin.

Tieteellinen menetelmä ei ole kiinnostunut ihmisten mielipiteistä. Mielipiteiden sijaan tieteen tarkoitus on mitata todellista maailmaa. Tieteellinen menetelmä, jossa tietoa tavoitellaan epädogmaattisesti, arvostelevasti ja läpinäkyvästi, on tehokkain ja järkiperäisin käsitysten muodostamisen menetelmä.

Valitettavasti rahajärjestelmän varaan rakennetussa yhteiskuntajärjestelmässä rahan voima on kaikkien muiden voimien yläpuolella, eikä tiede tee tässä asiassa poikkeusta.

Koska nykyihmiset ovat vuosien saatossa oppineet luottamaan tieteelliseen metodiin, tieteelliset tutkimukset pitävät sisällään valtavan kaupallisen potentiaalin. Tämä synnyttää tiedemaailmaan luontaisen palkkiojärjestelmän korruptoituneelle käytökselle.

Koska myös tiedemiehet ovat pelkkiä tavallisia ihmisiä ja siksi riippuvaisia rahoituksesta ja uralla etenemisestä, syntyy tiedemaailmaan luontainen kysyntä tutkijoille, jotka ovat valmiita tekemään tieteellisiä tutkimuksia tarkoitushakuisesti. Tällaisessa tapauksessa koko tieteellinen metodi käännetään päälaelleen. Tutkimuksen rahoittaja, esimerkiksi monikansallinen suuryritys, saattaa projektin alussa vihjailla tutkimusprojektin vetäjälle, minkälaista tieteellistä tulosta tutkimuksella haetaan.

Jos tutkimustulos miellyttää rahoittajaa, on tutkijalle luonnollisesti tiedossa lisääntyvää mainetta ja mammonaa. Tiedemiehen tehtäväksi jää nyt rahoittajan ja toimeksiantajan tarpeiden täyttäminen sellaisten koejärjestelyjen kautta, jotka johtavat rahoittajaa miellyttävään, toivottuun lopputulokseen ilman, että tutkimus vaikuttaa epätieteelliseltä.

Aina korruptiota ei tietenkään tapahdu, tai jos tapahtuu, epäilyjä on vaikea todistaa oikeiksi. Siksi riittää, että tiedostamme tämän järjestelmässä piilevän, korruptiota luontaisesti tukevan, kieroutuneen palkkiomekanismin. Jos tällainen palkkiomekanismi on olemassa, on suoranaista naiviutta elää siinä uskossa, ettei sitä koskaan hyödynnettäisi myös reaalimaailmassa.

Rahajärjestelmän luoman korruption keinoin esimerkiksi tupakkateollisuus onnistui viivyttämään kymmenillä vuosilla ihmisten yleistä tietoisuutta tupakoinnin aiheuttamista sairauksista. Rahan keinoin useat arvostetutkin tiedemiehet saatiin antamaan toivottuja, eli vähätteleviä lausuntoja tupakan terveysriskeistä, minkä johdosta kaikki tupakkayhtiöitä vastaan nostetut oikeusjutut kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Miljoonat ihmiset maksoivat tästä rahan korruptoimasta tieteellisestä metodista hengellään. Näin tapahtui siitäkin huolimatta, vaikka myös virallinen totuus, eli valtiot ja poliitikot yleisesti tuomitsivat tupakoinnin ja pitivät sen aiheuttamia terveyshaittoja hyvin todennäköisinä. Tämä on osoitus vain siitä, kuinka rahan voima vaikuttaa kaikkien muiden voimien yläpuolella.

Mitä siis tapahtuisikaan, jos virallinen totuus ja media kaikessa laajuudessaan asettuisivat joskus kannattamaan tällaista korruptoitunutta tieteellistä metodia? Nähtäisiinkö silloin ehkä lääketeollisuuden ajamia maailmanlaajuisia rokotekampanjoita jonkun mitättömän uhkan vuoksi? Voitaisiinko vääristellyn tieteellisen metodin keinoin luoda jokin globaali, koko maapalloa tai ilmastoa koskettava uhka, jonka keinoin koko maailma saataisiin alistettua yhden keskitetyn valtakoneiston alaisuuteen?[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 61. Velka valtapolitiikan perustana. Jani Laasosen blogissa loistavaa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/61-velka-valtapolitiikan-perustana.html

[LAINAUS]lauantaina 3. huhtikuuta 2010
61. Velka valtapolitiikan perustana

Nykyisessä globaalissa maailmantaloudessa kaikki perimmäinen valta on lopulta niiden käsissä, jotka hallitsevat rahaa. Sotateollisuus on toki kannattavaa, mutta sen sijaan että sotien annettaisiin kasvaa liian suuriksi kansainvälisiksi konflikteiksi, riittää että niitä ylläpidetään jossain syrjäisissä maailmankolkissa. Valtapoliittisesti paljon parempiin tuloksiin päästään valtioiden velkaannuttamisen keinoin. Tällä tavoin kaikki saadaan näyttämään luonnolliselta, eikä kansa osaa syyttää ikuisesta velkaorjuudesta ketään tai mitään muuta, kuin kasvotonta talousjärjestelmää, jolle kukaan ei kuitenkaan mahda mitään.

Tähän saakka maailmanpankin velkahelvetissä ovat kituneet lähinnä vain köyhät kolmannen maailman maat, mutta uusi vallalla oleva finanssikriisi on saanut polvilleen myös ennen vauraina pidettyjä länsimaita. Tuoreimpina esimerkkeinä Islanti ja Kreikka. Nämä maat ovat menettäneet itsemääräämisoikeutensa finanssilaitoksilta ottaman velan johdosta lähes yhtä perusteellisesti, kuin jos ne olisivat joutuneet suurvalta-armeijan miehittämäksi. Mutta kun orjuuttajana on näkyvän vihollisen sijaan abstrakti raha, jonka perimmäistä olemusta ei opeteta kouluissa eikä siksi ymmärretä, kansakunnalla ei ole keinoja taistella valloittajaansa vastaan.

"On olemassa kaksi tapaa valloittaa ja orjuuttaa kansakunta. Se voi tapahtua joko miekan tai velan kautta."

-- John Adams --

Islannin ja Kreikan tapauksissa rahajärjestelmän orjuutus on hyvin läpinäkyvää, sillä näissä maissa tilanne on kärjistynyt poikkeuksellisen hankalaksi. Meillä Suomessa, kuten kaikissa muissakin länsimaissa, kärsitään samoista ongelmista, hieman vain lievemmässä mittakaavassa.

Rahajärjestelmään synnytetty keinotekoinen niukkuus synnyttää jatkuvan leikkaamistarpeen yhteiskunnan hyvinvointipalveluihin, sekä ylläpitää kiihtyvään kasvuun ja ikuiseen työpakkoon perustuvaa järjestelmää. Orjuutuksemme on totaalista, mutta näkymätöntä. Orjuutuksen mahdollistaa ymmärtämättömyytemme, jota ylläpidetään valtion koulujärjestelmän ja valtamedian keinoin. Rahajärjestelmää ei osata syyttää, koska raha on vain rahaa - näin uskotaan.

Nykypäivänä velka- ja korkotaakan vaikutus kansantalouteen on sama, kuin jos maa toimisi vieraan vallan alaisuudessa ja kansakunta työskentelisi vieraan vallan hyväksi. Kaikki se kuitenkin tapahtuu monimutkaisen talousjärjestelmän kulisseissa, niin korkealla valtahierarkian huipulla, ettei tavallisella kansalaisella ole juurikaan ymmärrystä asioiden todellisesta luonteesta. Eikä finanssimaailmaa koeta yhtä negatiivisesti kuin vieraan vallan miehittäjiä. Massojen ohjailu tapahtuu paljon hienovaraisemmin kuin entisaikoina.

Jos ihmiset tahdotaan saada kävelemään suuntaan X, heitä ei kannata vain käskeä tekemään niin. Suora ohjailu tuntuu vastenmieliseltä pakottamiselta, ja synnyttää ihmisissä välittömän vastareaktion. Massojen ohjailun menestyksen avain piilee valinnan vapauden illuusiossa. Muuttamalla tekijää Y, ihmiset saada haluamaan muutosta X. Nyt heitä ei tarvitse pakottaa. Tai vieläkin paremmin - muuttamalla tekijää Z, tekijä Y muuttuu, jolloin kansa saadaan haluamaan muutosta X.

Pelkkä käsky "työskennelkää 80-vuotiaiksi" ei toimi. Täytyy olla jokin konkreettinen syy. Jokin sellainen, jota kukaan ei voi (tai osaa) kyseenalaistaa. Yleensä se on raha.

"Valtiovarainministeri Jyrki Katainen perustelee, ettei hallitus voi tehdä kansainväliselle talouskriisille mitään (...) Vanhasen mukaan valtio on valmis velkaantumaan kriisistä selviämiseksi. Hallitus linjaa maksavansa laskut "suomalaisella työllä". Lähivuosina Suomi velkaantuu kymmenillä miljardeilla euroilla ja valtiotalouden alijäämä kasvaa vuosittain - siksi suomalaisten on tehtävä töitä muutama vuosi pidempään, Vanhanen perustelee." (Yle-uutiset 24.02.2009)

Korkea valtion velka pakottaa kansan työskentelemään finanssijättiläisten hyväksi ikuista kiihtyvää kasvua vaativassa raha- ja talousjärjestelmässä. Samat finanssitahot, jotka ylläpitävät raha- ja talousjärjestelmää, omistavat myös kaikki tiedotusvälineet, mikä pitää huolen siitä, että ihmiset jo pienestä pitäen oppivat pitämään sairasta järjestelmää normaalina.

Koska valtio toimii käsi kädessä finanssilaitosten kanssa, myös koulujärjestelmä myötäilee lasten kasvatuksessa finanssimaailman ylläpitämiä uskomuksia. Eihän mikään instituutio kasvata oppilaitaan kumoamaan itse itseään. Muutoksen on tultava ulkopuolelta.

Mikä tekee tilanteesta erityisen ongelmallisen (tiedon puutteen lisäksi), on ihmisluonnolle tyypillinen muutosvastarinta. Muutos nähdään niin pelottavana asioiden tilana, että orjuutetut asettuvat puolustamaan orjuuttajaansa. Ilmiötä, jossa orjuutettu auttaa orjuuttajaansa tullakseen vielä enemmän orjuutetuksi, voidaan rinnastaa yhdeksi Tukholma-syndrooman alalajeista.

Wikipedian määritys Tukholma-syndroomalle:

"Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia, kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa."[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 60. Kriittinen media. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/60-kriittinen-media.html

[LAINAUS]perjantaina 2. huhtikuuta 2010
60. Kriittinen media

Valtamedia toimii rahajärjestelmän sisällä samalla tavoin kuin kaikki muutkin organisaatiot, ollen siten myös lähtökohtaisesti korruptoitunut ja siksi taipuvainen julkaisemaan aina vain tiettyjä tahoja hyödyttävää informaatiota. Aidosti kriittinen media on rahajärjestelmän puitteissa pelkkä illuusio.

Kaupalliset mediatalot ovat tyypillisesti finanssieliitin omistuksessa ja toimivatkin siksi luonnollisesti rahajärjestelmän pelisääntöjä mukaillen. Jos media taas on valtiollinen, tukee se luonnollisesti valtion agendaa. Valtiot puolestaan toimivat läheisessä yhteistyössä pankkijärjestelmän kanssa ja ovat siten lähtökohtaisesti aina finanssimaailman etujen puolustajia.

Ennen internetin aikakautta yhteiskunnassa ei ollut kunnollista areenaa mediaa arvostelevalle kriittiselle yleisölle. Onneksi asiat ovat muuttuneet viime vuosina nopeasti parempaan suuntaan, eikä neljättä valtiomahtia oteta enää samalla tavoin itsestään selvänä tosiasiana, kuin menneinä aikoina.

Mediatalojen uutis-sivustot rinnastetaan nykypäivänä yhä enemmän pelkiksi omaa agendaansa ajaviksi uutisblogeiksi, jotka tarkastelevat maailmaa vanhojen ja yhä huonommin toimiviksi käyvien virallisten instituutioiden näkökulmasta. Yhä useammat ihmiset ovat jo oivaltaneet, ettei nykypäivän ongelmia tulla ratkaisemaan vanhoilla menetelmillä.

Yleisö vaatii yhä suuremmassa määrin tuoretta näkökulmaa ja uusia ajattelutapoja, joita vanhat instituutiot eivät pysty tuottamaan kyseenalaistamatta samalla itseään. Siksi todellinen muutos tuleekin tapahtumaan omia polkujaan pitkin. Oma veikkaukseni on, että internetillä ja kansainvälisillä internet-yhteisöillä tulee olemaan muutoksessa hyvin merkittävä rooli.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 59. Kyberterrorismista ja piratismista veruke internetin kontrollointiin? Jani Laasosen blogissa jälleen hyvää lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/59-kyberterrorismista-ja-piratismista.html

[LAINAUS]torstaina 1. huhtikuuta 2010
59. Kyberterrorismista ja piratismista veruke internetin kontrollointiin?

Länsimaissa kiusallisin osa virallisen totuuden kyseenalaistavasta kritiikistä voidaan leimata aina salaliittoteorioiksi, mikä oikeuttaa vakavienkin yhteiskunnallisten ongelmien syrjäyttämisen ilman, että vapaan länsimaisen median maine (jonka tehtävä asioiden penkominen tulisi olla) siitä lainkaan kärsisi. Virallisen totuuden ainoa heikko kohta on vapaa internet.

Internet ei suodata tietoa, tai pureskele sitä helposti nieltävään muotoon. Sen sijaan internet lyö faktat pöytään jokaisen ihmisen itsensä arvioitavaksi. Tässä pelissä valtaeliitti on helisemässä yhdessä virallista totuutta ylläpitävän valtamedian kanssa.

Internetin aikakaudella ihmisen ei tarvitse olla enää riippuvainen oman maansa valtamedian tarjoamasta propagandasta, vaan hän voi lukea uutisensa halutessaan vaikkapa Venäläisestä, Kiinalaisesta tai Arabialaisesta näkökulmasta, tai vaihtoehtoisesti hän voi hakea tietoa riippumattomien asiantuntijoiden blogeista ja muodostaa käsityksensä siten huomattavasti laajempaan lähdeaineistoon perustaen.

Ajan saatossa yhä useammalle ihmiselle selviää, että valtamedian ylläpitämä totuus asioiden tilasta on aina hyvin suhteellinen käsite. Ajan saatossa yhä useampi ihminen tulee väistämättä törmäämään perinteisen valtamedian tarjoaman virallisen totuuden yksisilmäisyyteen ja korruptoituneisuuteen. Ennen pitkää ihmisten tietoisuus kasvaa, eivätkä he enää voi olla ärsyyntymättä kuullessaan valtamedian yksisilmäistä uutisointia milloin mistäkin keinotekoisesta uhkasta. Tietoisuuden lisääntyessä valtaeliitin ja valtamedian ylläpitämä virallinen totuus muuttuu yhä useamman ihmisen tajunnassa niin silmiinpistävän korruptoituneeksi, ettei tiedostava ihminen pysty sellaista enää sietämään.

Internet tarjoaa ihmisille ennen näkemättömän mahdollisuuden uudenlaiseen, kokonaisvaltaiseen maailmankatsomukseen. Valtamedian propagandakoneistosta irrallisena ihminen voi muodostaa maailmasta paljon eheämmän ja loogisemman kuvan.

Pelkkä perusymmärrys raha- ja talousjärjestelmämme ongelmakeskeisestä lähtökohdasta asettaa koko ihmiskunnan käyttäytymisen uuteen perspektiiviin, mikä puolestaan ei voi olla muuttamatta ihmisen kokonaisvaltaista asennoitumista valtamedian tarjoamaan uutisointiin.

Ajan saatossa yhä useammat ihmiset heräävät näkemään maailman uudessa valossa. Siinä, kuinka maailman kerrotaan toimivan ja kuinka se todellisuudessa toimii, on suuri ja perustavalaatuinen ristiriita.

Internetin ansiosta yhä useampi ihminen elää valtainstituutioiden keskitettyjen aivopesukoneistojen ulottamattomissa. Juuri tämän vuoksi internet muodostaa samalla yhä suuremman yksittäisen uhkan nykyjärjestelmälle ja sen valtaeliitille. Ilman tämän jatkuvan aivopesukoneiston läsnäoloa, valtainstituutioiden ylläpitämä lumous alkaa väistämättä murentua. Siksi onkin varsin todennäköistä, että jollain keinoin tätä lisääntyvän läpinäkyvyyden uhkaa pyritään ennen pitkää kahlitsemaan myös länsimaissa. Kiinassa ongelma on jo ratkaistu ja internetissä julkaistava tieto on tarkasti suodatettua ja kontrolloitua.

Kuinka sitten rajoittaa kansalaisten oikeutta täysin vapaaseen tiedonhakuun ja tiedonlevitykseen, sekä anonyymiin nettisurffailuun? Kuinka luoda ihmisten mieliin keinotekoinen uhka, jonka keinoin kansalaiset voidaan asteittain alistaa yhä suuremman valvonnan ja kontrollin piiriin?

Tavoitteeseen voidaan päästä esimerkiksi kyberterrorismin tai piratismin uhkaa hyväksikäyttäen. Tietokoneiden ja internetin maailmassa kuka tahansa ihminen voi olla potentiaalinen piraatti tai kyberterroristi. Ylläpitääkseen vanhentuneita valta-instituutioita, instituution edustajilla on jatkuva lisääntyvä tarve saada lisätä kaikenlaista valvontaa ja kontrollia yhteiskunnassa. Ennen pitkää lisääntyvän kontrollin tarve synnyttää kontrollin tarpeen lisäämiselle myös ratkaisun.

"FBI:n johtaja Robert Mueller varoittaa, että terroristit selvästikin suunnittelevat internetissä tehtäviä iskuja. Uhan kanssa ei ole leikkimistä, sillä netti-iskun vaikutus voi olla yhtä suuri kuin "hyvin asetetun pommin", Mueller varoittaa." (Tietokone-lehti 8.3.2010)

Ilman konkreettista uhkaa ihmisiä on kuitenkin mahdoton saada luopumaan oikeudestaan vapaaseen, suodattamattomaan informaatioon ja anonyymiin nettisurffailuun. Kyberterrorismin uhkaa voidaankin ryhtyä torjumaan vasta näyttävän kyberterrori-iskun jälkeen.

Näyttävästi toteutetun ja suurta mediahuomiota osakseen saaneen kyberterrori-iskun jälkeen valtaeliitin ei enää tarvitse myydä ajatusta internetin valvonnasta kansalaisille. Kansalaiset tulevat vaatimaan oikeuksiensa polkemista itse. Turvatakseen kansallisen turvallisuuden, kansalaiset hyväksyvät mukisematta uudet rajoitukset, lisääntyvän kontrollin ja läpitunkevan valvonnan.

Kehityksen suunta on huomattu luonnollisesti myös jo valtiotasolla, johon Matti Vanhasen hallitus on reagoinut valmistelemalla kaikessa hiljaisuudessa valtakuntaan uutta valmiuslakia. Oikeus ja kohtuus -blogi kirjoitti aiheesta 4.9.2009 seuraavasti:

"Matti Vanhasen hallitus on säädättämässä uutta valmiuslakia joka nykyisessä hallituksen esityksen muodossa rikkoisi törkeästi Suomen perustuslakia, yksityisyyden suojaa ja kaventaisi merkittävästi kansalaisten oikeuksia täysin mielivaltaisesti ilman riittäviä perusteita. Matti Vanhasen hallitus yritti ajaa lain läpi tavallisena lakina. Onneksi perustuslakivaliokunta esti aikeet ja totesi lain vaativan perustuslainsäätämisjärjestystä. Valmiuslain tarkoituksena on poikkeusoloissa turvata väestön toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitää oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen toteutuukin uudessa laissa käytännössä karsimalla oikeudet minimiin.

Uudessa valmiuslaissa poikkeusolojen määritelmää on laajennettu merkittävästi. Nyt ei puhuta enään aseellisesta hyökkäyksestä vaan poikkeusolon määritelmään riittää myös aseelliseen hyökkäykseen verrattavissa oleva tilanne. Hyökkäyksen toteuttajan ei tarvitse olla toinen valtio, riittää että tilanne voidaan tulkita samankaltaiseksi. Hallitus voi siis ottaa käyttöön poikkeusolojen valtuudet uudessa lakiehdotuksessa hyvin helposti. Pelkästään tietojärjestelmien vakava horjuminen riittää Suomen asettamiseen poikkeustilaan. Esimerkkinä voidaa pitää Suomen joutumista samankaltasen verkkohyökkäyksen kohteeksi kuin Viro joitakin vuosia sitten.

Poikkeustilassa hallitukselle ja viranomaisille annetaan käytännössä kaikki valta. Perustuslakia ei tarvitse noudattaa ja monet muutkin lailla turvatut oikeudet lopetetaan. Viranomaiset voivat estää sähköpostiliikenteen, sulkea yksityiset internetliittymät ja estää tiedon jakamisen muutoin kuin viranomaisten hyväksymien kanavien kautta. Viestintävirasto voidaan määrätä peruuttamaan radiolupataajuudet ja määrätä kanavat viranomaisten ja armeijan käyttöön. Viranomaisille annetaan myös mahdollisuus takavarikoida yksityisessä käytössä olevat tietokoneet, määrätä luovuttamaan tietokoneohjelmat valtion hallintaan, puhelimet takavarikoitavaksi tai puhelinlinjat katkaistavaksi.

Kriisitilanteessa valtion viestintäkeskus voisi määrä tietyntyyppiset ja sisällöltään tietynlaiset viesti ja uutiset julkaisukieltoon. Uusi valmiuslaki antaa jopa mahdollisuuden viranomaisille määrätä tiedostusvälineiden julkaiseman tiedon sisällöstä ja pakottaa kaikki tiedostusvälineet julkaisemaan hallituksen ja viranomaisen tiedotteet välittömästi. Sananvapauden ja yksityisyyden suojan loukkaukset ovat jälleen saaneet jatkoa. Lex Karpela, Lex Nokia, lähdesuojan kavennukset ja internet sensuurin mahdollistaneet lait ovat saamassa seuraajan.

Kukaan ei kiellä etteikö poikkeusoloissa tarvita poikkeuksellisia keinoja. Poikkeusoloissa totuudenmukaisen tiedon välittäminen ja saaminen on kuitenkin oleellista. Riippumattomien lähteiden antama tietosisältö on monin kerroin luotettavampaa kuin viranomaisten pakon edessä tiettyjä päämääriä ajavien progandaviestien. Nykypäivän suomalaiset ovat varmasti jo niin valveutuneita jotta tietävät kuinka vähän viranomaisten sanaan on kriisitilanteessa luottamista.

Hallitus saa uuden lain myötä hyvin poikkeukselliset oikeudet. Pahinta tilanteessa kuitenkin on, että poikkeusoloihin voidaan mennä hyvin pienestä syystä. Syytä on myös muistaa Suomen nykyinen tilanne Euroopan pahimpana ihmisoikeuksien polkijana ja ihmisoikeussopimuksen loukkaajana. Kaukana ei ole hetki kun hallitus lähi-idän diktatuurien jalanjälkiä seuraten julistaa Suomeen poikkeustilan silloin kun Suomen hallituksen toimintaan ja viranomaisten luotettavuuteen kohdistuva kritiikki tai toiminta ylittää sietokyvyn."[/LAINAUS]