Rahan korruptio: 40. BKT -pelkkä kierrossa olevan

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 40. BKT - pelkkä kierrossa olevan rahan määrän mittari. Jani Laasosen blogissa tärkeää lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/40-bkt-pelkka-kierrossa-olevan-rahan.html

[LAINAUS]perjantaina 12. maaliskuuta 2010
40. BKT - pelkkä kierrossa olevan rahan määrän mittari

Kansakunnan menestyksen virallinen mittari, bruttokansantuote, eli BKT, mittaa kansakunnan kykyä tuottaa. Tuottava kansakunta puolestaan tarvitsee ostovoimaisia kuluttajia. Kuluttaja voi kuluttaa vain siinä tapauksessa, että hänellä on ostovoimaa. Niinpä kansakunnan kyky tuottaa on suoraan verrannollinen ihmisten käytettävissä olevaan ostovoimaan, eli rahan määrään.

Kun ihmisillä ei ole rahaa, heidän kulutuksensa laskee. Samassa suhteessa vähenee myös kansakunnan tuotanto. Näin ollen BKT ei todellisuudessa kerro mistään muusta, kuin liikkeellä olevan rahan määrästä. Toisin sanoen velan määrästä. Mitä enemmän ihmiset ja valtiot ottavat lainaa, sitä enemmän heillä on rahaa käytettävissään ja sitä enemmän he sitä kuluttavat. Nousukausina kasvanut rahan määrä näkyy kasvavana kulutuksena ja BKT:n kasvuna. Laskukausina vähentynyt rahan määrä näkyy vähentyneenä kulutuksena ja BKT:n laskuna. Siinä kaikki.

Koska keskeisin talouden tilaa kuvaava mittarimme näyttää todellisuudessa vain käytössä olevan velkarahan määrän, tulee meidän kysyä, mitä hyötyä sellaisesta mittarista lainkaan on? Ja mitä ylipäänsä ovat talouskasvun ja taloustaantumien ajanjaksot, kun kaikki perustuu lopulta vain taloudessa virtaavan rahan määrään? Jos nousu- ja laskukausien vaihtelu ja siten myös ihmisten hyvinvointi ovat kiinteästi sidoksissa vain liikkeelle lasketun rahan määrään, niin eikö raha jo sellaisenaan ole valtava inhimillisen kärsimyksen lähde ja kehityksen hidaste?

Sen sijaan todellisessa - maapallon resursseihin perustuvassa reaalimaailmassa - ei taloustaantumia tunneta. Kaikki luonnonlakeihin perustuvat innovaatiot ovat kykeneviä tuottamaan ihmiskunnalle hyvinvointia riippumatta siitä, onko ihmisten keinotekoisessa taloudessa käsillä taantuma vai nousukausi. Teknologiset innovaatiot ovat ikuisia.

Sitä mukaa kun ihmiskunnan tekniset innovaatiot lisääntyvät ja kehittyvät, tulisi myös ihmisten hyvinvoinnin ja vapaa-ajan lisääntyä. Tämän teknologian aiheuttaman, ihmisen rajattomasta luovuudesta pursuavan luontaisen palkkiojärjestelmän rahajärjestelmä ihmisiltä varastaa.

Resurssipohjainen talous tarkastelee maailmaa tieteellisten tosiasioiden valossa. Tässä valossa nykyinen velkaan perustuva rahajärjestelmä näyttäytyy lähinnä vain pelkkänä irrationaalisena, ihmiskäytöstä kierouttavana uskontojärjestelmänä - pelkkänä keinotekoisena primitiivisenä pelinä, joka ei lähtökohtaisesti ole millään tavoin kiinnostunut ihmisten tai ympäristön hyvinvoinnista, puhumattakaan niiden keskinäisestä tasapainosta.

Resurssipohjainen talousjärjestelmän lähtökohtana on sen sijaan nimenomaan juuri tasapaino luonnon ja ihmisen välillä. Ihmisten hyvinvointi on sidoksissa todellisen maailman sääntöihin ja luonnonlakeihin, ei ihmisten keinotekoisiin, käytöstä vääristäviin instituutio- ja arvojärjestelmiin.

Tällaisessa todelliseen maailmaan perustuvassa järjestelmässä ihmisten hyvinvointi voisi laskea ainoastaan globaalien uhkien, kuten asteroidi-iskujen, jättimäisten tulivuoren purkauksien tai muiden vastaavien luonnonkatastrofien seurauksena.[/LAINAUS]