Rapsakkata

Edelleen kasvava Suomen vaalirahakohu on keskittynyt vakuutusyhtiöhaaran osalta Nova Groupin, Kuntien eläkevakuutuksen ja KMS-yhdistyksen poliittisten rahavirtojen läpivalaisuun.

Kun muutaman sattuman kautta tuntee suomalaista vakuutusalaa hieman tarkemmin, niin ei voi välttyä siltä ajatukselta, etteikö lisää paljastuksia ole tulossa.

Seuraavan vihjeen perusteella ainakin kaikki suomalaiset mainosrahoitteiset tiedotusvälineet ovat suuren haasteen edessä. Mikä on niiden länsimaisen avoimuuden aste? Tulevatko ne suojelemaan suurimpia mainostajiaan? Varsinkin, jos niiden lipeiltä löytyy skandaalin ydin.

HS 19.9.2009 - Puoluerahoittaja kokee olevansa vaalirahakohun syntipukki

"Suurliikemies muistuttaa, että Merisalon kanssa ovat tehneet yhteistyötä kaikki pankit, kaupan ryhmittyvät ja vakuutusyhtiöt."

Kahvitkin on juotu. Korhonen nousee pöydästä ja pysähtyy keskelle salia. "Kuule. Jos löytyy vielä jotakin, minä en ole siitä tiennyt. En varmasti."

HS 18.9.2009 - Keskusta aikoo maksaa takaisin kaikki saamansa Nova-eurot

...surkuhupaisaa jatkoa edelliseen HS 19.9.2009

Yleishyödyllinen asuntosäätiö tuki Vanhasta presidentinvaaleissa 23 360 eurolla

...jotenkin tuntuu, että paljon on vielä vaalirahoituksen lähteitä piilossa...

"Olen puhunut niin totta kuin olen pystynyt."

Loppuvuosi 2009 tulee olemaan politiikan pelikentillä mielenkiintoinen.

Kuinka moni viime vaalien ääniharava muuttuu vaalirahakykentöjen paljastumisen myötä miinaharavaksi?

Mielenkiintoista on nyt seurata sitä, että ketkä kaikki politiikoistamme osallistuvat tämän viikon Nova - rahojen palautuskampanjaan?

Ja miksi ihmeessä?

Vaalirahailmoituksethan pitäisi valtaosan kuitenkin päivittää ajantasalle oikeusministeriön sivuille. Eihän näistäkään tilisiirroista ole muuten yleispätevää todistetta äänestäjille.

AVOIMEN VAALIRAHOITUKSEN ABC

Ruohonjuuritason juridinen tulkinta vaalirahoituksen täydellisestä avaamisesta on erittäin selkeää.

A.
Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta 414/2000 oli voimassa kaikkia valtakuntamme vaaleja koskevana 30.4.2009 asti.

B.
Laki (414/2000) sallii antamaan alkuperäiset lahjoittajan nimitiedot kaikista rahoittajatahoista, vaikka rahoja on siirretty kampanjaa varten perustetun yhdistyksen tai mahdollisten välikäsiyhdistysten kautta.

C.
Lain (414/2000) avoimet sanamuodot antavat täydet mahdollisuudet takautuvalle selvittelylle.

Koski sitten tuo rahan tai vastikkeellisen rahasuorituksen antaminen etujärjestöä, yhdistystä, säätiötä ja/tai yritystä. Nimikkeenä esimerkiksi seminaarilippu, taidehankinta, golf-tapahtuma tai vastaava.

Laki (414/2000) sallii ko. nimitietojen antamisen takautuvasti ilman keinotekoiseksi luotuja eurorajoja.

Takautuvaan selvittelyyn voidaan siten ottaa kaikki 2000-luvun vaalit, jotka on pidetty ennen 30.4.2009. Kuten presidentinvaalit, EU-vaalit, eduskuntavaalit ja kunnallisvaalit.

-----------------------------------------------

- Tämä laki ja sen tulkinta vaalirahoituksen avaamisesta on nerokas!

+ Eduskunnan puhemiehistö näyttänee pian esimerkkiä muille?

Ainakin se on annettu nettikeskusteluissa ymmärtää, että Tiuran puoliso on Ylen poliittisen toimituksen esimies Olli Ainola.

Mitä kaikkea liene onkaan viime päivien mediamyllytyksen takana, niin kansanedustaja Tiura selvittänee vaalirahoituksensa suhteen epäselviksi nostetut asiat kertaheitolla. Vapaaehtoisesti pakon edessä.

Seuraava avoimen vaalirahoituksen abc - laintulkintaan perustuva ehdotus on kaikkien muidenkin omantuntonsa (onko sitä?) kanssa taistelevien kansanedustajien hyödynnettävissä.

Täydellinen oman vaalirahoituksen avaaminen vuoden 2007 eduskuntavaaleista rittää. Kunhan hän tekee ilmoituksensa päivityksen kirjallisesti oikeusministeriöön. Eritellen kaikki rahaa antaneet yritykset, etujärjestöt, yhdistykset ja säätiöt.

Paljonkohan on sitten esimerkiksi kokoomuksella erilaisten yritysten tilikirjoissa maksettuja mainoskustannuksia ym. kulunkeja, jotka eivät näy puolueiden saatikka ehdokkaiden vaalirahoitusimoituksissa?

Paljonko taas ay-liikkeen ja etujärjestöjen tilikirjoissa?

EU-komission virkapeli jatkuu kovana Brysselissä.

Mielestäni Suomessa edelleen vellovan vaalirahakohun takia niiden puolueiden edustajien, jotka ovat tällä hetkellä hallituksessa pitää vetäytyä pois tarjolta.

Keskustan Olli Rehniä homma varmasti kirpaisee, mutta EU:n toimielinten uskottavuuden kannalta keskustan ehdokas ei voi olla nykytilanteessa uskottava.

Europarlamentissä olevista Suomen puolueista maineensa kautta ehdokkaan Suomen komissaariksi voivat siten esittää vain perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit.

Suomi-brändin parantamisen kannalta järkevin komissaariehdokas lienee löydettävissä kristillisdemokraattien leiristä.

- Pure Finnish Brand -

Melkoista höttöntöttöö mietitään Suomen maineen kirkastamisen ympärille.

Sijoitumme, ainakin tiedotusvälineissämme julkaistuissa, yritysmaailman kilpailukykyarvioinneissa maailman lukuisten maiden joukossa aina kärkeen.

Kuitenkaan tänne ei ole yrityspuolelta ollut koskaan mitään ryntäystä. Joten mitä saavutetaan pohtimalla kallispalkkaisten miesten ja naisten johdolla Suomi-brändiä?

Eiköhän se ole enemmänkin niin kutsutusti herran haltuun oleva ilmiö? Kyllä ne hyvät puolet maassa kuin maassa ruokkivat mainetta itsestään.

Itselleni liian tiuhaan käytetyn brändi-sanan ympärille muotoutuu ainakin käsitys jonkin tason vakaan vaikenemisen vilungista.

Nova Groupin tiimoilta kuulenemme vaalirahoituksen vaikuttavuudesta vielä paljon lisää. Ellei sitten vastuuhenkilöitä ala katoamaan tai kupsahtelemaan kiihtyvään tahtiin.

Ylen Uutisissa 9.9.2009 kerrottiin muun muassa seuravaa:

"Nova Group maksoi kannatusmaksuja Kehittyvien Maakuntien Suomelle 145 000 euroa vuosina 2007-2008. Yhdistyksen kokonaistuki ehdokkaille oli yli 400 000 euroa.

Kun mukaan otetaan myös muita puolueita lähellä olevat vaalitukijat, Novan rahaa meni kaikkinensa noin 250 000 euroa vaalirahoitukseen."

Uutistietojen mukaan Suomeen voi ostaa mieleisen hallituksen yhteensä 500 000 eurolla. Minusta se on erittäin halpa hinta.

Yksi täysin kyntämätön tutkintalinja on mielestäni tässä Ylen uutisessa esille tuotu kansanedustajaehdokkaiden ilmoituskulujen maksaminen.

Mitenhän mielellään tiedotusvälineet avaavat reskontratietonsa tutkiville journalisteille, jotka voisivat todentaa mahdolliset ehdokkaiden vaalirahoitusilmoitusten ja ilmoituslaskujen maksaneiden tahojen eroavaisuudet....?

Hyvinkin näyttäviä vaalikampanjoita mainoksilla käyneillä ehdokkailla on ilmoitettuina varsin pienet rahasummat vaalirahoitusilmoituksissaan.

Monialainen mediatalo Sanoma Oy näyttänee tässä avoimuudessa muille mediataloille esimerkkiä?

HS-raati: Romaani saa nälviä vapaasti ketä tahansa

- HS KULTTUURI C1 11.9.2009 -