Dopingista, osa I

Jatketaan taas asialinjalla. Tuli tuossa viikonloppuna juteltua parin ihmisen kanssa dopingista, ja taas kerran tuli sellainen olo että suurin osa siitä meuhkaajista ei tiedä yhtään mitään mistä puhuu.

Aihe on taas tapetilla kun nimetön lähde kertoi suuren luokan salaisuuden Hiihtoliiton toimista. No, ehkä joillekin se oli suuri yllätys.

Suomen synkkä historia

Kestävyysjuoksu on ollut ylpeydenaiheemme 60-luvulta lähtien aina 80-luvulle asti. Nurmelle pistettiin oikein patsas stadionin eteen. Jos kysyt satunnaisilta vastaantulijoilta saavutettiinko tuo menestys puhtain keinoin, niin uskoisin että kaikki vastaavat "kyllä". Jos kysyt saman kysymyksen asiaan perehtyneiltä valmentajilta/urheilun parissa toimijoilta, niin suurin osa vastaa "luultavasti ei".

Suomi oli veritankkauksen edelläkävijöitä. 70-luvun alussa suomalaiset valmentajat veivät oppejaan mm. Italiaan, jossa heidät otettiin innolla vastaan. Olihan suomalainen kestävyysurheilu noussut kohisten maailman huipulle silloin. Tulokset eivät parantuneet merkittävästi, ennenkuin Italialaiset tekivät 80-luvun alussa saman mitä suomalaiset olivat tehneet. Alkoivat käyttämään veritankkausta. Mm. Alessandro Donati (Italialainen valmentajasuuruus) kertoi olleensa tyrmistynyt kun heille selvisi että suomalainen valmennustietämys perustui petokseen.

Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että suomalaiset valmentajat vierailivat erittäin tiheästi DDR:ssä hakemassa valmennusoppia. Olisi sinisilmäistä uskoa, että doping olisi täysin sivuutettu niillä reissuilla.

Tätä taustaa vasten ei ollut mikään yllätys kun Lahdessa kärähdettiin. Lehdissä urheilijat ja valmentajat käytännössä lynkattiin, eikä kukaan vaivautunut kertomaan asioista ilman kiihkoilua. Koko jupakassa meni tyystin ohi se fakta, että hemohes oli edellisellä kaudella täysin sallittu aine. Tai se fakta, että hemohes itsessään ei juurikaan paranna suoritusta. Sillä vain peitellään EPO:n käyttöä.

Tyhmä, tyhmempi, sokea?

Viikonloppuna käydyssä jutustelussa ilmoille lensi taas kuolematon lause: "kyllähän kaikki kai käyttää, mutta ne tyhmät jää vaan kiinni". Kyllähän asia taitaa olla niin, että yleensä ne jäävät kiinni joilla ei ole suhteita ja sisäpiirin tietoa testeista/testaajista. Lahdessa kaikki muut maat tiesivät että siellä testataan mm. uudella testillä ja hemohes näkyy siinä paremmin kuin ennen. Suomalaiset eivät tätä tietoa saaneet, koska kabineteissa ei ollut korvia.

Entisten NHL-pelaajien suusta on kuulunut tarinoita miten anabolisia steroideja on vapaasti saatavilla. Ja "yllätystesteistä" tulee tieto hyvissä ajoin. Milloin amerikkalaisessa ammattiurheilussa on viimeksi joku kärähtänyt dopingista?

Joten kyllä se kärähtäminen on yleensä yhdistelmä huonoa informaatiota, ja liiallisen riskin ottamista aineiden käytön aikatauluttamisen kanssa.

(Jatkuu seuraavassa merkinnässä)