Dopingista, osa IV

Vapaus on valttia?

Toinen kuolematon lause on "sallitaan kaikki aineet, niin ei tartte arvailla että kuka käyttää ja mitä käyttää".

Jos joku tuon sanoo edes osittain tosissaan, on selvää että hän ei ole asiaa ajatellut juurikaan sen pidemmälle. Tottahan se olisi, että silloin kaikki olisivat samalla viivalla aineiden käytön suhteen. Totta olisi myös se, että urheilusuorituksia seuraisi myös kuolemantapauksia. Tuskinpa katsomossa hurrattaisiin roomalaisten tapaan jos satasen sprintin voittaja kuolisi sydänkohtaukseen saavuttuaan maaliin. Ja järjestäjät vain tyynesti antaisivat voiton seuraavalle elossa olevalle kilpailijalle.

Tähän joku sanoo varmaan että ei kai ne urheilijat nyt hengellään leikkisi. Jo nyt hiihtäjillä on ollut hengenvaarallisia tilanteita kun EPO:n käytön johdosta veri on muuttunut niin paksuksi että se ei kirjaimellisesti mahdu kiertämään verisuonissa. Yhdysvaltojen olympiaurheilijoille tehtiin kysely jossa mm. kysyttiin haluaisivatko he voittaa olympiakultaa, jos sen johdosta he kuolisivat parin vuoden sisällä. Iso osa vastasi myöntävästi. Kun koko elämä pyörii harjoittelun ja suorituksen parantamisen ympärillä, mustasta ja valkoisesta tulee harmaan eri sävyjä. Suurin osa tuskin leikkisi hengellään, mutta pieni osa olisi valmis ottamaan isoja riskeja saavuttaakseen menestystä. Ja silloin tuo pieni osa olisi se joka saavuttaa kirkkaimmat mitalit. Joten koko urheilu olisi vaikean moraalisen kysymyksen edessä.

Toinen ongelma olisi se, että ollakseen huipulla aikuisena pitäisi olla ikäluokkansa tasoon nähden huipulla jo nuorena. Ja kun joku sitä dopingia käyttäisi, niin saavuttaakseen tämän tason muidenkin olisi käytettävä. Ja silloin herää kysymys että pystyykö 12-vuotias lapsi tekemään pitkäkantoisia päätöksiä dopingin suhteen, ja tietääkö hän sen riskit? Vai olisiko hän helposti valmentajan ohjailtavissa? Ja kenen on vastuu kun sama nuori lapsi kuolee 17-vuotiaana dopingin käytön seurauksena? Vapaa käyttö toimii ehkä kahvipöydässä, mutta ei todellisessa elämässä.

Entäs nyt sitten?

Miksi tämä useamman sivun selittely? Päällimmäinen tarkoitus on herättää ajatuksia dopingin suhteen. Asiat eivät ole aina niin musavalkoisia, ja doping määreenä on hyvin laaja. Dopingin suhteen asiat ovat valtaosin moraalisia ongelmia, ja niihin ei ole selkeitä vastauksia. Urheilu kaipaa avointa ja rehellistä keskustelua, ilman fanaattista tuomitsemista tai tekopyhää anteeksipyytelyä. Toivottavasti joskus joku urheilija ottaa rohkean mutta ison askeleen tähän suuntaan.