Dopingista, osa III

Moraalisaarna jatkuu

Otetaan esimerkkinä urheiluja, joka ei käytä mitään lisäravinteita nopeuttaakseen palautumista. Vaan syö kaurapuuroa ja makaa sängyssä. Hän pystyy treenaamaan kuukaudessa vaikkapa 15 kovaa treeniä.

Toinen urheilija panostaa ravintoon, ja nauttii oikeaoppisesti kellotettuna ravinteita. Lisäksi hän käy hierojalla ja nauttii luontaistuotteita jotka "lupaavat nopeuttaa palautumista". Dopingaineiksi laskettavia aineita hän ei käytä. Kovia treenejä pysytään tekemään kuukaudessa 20.

Kolmas urheilija tekee kuten edellinen, mutta valmentajan kanssa käydyissä palavereissa huomataan että nykyinen harjoitusmäärä ei riitä kehittämään urheilijaa maailman huipulle. Joko urheilija jää kansalliselle tasolle ja unohtaa unelmansa, tai sitten he nostavat treenimäärää. Määrän nostaminen aiheuttaa ongelmia palautumisessa, ja nykyiset konstit eivät riitä palauttamaan kehoa harjoittelusta. Valmentaja tarjoaa urheilijalle ainetta, joka nopeuttaa palautumista. Urheilija ajattelee että tämä ei ole kovinkaan väärin, hän vain löytää tien harjoitella entistä enemmän ja kovempaa.

Entä jos jokin nykyisistä "palautumista edistävistä luontaistuotteista" oikeasti edistäisi hieman palautumista? Se ei olisi kiellettyjen aineiden listalla, joten kaikki urheilijat käyttäisivät sitä. Kahden vuoden päästä WADA ilmoittaa että aine on lisätty kiellettyjen aineiden listalle. Voidaanko nyt moralisoida että aiempien vuosien tulokset on saavutettu vilpillä?

Ensimmäisessa osassa oli juttua suomalaisesta veritankkauksesta 70-luvulla. Kannattaa muistaa että KOK kielsi veritankkauksen vasta 1985. Joten tekikö suomalaiset 70-luvulla väärin?

Kansakunnan ylpeydet

Kahvipöytäkeskusteluissa dopingista kiinnijääneet on helppo tuomita. Elinikäinen kilpailukielto vaan kun ei muuten pärjää. Niin kauan kun kyseessä on jonkun muun maan edustaja, tai kotimainen vähemmän tunnettu urheilija, moralisointi ja tuomitseminen on helppoa.

Entä jos huomisen päivän lehdessä on otsikko "Saku Koivu ja Teemu Selänne kärähtivät!"? Miten suu pannaan silloin kahvipöytäkeskusteluissa? Molemmat kertovat miten kausi on raskas ja vanhemmiten palautuminen ei vain ole yhtä nopeaa kuin nuorempana. He ovat lääkärin valvonnassa käyttäneet steroideja palautuakseen otteluista. Ja lisäksi kertovat tämän olevan yleistä, varsinkin vanhempien pelaajien osalta jotka pelaavat isoja minuutteja pelistä toiseen.

Saatettaisiinko kahvipöydässä kuulla kommentti "No eihän se nyt niin paha oo, kaikki siellä sitä tekee ja vaan palautumiseen ne sitä käytti". Vai lynkattaisiinko Saku ja Teemu samaan malliin kuin Kyrö aikoinaan?