Tyttö se meni taas äitinsä luo. Se tuntuu aina yhtä musertavalta. Tuntuu tyhjältä lähteä kun molemmat jää. Kotiin tullessa otti päähän niin kympillä.Minkäs teet, tuska on vaan kestettävä vaikka kumpaakin on ikävä niin helv******. Onneksi illan mittaan kuitenkin fiilari hieman parani. Vieläkään ei väsytä vaikka oli aikainen herätys ja huonosti nukuttu yö takana. Jospa tässä koittas itteensä vielä väsyttää, nukkuispa sitten ainakin paremmin ja ehkä jopa näkemättä painajaisia.
Kiva kun koirat on kotona, niitäkin on kaivannut kun tyttö oli luonani ja koirat poissa. Olispa kaikki kotona samaan aikaan. Pojat kuorsaa… on se hyvä että jotain väsyttää. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet – taidanpa mennä huomenna katsomaan Anna Erikssonia.