Tänään ei mikään tunnu miltään

Kohta viikko kun asustellut yksin. Omaa pientä tyttöäni hoidan parin päivän vuoroissa. Kun tyttö menee äidillensä koirat tulee kotiin ja toisinpäin. Onneksi on ne, ei tarvitse olla ihan yksin neliöidensä kanssa. Kolmen viikon tunnemyllytyksen jälkeen tuntuu ettei tunne enää mitään, pelkästään tyhjää. Tuntuu hulluta, luulisi sitä että tuntis vihaa, surua,ikävää tai muuta - pelkkää tyhjää. Onneksi ei silti ole elämän ilo mennyt - siitä pieni tyttäreni pitää huolta.

Ajatuksilta ei pääse karkuun, mietii miksi tähän on tultu ja miten tästä eteenpäin. Helpottais aika helv***** jos tietäisi missä oli vika kun lappu jätettiin pöydälle ja häivyttiin. Sitä luulisi että mies joka on jotain nin päinvastaista kuin mistä naiset aina valittaa olisi riittänyt varsinkaan kun ilmeisesti ei ole ketään muuta kuvioissa - no mutta ei. Pelastaisi tältä kaottisen ajatusten helvetiltä edes se jos toinen vois edes kertoa asiasta, mutta ei, ei pysty ja sitä taas ei pysty tajuamaan.

Loma alkaa *jippii jihaa* kaikki muut on lomansa viettänyt ja normaalista arkiviikosta ei asiaa erota mikään muu kuin että himassa hajoilee sitten päivät. Töissä edes saisi tehtyä jotain hyödyllistä ja jolla on jotain merkitystä. Pakkohan se loma on viettää ja elämä elää.

Keskiviikkoon vielä aikaa, sitten on taas luona joku jolle osoittaa rakkauttaan - oma pieni rakas tyttäreni.