Lomalle, lomalle

Niin se "kauan" odotettu pakollinen loma sitten alkoi. Eipä sitä ole juuri odotettu tässä tilanteessa. Onneksi oma pieni tyttöni tuli jo tänään luokseni. Kypsän päivän pelastus.Enpä ehtinyt pienen kanssa olemaan kuin muutaman tunnin kunnes juuri laitoin pienen tuhisijan nukkumaan. Vielä kun tottuisi siihen ettei koirat ole nyt hörräämässä.... omituisen rauhallista ja kolkkoa.

Eipä ole paljon lomalla odotuksia,kun sitä jotain keksisi kunnes frendi jää lomalle ensi kuussa, ehtiipähän sitten heilua yhdessä edes jonkun kanssa.Tyttökin on niin pienoinen ettei reissuista tule oikeen mitään, eikä tuo kulta mitään oikein vielä irti saa puuhamaista tai muistakaan vielä.

Satuin lukemaan jotain keskustelupalstaa jossa joku valopää oli laittanut eronneiden pastalle kirjotuksen tyyliin: "mitä helvettiä te oikein ruikutatte. Maailma on täynnä naisia ja miehiä, ei kun etsimään." Vastaavanlainen kommenttointi vit****** aivan armottomasti ja voisi moiselle valopäälle kommentoida että et varmaan sitten ole koskaan sellaista suhdetta ole saanut mikä oli antanut itselle niin paljon. Rakkaudesta sitä tekee toisen vuoksi vaikka mitä, pyyteettömästi ja toinen antaa takaisin. Sellaista mitä on vihdoin löytänyt, miettinyt milloin tuon onnen menettää on todella vaikea unohtaa ja jättää taakse. Moisella valoaivo asenteella ei minkäänlaista pysyvää suhdetta rakenneta joka antaisi kenellekkään onnea.Monessa suhteessa ihmisten pitäisi mennä itseensa, eikä vain olla itsekkäitä. Kunpa sitä voisi itsekkin katsoa peiliin ja sanoa että mitä sitä on tullut tehtyä väärin - se valitettavasti vain johda tilanteessani mihinkään. Kun tietäisi.