Ravintolat

Vaihdoin muutama kuukausi sitten kantakapakkaa. Kyse ei ollut mistään kannanotosta tai siitä, että olisin ollut tyytymätön edelliseeni. Kävi vain niin, että löysin paremman. Hieman samalla tavalla kuin niin moni pitkä ihmissuhde päättyy. Kuvioihin tulee nuorempi ja nätimpi.

Istuskelin eilen illalla uudessa kantakapakassani viinilasillisella (-->syy miksi bloggaukseni on myöhässä, josta päätoimittaja laittelikin jo vihaista tekstaria) ja katselin arvostelevasti ympärilleni. Mietin, mitä hyvältä kantamestalta vaadin, ja miksi olen niin ihastunut uuteen paikkaan. Niin, paikan nimi ei ole salaisuuus, se on Viiskulman Primula.

Ensinnäkin, jotta baarista tulee kantakapakka, tulee sen sijaita järkevällä paikalla. Primula nyt sattuu olemaan suoraan matkalla duunista himaan, lähempänä duunia.

Hintatason on myös syytä olla järkevä. Tässä olen valmis joustamaan, jos muut asiat ovat erityisen hyvin hoidettuja. Ihan mihin tahansa en ole kuitenkaan valmis. Kurkkasin Korkeavuorenkadun Lungin, jossa eurotuoppi Heinekeniä kustantaa 6,5 euroa. Lungista ei tullut kantistani.

Jos kantiksesta saa sapuskaa, sen parempi. Primulassa tämä homma on täysin hoidossa. Ravintolapuolen ruokien lisäksi baarista saa bruschettoja, toasteja ja muuta pikkunakerrettavaa järkihinnoin. Check.

Itse en ole suuri bissemies, mitä nyt kuumana päivänä muutama menee. Eli viinilistan on syytä olla kunnossa. Tämähän ei ole mikään pieni vaatimus. Suurimmassa osassa Punavuoren baareista on viinilista järkyttävässä kunnossa. Primpsu on hoitanut asiansa hyvin. Miss Harryakin löytyy, ja hintakin on ok.

Tärkeintä kuitenkin on fiilis. Kun 15 tunnin duunipäivän jälkeen ei tee mieli vielä mennä kotiin vaan muutamaa jalmaria, on aika kiva suunnata kantikseen, jossa jo tiskillä henkilökunta näkee naamasta mitä olet vailla.

Minä olen löytänyt oman pesäni, ainakin toistaiseksi. Olisi hauska kuulla, mikä tekee teidän mielestänne hyvän kantakapakan.

Olen hieman kummastuneena seurannut julkista keskustelua Strindbergin kohtalosta. Kansalaiset ovat – tietyt julkisuuden henkilöt etunenässä – vastustaneet Kämp Gallerian uudistusaikeita. Strindberg on nostettu jonkinlaiseksi helsinkilisyyden ikoniksi, joka on pyhä.

Minulle helsinkiläisenä Strindberg ei edusta mitään ihmeelistä. Kaupunki on täynnä kahviloita, jotka ovat toimineet melkein 20 vuotta samalla paikalla. Strindbergin historiaan ei myöskään liity mitään sen kummempaa merkittävää tapahtumaa, jonka vuoksi kahvila pitäisi ehdoin tahdoin pitää juuri kyseisellä paikalla. Kämp Galleria on liiketoimintaa harjoittava yritys, jolla on täysi oikeus valita vuokralaisensa. Kyllä Helsingin keskustasta uusi paikka Strindbergille löytyy.

Jos helsinkiläisyyden ikoneista puhutaan, niin kahvilamaailman puolelta ei montaakaan löydy. Ekberg, Café Succès, Snellmanin teltta Kauppatorilla, Akateemisen Café Aalto ja Kluuvikadun Fazer nyt ehkä voisivat sellaisia olla. Vanhemmalle polvelle entinen Primulan kahvila (nyk. Baker’s) tuntuu myös sellainen olevan. Muita ei nyt heti äkkiseltään pomppaa mieleen.

Onko sinulle mikään kahvila/baari niin pyhä, että olisit valmis barrikaadeille sen vuoksi?

Suomen hallituksen asettama työryhmä päätti kaikessa viisaudessaan eilen, ettei lisätiukennuksia alkoholimainontaan tarvita. Olen asiasta harvinaisen samaa mieltä. Itse en edes usko, että alkoholimainonta lisää alkoholin kulutusta. Se vain jakaa markkinaosuuksia.

Lähtöajatus koko työryhmän asettamiselle oli ymmärtääkseni se, että alkoholin mielikuvamainonta (Tämä bisse tekee sinusta vastustamattoman seksikkään!) on aivan erityisen syntistä. En ole koskaan aivan ymmärtänyt miksi näin on. Onko pahempaa, jos kiskaisen kännit sen vuoksi, että kuvittelen sex appealini kohisevan korvissa, vai pelkästään sen takia, että satun pitämään Jaloviinan mausta?

Suomessahan alkoholin kokonaiskäyttöä ei ole koettu niinkään suureksi ongelmaksi kuin ns. humalahakuista juomista. Sellaista, jossa nollataan työviikko kiskaisemalla puolitoista pulloa kirkasta. En usko, että ns. nollauskännien juomiseen vaikuttaa ruotsalaisen mainostoimiston luoma kuva siitä, kuinka naiset näkevät minut seksipetona otettuani 4cl itsevarmuutta sitruunanviipaleen kera. Siihen vaikuttaa aivan yksinkertaisesti se, että pitkän duuniviikon jälkeen haluaa tyhjentää päänsä toimarin kotkotuksista ja markkinointinilkkien powerpointsulkeisista. Exit bullshit. Enter sweet Jallu.

Sen verran humanistia minussa piilee, että uskon ihmisen kykyyn päättää omista asioistaan ja erottaa mainonnan todellisuudesta. Jos uskoisin, että juotuani tiettyä colajuomaa, luukkuun paukkaa puoli tusinaa kiimaista mallikissaa, tai että tietty energiajuoma tuo mukanaan lentotaidon, imuroisin varmasti kyseisiä juomia litratolkulla.

Tuhansien vuosien altistuminen jatkuvalle tyylikkäästi paketoidulle kusetuksille on opettanut ihmisen erottamaan keinotekoisesti luodut mielikuvat todellisuudesta. Ei siihen erityistä lainsäädäntöä tarvita. Lapset, seniilit vanhukset ja vammaiset ovat sitten eri asia, mutta ei kai siiderimainoksia Tehotyttöjen mainostauolla näytetä?