Ravintolat

Heitin rouvan kanssa viikonlopuna pienen keikan akselilla Toijala-Tampere-Jyväskylä. Perjantain viimeinen tapaaminen oli sovittu hieman Jyväskylän eteläpuolelle, eikä parin sadan kilsan ajo kotiin enää houkuttanut. Nopea vilkaisu Jyväskylän hotellitarjontaan, eikä aikaakaan kun meillä oli huone hotelli Yöpuusta varattuna.

Hotelli oli sangen mukava, järkevän hintainen ja keskeisellä paikalla. Googlasin Jyväshyvän ravintolatarjonnan ja totesin, että kyseisen hotellin ravintola Pöllöwaari on ilmeisesti paikkakunnan paras optio. Koska tarjolla oli ainoastaan joulubuffa eikä nälkäkään ollut kummoinen, päätimme jalkautua pakkassäähän ja luottaa onneemme.

Jyväskylässä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Tiesin, että siellä on yli 100 000 asukasta, yliopisto, paljon Aallon piirtämin rakennuksia ja että kustantamoni perustaja Kaarlo Jaakko Gummerus sekä Matti Nykänen ovat sieltä kotoisin. Sen suurempia odotuksia minulla ei ollut.

Jyväskylän keskusta oli muutamassa minuutissa katsastettu ja päätimme ottaa lasilliset viiniä Memphisissä. Memphisiin päädyimme lähinnä siksi, että olemme rouvan kanssa molemmat viettäneet teineinä paljon aikaa Erottajan Memphisissä.

Olin melko lailla ällikällä lyötynä siitä, miten hauskaksi paikaksi Jyväskylän Memphis osoittautui. Parikymppisellä lettipäisellä tarjoilijattarella oli homma todella ammattimaisesti hanskassa, läppä lensi ja tilannetaju muutenkin kohdallaan. Niin ystävällistä portsaria en muista myöskään pitkään aikaan tavanneeni, kuin kaveri joka availi meille koko illan ovea rampatessamme röökillä. Muutenkin ravintolassa tunnelma oli hyvä, viinilista suppeudestaan huolimatta hyvin rakennettu ja ruuat -- no, riittää että sanon perusmemphisiä. Napostelimme alkupalalistan lävitse.

Loppuilta sujui rattoisissa merkeissä. Myös Hotelli Yöpuun aamiainen yllätti maistuvuudellaan sekä siihen kuuluvalla vapaasti kaadettavissa olevalla proseccolla, jollaista en ole ennen Suomessa nähnyt.

Jyväskylään taidan matkata uudemman kerran.

Tänä vuonna vielä edessä vastaavanlainen isku Länsi-Suomeen. Saa nähdä kuinka Turku pärjää kilpailussa.

Olin toissailtana Ravintola Nokan koekeittiö Kokassa järjestetyssä illanvietossa, jossa ryhmä jounalisteja kokkaili hyvin opastettuina ruotsalaisesta vodkasta täyden aterian. Homma toimi kuin sata naalia, sillä aina kun joku vieraista oli mokaamassa, astui asiansa hyvin taitava keittiöpäällikkö puikkoihin.

Ilta oli hauska ja kostea, mutta ennen kaikkea se täytti minut uskolla siitä, että olen syntynyt kauha kädessä.

Tuijotin tänään Lihakonttorissa jäistä seitsemän kilon kalkkunaa epäuskoisen näköisenä. Mitkä ovat todennäköisyydet siihen, että se on juuri oikein kypsennettynä lauantaina kiitospäivän aterialla? Ainakin beaujolais nouvauta tarvitaan paljon. Ja siis lähinnä kokin lämmittämiseen. Jos fogeli onnistuu hyvin, saatan jopa postata siitä kuvan.

Niille, jotka eivät ole Läskilaakson helmeen Lihakonttoriin tutustuneet, voin vain varauksetta suositella kauppaa. Se on auki arkisin vain neljään, eivätkä valikoimatkaan ole kovin laajat, Mutta mikä palvelu! Ja mitkä lihat! Myös hintataso on erittäin kohtuullinen.

http://www.lihakonttori.fi/

Samassa rakennuksessa kulman takana sijaitsee Wotkins, myös hyvä lihakauppa. Kannattaa kurkata molemmat, ja tehdä sitten päätös siitä, kummassa asioi. Itse asioin molemmissa; makkarani haen Wotkinsilta, mutta jauhelihani Lihakonttorista.

Saatuamme tässä eräänä arki-iltana erään suuren projektin välilaskutuksen jonkinlaiseen pakettiin päätimme palkita itsemme pullollisella punaviiniä kantabaarissamme. Suuntasimme siis rouvan kanssa Primulaan Miss Harrylle. Primpsusta löytyi iloinen seurue tuttuja, joiden pöytään entrasimme. Seurue koostui lähinnä Suomen suurimpien laki- ja mainostoimistojen työntekijöistä (kyllä, nämä kaksi ihmisryhmää on mahdollista sekoittaa onnistuneesti!). Siemailimme punkkuamme ja kuuntelimme keskustelua, joka koski syksyn aikana auenneita uusia ravintoloita.

Syksyn aikana ovensahan ovat avanneet cocktaileja ruuan kanssa yhdistelevä K17 (A21-cocktailbaarin spin off), kokoonpanon Alén-Angelov-Linnamäki-Thieulonin Muru Fredrikinkadulla, pohjoismaisia tapaksia tarjoileva Goce (myöskin Fredalla), sekä Chef & Sommelier Huvilakadulla. Keskustelu soljui tavalla, josta Bret Easton Ellis olisi ollut ylpeä.

Grenache-shiraz-mourvedre-cinsault -lasillani leikitellessäni yritin miettiä, milloin olen viimeksi ollut todella jipoissani jostain uudesta ravintolasta Helsingissä. Päättelin, ettei viisarini ole värähtänyt sitten Bistro Helsinki 15:a – tuon lama-ajan Savo Oy:n – jälkeen. Ei niin, ettei minusta olisi hauskaa käydä kokeilemassa uusia paikkoja, ja kyllä kai se vähän kuuluu työnkuvaankin, mutta melkein aina tuloksena on pettymys, joka vaihtelee hienoisen ja melkoisen välimaastossa. Helsinkiläiset ravintolat tuppaavat olemaan hieman liian pienellä budjetilla tehtyjä kopioita kansainvälisistä esikuvistaan.

Tämä on nyt vain oma päätelmäni, mutta homma toimii kutakuinkin näin; Euroopasta tai Jenkeistä blokataan hyvin toimiva konsepti. Päätellään, että tämähän voisi toimia Stadissakin. Kopioidaan sisustuksen pääjipot sekä ruokalista. Sitten todetaan, etteivät rahkeet ihan riitä kaikkeen. Karsitaan kalleimmat pois. Sitten aletaan epäillä, onko konsepti liian rankka Helsinkiin. Vesitetään lisää. Lopputuloksen voikin tässä vaiheessa jo arvata.

Lopuksi vielä hieman iloisempiin ajatuksiin. Olen lähdössä parin viikon päästä Stogikseen Operakällareniin Matsaliin syömään.

http://www.operakallaren.se/page.asp?pageID=1095

Yritän tässä järjestää puitteisiin sopivaa loppuiltaa sekä seuraavan päivän (sunnuntai) lounaspaikkaa. Viimeksi Tukholmassa käydessäni kävin testaamassa Sturehofin, joka osoittautui melkoiseksi pettymykseksi.

Hyviä neuvoja tai ideoita otetaan vastaan!