Vanhalla kansalla oli tapana kysellä nokkelia arvoituksia. Toisin sanoen kysyttiin kiertoilmaisun avulla jotain, mitä oli vaikea päätellä, jos ei ollut kuullut arvoitusta aiemmin. Ja periaatteena oli, että vastauksen kuultuaan pystyi sanomaan "niinpä tietysti, kuinka loogista". Mutta ongelma on siinä, että moni muukin vastaus voi toteuttaa logiikan puolesta arvoituksen ehdot, mutta ne vastaukset ovat kaikki vääriä, koska arvoituksen keksijällä oli mielessä jotain muuta.
Otetaan menneisyyden esimerkki maakunnista: Helsingissä hakataan, lastut tänne lentelee. Oikea vastaus on radio/televisio. Alkuvaiheessahan kaikki radio/televisio-ohjelmat tehtiin Helsingissä, josta ne lähetettiin ympäri Suomea. Eli varsin loogista. Ongelmana on, että logiikan puolesta vastaukseksi kävisi myös vaikkapa lainsäädäntötyö: eduskuntahan istuu Helsingissä, mutta lait leviävät koskemaan koko Suomea. Mutta tämä on kaikesta loogisuudestaan huolimatta väärä vastaus.
Arvoitusten esittäminen onkin tästä syystä lähinnä kysyjän heikon itsetunnon pönkittämistä: kysymällä "viisaita" voi nostaa itseään muita älykkäämmäksi, ja vastausta tietämättömän voi julistaa tyhmäksi, vaikka tämä esittäisi toisen täysin loogisen ja arvoituksen ehdot täyttävän vastauksen. Onneksi tämä menneisyyden idiotismi ei ole nykyisin muodissa.
