Näytetään kirjoitukset joulukuulta 2014.

Näin Lakers-legenda päätyi NBA:n logoon  1

KYSYMYS: 
Kenen silhuetti on NBA:n logossa?

VASTAUS: 

Kyseinen heppu on LA Lakersia koko uransa edustanut Jerry West. Logon suunnitteli vuonna 1969 kaveri nimeltä Alan Siegel, jonka tehtäväksi oli annettu luoda freesi logo ABA-sarjan kanssa markkinoista kilpailleelle NBA:lle. Siegel, nykyään 75, löysi kuvan Sport-lehden kuva-arkistoa selaillessaan. Foton on ottanut valokuvaaja nimeltä Wen Roberts ja se alkuperäinen näyttää tältä.

Kuva: Logo Design Love
Kuva: Logo Design Love

Logo on huomattavan samanhenkinen Yhdysvaltain baseball-sarja MLB:n logon kanssa, eikä tämä suinkaan ole sattumaa. Siegel työskenteli vielä vuotta ennen NBA-logokomennusta samassa firmassa kuin MLB-logon suunnitellut Jerry Dior. Tämän lisäksi korislogon tilannut NBA-komissaari Walter Kennedy halusi logoon samaa periamerikkalaista henkeä kuin baseball-logossa.



Jerry “The Logo” West valmensi peliuransa päätteeksi hetken Lakersia, mutta myöhemmistä meriiteistä suurimmat liittyvät Lakersin 1980-luvun ja 2000-luvun alun mestarijoukkueiden rakentamiseen toimitusjohtajan roolissa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar


Minun nimeni on Michael Jordan ja minulla on ongelma


KYSYMYS: Miksi Michael Jordan pelasi pari kautta baseballia keskellä uransa parasta aikaa?


VASTAUS: Jordanin Chicago voitti 1993 keväällä kolmannen peräkkäisen mestaruutensa. Se oli temppu, johon vain Boston Celtics (1959–1966) oli aiemmin yltänyt. Lokakuun 6. 1993 Jordan ilmoitti eläköitymisestään Bullsin tiedotustilaisuudessa.

Jordan kertoi lopettamisensa syyksi sen, ettei NBA enää tarjonnut haasteita. Mutta Jordanilla oli myös ongelmia yksityiselämässä. Hänellä oli jonkinasteinen uhkapeliongelma ja heinäkuussa 1993 Michaelin isä James ammuttiin autoonsa Pohjois-Carolinassa. Asioilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta Bullsissa 1970-luvulla pelannut Norm van Lier meni puhumaan asiasta pehmeitä radiossa. Salaliittoteoriat alkoivat levitä.

Jordan kertoi isänsä haaveilleen, että Michaelista tulisi baseball-ammattilainen. Jordanin siis uumoiltiin toteuttavan isänsä haavetta yrittäessään vallata pelipaikkaa Chicago White Soxin joukkueesta. MLB:n huipulle Jordanin rahkeet eivät riittäneet ja hänet passitettiin nopeasti divariin. Bulls-omistaja Jerry Reinsdorff, joka omisti myös White Soxin, maksoi Jordanille noilta kahdelta kaudelta silti noin neljä miljoonaa dollaria palkkaa.

Tämä oli omiaan lisäämään spekulaatioita siitä, että Jordania pyydetiin vain astumaan sivuun valokeilasta ja hakemaan apua uhkapelaamiseensa, joka mahdollisesti koski myös koripalloa ja ehkä myös NBA-otteluita. Jordania olisi voitu kohdella hyvinkin eri tavoin, mikäli hän ei olisi ollut Mc Donaldsin ja Niken mainoskampanjoiden keulakuva sekä olympiakultaa Barcelonasta kotiin raijannut kansallissankari.

Paluu NBA:han koitti syksyllä 1995 ja Bulls otti taas seuraavat kolme mestaruutta putkeen.

Lähteet: Sports on Earth, Hoops Hype, Business Insider

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar


Äidin rakkaus yltää nyrkkeilykehäänkin – vastustaja sai kengästä

KYSYMYS: 
Kuulin tarinan, että joskus nyrkkeilyottelu olisi keskeytetty toisen ottelijan äidin tultua kehään. Onko tämä totta?

VASTAUS: Totta se on. Kyseinen raskaan keskisarjan ottelu käytiin 21. syyskuuta 1989 Southamptonissa. Vastakkain olivat Brittein saarten entinen mestari Tony Wilson sekä nouseva tähti Steve McCarthy, ja panoksena paikka painoluokan titteliotteluun.

Kolmannessa erässä McCarthy sai Wilsonin köysiin. Vaikka Wilson näyttikin vielä kykenevän puolustamaan itseään kelvollisesti (ja tuomari oli tietysti kärppänä vieressä), kiipesi Tonyn äiti Minna Wilson kehään ja antoi McCarthylle monosta. Siis löi tätä kengällä päähän.


McCarthy luuli joko tuomarin keskeyttäneen ottelun tai jonkun Wilsonin kulmasta kiivenneen heittämään pyyhkeen kehään, ja lähti tuuletellen kohti omaa kulmaansa. Hän luuli voittaneensa ottelun.

Minna Wilson poistettiin kehästä, mutta rouvan kenkä oli viiltänyt McCarthylle tikkausta vaativan haavan silmäkulmaan. Kaikesta tästä huolimatta tuomari halusi jatkaa ottelua. McCarthy ei tähän suostunut ja kärsi näin ensimmäisen tappionsa ammattilaisuransa 11. ottelussa teknisellä tyrmäyksellä.

Amerikkalainen Jet-aikakauslehti uutisoi ottelusta seuraavasti: “Englantilaiset nyrkkeilyfanit haluavat nähdä Steve McCarthyn ja Tony Wilsonin uusintaottelussa. He eivät kuitenkaan halua Wilsonin äitiä Minnaa areenaan kuin korkeintaan ilman kenkiä.”

Uusintaottelua ei ikinä saatu. Vuoden 1989 marraskuulle suunniteltu matsi peruttiin McCarthyn sairastuttua. Vuotta myöhemmin McCarthy voitti Brittein saarten mestaruuden, mutta otteli sen jälkeen urallaan enää viidesti. Wilsoninkin ura kääntyi pian tämän unohtumattoman ottelun jälkeen alamäkeen: hän otteli vielä kymmenesti voittaen vain kolme kertaa.

Lähteet: Boxing Record Archive, LA Times, Jet, Weird Boxing


HIFK myy itsensä, jotta voisi olla "koko Stadin seura"

KYSYMYS: Tuntuu, että suomalaisseuroissa on pahimmillaan aika ankea meininki. Mistä ne voisivat pumpata lisää massia itselleen?

VASTAUS: Tämä hankala kysymys on jäänyt Tuomarin pöydälle odottelemaan vastausvuoroa, mutta nyt, kun Veikkausliigaan ensi kaudeksi nouseva futis-HIFK tiedottaa sopivasti omasta joukkorahoituskampanjastaan, voidaan pysähtyä hetkeksi aiheen äärelle.

Faktahan on, että kysymyksestäsi löytyvä toteamus seurajoukkueiden meiningin ankeudesta pitää paikkansa liian monessa seurassa, etenkin kun puhutaan seurojen taloudesta. Itse urheilu ei ole ikinä ankeaa, vaan aina rakkauden ja ilon pidon täyttämää kamppailua elämästä ja kuolemasta. Mutta se talouspuoli. Entisajan talkoomeininki on sortunut monissa seuroissa, kun kaikki ovat tehneet itsestään niin hemmetin kiireisiä. Samaan aikaan entistä isompi osa vanhemmista kokee lastensa harrastusten kulut kohtuuttomina ja urheilijoiden ja joukkueiden sponsorirahat ovat tiukalla pitkittyneen taantuman takia. Ei ole kuitenkaan syytä vaipua ahdinkoon, vaan aika etsiä ratkaisuja. Kuten HIFK:n futisjoukkue tekee.

HIFK pyrkii päivittämään rahoitustaan tähän päivään tarjoamalla ihmisille mahdollisuuden ostaa siivu seurasta itselleen. Rahoituspalvelu Invesdorin kautta toteutettavalla rahoituksella haetaan 250 000-500 000 euron pottia. Osakkaaksi voi päästä pienimmillään 190 eurolla. Tavoitteeseen pääsy merkitsisi HIFK:n budjetin tuplaantumista tai jopa kolminkertaistumista viime vuodesta.

“Näemme joukkorahoituksen soveltuvan urheiluseuroille todella hyvin. Tärkeää joukkorahoitukseen lähtemisen kannalta on, että kampanjan kohderyhmä on selkeä ja kohderyhmän sitouttaminen koetaan arvokkaaksi. Esimerkiksi HIFK:lla annin kohderyhmä on seuran kannattajat, ja yhteenkuuluvuus on koko toiminnan ytimessä. Urheiluseurojen ympärille muodostuva yhteisöllisyys ja joukkorahoituskampanja tukevat toisiaan todella hyvin, ja tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus myös faneille syventää suhdettaan seuraan”, joukkorahoituspalvelu Invesdorin toimitusjohtaja Lasse Mäkelä kuvailee.

HIFK:n vahva fanikulttuuri on mehukas pohja joukkorahoitukselle. HIFK:n Rene Österman sanoo Kauppalehdessä rehellisesti, mutta kauniisti paketoiden, että “jos osinkoja ja pikaisia voittoja lähtee hakemaan, niin emme ole oikea sijoituskohde. Tätä todellakin myydään emootio edellä.” Vaihtoehtona olisi ollut tehdä perinteisempi osakeanti, jossa sijoittajilta vaaditaan huomattavasti enemmän paalua.

Hieman kysymyksiä herättää se, että rahojen kerrotaan menevän markkinointiin ja toimitusjohtajan palkkaamiseen. Molempia tarvitaan huippuseuran pyörittämisessä, mutta näkevätkö "kansan syvistä riveistä" nousevat rahoittajat tämän?

Jäämme odottamaan, tuleeko futis-HIFK:stä aidosti “koko Stadin seura” joukkorahoituksen kautta. Ainakin sillä on paikka vahvistaa stadilaisen haastajan rooliaan, jos ihmiset innostuvat lähtemään mukaan.


Kuin Lämäri-leffan hulluin kaveri  1

KYSYMYS: Boston Bruins -fanit ylistävät John Wensinkiä. Kuka John Wensink on?

VASTAUS: Yksi ilta teki John Wensinkista tähden Bostonissa ja puhutuimman miehen koko NHL:ssä. Ensimmäinen joulukuuta vuonna 1977 kohtasivat Boston Bruins ja Minnesota North Stars, kaksi sen ajan suurinta seurajoukkuetta. Wensink pelasi tulokaskauttaan NHL:ssä ja ennen tätä kuuluisaa ottelua edes Bruins-fanitkaan eivät tienneet miehestä mitään.

Kanadan kansallisikoni Don Cherry valmensi kolmatta vuotta Bostonia. Kahdella edelliskaudella Bruins oli pudonnut pudotuspeleissä jo alkumetreillä. Maailman paras puolustaja Bobby Orr oli myyty ennen kauden alkua Chicagoon ja kaupunki oli sekaisin, kun Boston ei pystynyt hankkimaan tilalle tähti-statuksella olevaa pelaajaa. Värikäs valmentaja Cherry oli kovan pelin ystävä ja juuri fyysisyyden takia Boston oli pudonnut Stanley cup -kyydistä jo hyvissä ajoin. Kansa halusi pistenikkareita, mutta Cherry oli eri mieltä ja hommasi Pohjois-Amerikan kovimmat kovanaamat. Iso, paha Bruins oli syntymässä ja yksi suurimmista tekijöistä oli John Wensink. Palataan iltaan kun tähti syntyi.

Minnesota North Starsin riveissä pelasi Alex Pirus, joka oli yksi NHL:n kovimpia poliiseita. Don Cherry oli antanut selvät ohjeet Wensinkille, kun Pirus astuu kentälle, sinä hoidat homman. Afropää teki työtä käskettyä ja vähän muutakin.

Kentällä oli useampikin tanssipari, mutta kaikki keskittyivät Pirusin ja Wensinkin väliseen vääntöön. Kahden kovanaaman painimatsi näytti kuin isoveli olisi nöyryyttänyt pikkuveljeään. Mutta mitä painin jälkeen tapahtui, ei oltu ikipäivänä nähty. Wensink luisteli Minnesotan vaihtoaition eteen ja häpäisi koko vierasjoukkueen pyytämällä kenet vaan tanssimaan hänen kanssaan. Kukaan ei uskaltanut vastata tanssiin miehen kanssa, joka näytti kuin Lämäri-elokuvan hulluimmalta kaverilta. Yleisö suorastaan hullaantui ja hallissa oli tunnelma kuin olisi Stanley cupia olisi nostettu ilmaan.

Bostonin kaupunki eli vaikeita aikoja 70-luvun loppupuolella. Kouluja lakkautettiin, työttömyys kukoisti ja ihmisten usko oli koetuksella. Bostonin ilmapiiri oli jännittynyt, kunnes tappelu puhkesi. Wensink viesti oli, että Bruinsille ei auvota päätä, mutta se kosketti koko Massachusettsin osavaltiota. Kansa sai muuta ajateltavaa ahdingon keskellä ja uskoa elämiseen. Ennen tätä iltaa pikku pojat halusivat olla Bobby Orreja ja Phil Espositoja, mutta nyt kaikki halusivat olla John Wensink.

"Helvetin enkeliksikin" kutsuttu Wensink pääsi kaksi kertaa Bruinsin kanssa finaaliin, mutta molemmilla kerroilla Montreal Canadiens oli vahvempi. Jääkiekko kenttien poliisina Wensink oli todella arvostettu monen vuoden ajan. Loukkaantunekin hän saattoi olla mukana pukeutuneena kokoonpanossa pelkästään penkillä vastustajia pelottelemassa. Viittä eri seuraa uransa aikana NHL:ssä edustanut afrotukka sai vyölleen mukavat 446 ottelua, joissa kertyi 842 jäähyminuuttia. Eihän ihan puukäsikään ollut, parhaana kautena runkosarjassa syntyi 28 maalia.

Sitä se oli olla oman alansa ja oman aikansa mestari John Wensink. Good old hockey - onneksi laji on mennyt hieman noista ajoista eteenpäin. Oli nimittäin tuomarillakin aika kuumat paikat Wensinkin ja muiden velikultien rauhoittelijoina.


Emmanuel Adebayorin sekoilusesonki on taas täällä

KYSYMYS: Mitä hittoa Emmanuel Adebayorin perheessä tapahtuu?



VASTAUS: Afrikan mestaruuskisojen aikaan Adebayorin elämässä tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan. 2010 Togon maajoukkuetta kohtasi valtava tragedia, kun joukkueen bussiin hyökättiin Angolan maaperällä. Kolme henkilöä joukkueen ulkopuolelta kuoli ja monia pelaajia haavoittui.

2012 Togo lähti laulukuoroon puolivälierissä, mutta Adebayorilla kesti tuon jälkeen melkein viikon verran päästä takaisin Lontooseen ja Tottenhamin vahvuuteen. Togon presidentti kun halusi nähdä joukkueen eikä Adebayor kapteenina voinut jättää jengiään. Lopulta “Ade”, tuohon aikaan seurajoukkueensa ainoa pelikunnossa ollut hyökkääjä, palasi ruotuun alle vuorokausi ennen seuraavaa sarjapeliä.

Nyt on taas skabojen aika ja Adebayorilla täysi höyry päällä.

Brittimedia on revitellyt hyökkääjän mannertenvälisestä perheriidasta ehkä vuoden sekopäisimpiä otsikoita. Adebayorin sukulaiset väittävät tämän heivanneen 62-vuotiaan äitinsä kodistaan. Tästä suivaantuneena mama-Adebayor on, Emmanuelin mukaan, langettanut poikansa niskaan juju-kirouksen, jonka johdosta 30-vuotiaan hyökkääjän maalihanat ovat kuivuneet lähes tyystin.

Hyökkääjän Saksassa asuva veli, bussikuski Kola, ei kuitenkaan usko Emmanuelin tieten tahtoen tehneen ilkeyksiä äitiään kohtaan, vaan uskoo tämän tulleen muslimihenkiparantajien aivopesemäksi.

Tottenham-fanit odottanevat pelokkaina, mitä tämä noin 215000 euroa viikossa tienaava iso lapsi keksii seuraavaksi. Tuskin ainakaan keskittyy jalkapalloon.


Palkkamurhaa suunnitellut NHL-pelaaja päätyi Puolaan

KYSYMYS: Kuulin vasta vankilassa istuneesta kiekkoilijasta nimeltä Mike Danton. Mikä hänen tarinansa on?



VASTAUS: Mike Danton, syntyjään Michael Jefferson, on nykyään 34-vuotias. Hän pelaa toista kauttaan Puolan pääsarjassa KH Sanokin joukkueessa. Vankilatuomionsa jälkeen hän on pelannut Ruotsissa, Slovakiassa ja Kazakstanisssa, joten ihan tavallisesta urapolusta ei ole kysymys. Lähdetään kuitenkin aivan alusta.


Kanadalainen Danton tuli rikkinäisestä kodista, jossa isä ryyppäsi ja pahoinpiteli. Teini-iässä Dantonin pelastajaksi ilmestyi valmentaja ja pelaaja-agentti Dave Frost. Frostilla oli voimakas vaikutus nuoreen Mikeen. He viettivät paljon aikaa yhdessä ja heidän suhteensa luonteesta on heitelty monenlaisia arvauksia.

Keväällä 2004 Danton oli pelannut ensimmäisen täyden kautensa NHL:ää St. Louis Bluesin paidassa. Se päättyi tappioon pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Kaksi päivää tämän jälkeen Danton pidätettiin syytettynä palkkamurhan valmistelusta.

Tapauksen yksityiskohdista ei ole vieläkään täyttä selkoa. Vuonna 2004 Danton tunnusti yrittäneensä murhauttaa Frostin, mutta vapauduttuaan hän kertoi kohteen olleen hänen oma isänsä.

Katsokaa ESPN:n kiehtova minidokkari ja päättäkää itse, mitä ja ketä uskoa. Tuomari odottaa, että Coenin veljekset tarttuvat aiheeseen. Pätkä on pitkä, mutta äärimmäisen eriskummallinen ja kiehtova. Vahva suositus.



Tämä olympiahuijaus on urheiluhistorian halveksuttavin temppu



KYSYMYS: Onko paralympialaisissa menestytty huijaamalla?

VASTAUS: Kyllä. Espanjan oppimisvaikeuksista kärsivien koripallomaajoukkue voitti Sydneyn paralympialaisissa kultaa, mutta menetti myöhemmin mitalinsa, sillä 12 pelaajasta vain kahden älykkyysosamäärä oli alle vaaditun.

Asia alkoi paljastua, kun urheilulehti Marca kunnioitti voittajia reilun kokoisella kuvalla etusivullaan. Ihmiset tunnistivat kuvista puoliammattilaisena pelanneita koripalloilijoita. Soppa oli valmis. Samaan aikaan toimittaja Carlos Ribagorda, joka siis pelasi joukkueessa, kertoi asiasta julkisuudessa.

Ribagorda kutsuttiin seuraamaan joukkueen harjoittelua viisi kuukautta ennen paralympialaisia. Hän kertoi, ettei nähnyt harjoituksissa ainuttakaan oppimisvaikeuksista kärsivää ja haistoi skuupin. - Joukkueen jäsenet taisivat nähdä asian vain ilmaisena matkana Australiaan. Jotkut kun olivat jo olleet MM-kisoissa Brasiliassakin, Ribagorda kertoi Guardianille.

Pelaajille hoidettiin väärennetyt paperit ja häpeällinen matka urheiluhistoriaan oli valmis alkamaan. Ribagordan mukaan ainoat testit joukkueeseen kelpuuttamiseksi olivat kuusi punnerrusta ja verenpainemittaus.


Selkkauksen tiimoilta langetettiin vain yksi tuomio, noin 5400 euron sakko, joka lankesi Espanjan kehitysvammaisten urheiluliiton johtaja Fernando Martin Vicentelle. Sponsorirahat ja valtion avustukset piti sentään palauttaa.