Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on 3 kaveria.
Arvatkaan ketä onni potkaisi ja makeasti potkaisikin? No MINUA. Pääsin nimittäin testailemaan 3 Kaverin uusia jäätelömakuja. Kavereilla on parhaillaan kehitteillä potentiaalisia kesämakuja, joiden pohjana on rahkajäätelö. Rahkajäätelö -sehän kuullostaa suorastaan terveelliseltä! Viimeeksihän testailimme uutuusmakuja Cityn blogaajien iltamissa syksyllä, ja olihan siinä syömistä pitkäksi aikaa. Tuolloin ihastuin 3 Kaveria jäätelöihin todenteolla, enkä muita jäätelöitä sen koommin ole syönytkään.
Parasta näissä jätskeissä on mielestäni luonnollinen maku: esanssiset teennäiset aromit ovat tuotteista kaukana. Kolmen kaverin perustavana ideana onkin ollut luoda maut puhtaista ja raikkaista lähellä tuotetuista raaka-aineista ja tehdä jäätelöt käsityönä, samalla tavalla kuin kotonakin tehtäisiin.
Kaupoissa tällä hetkellä tarjolla olevista mauista lempparini on ehdottomasti mustikka-kardemumma. Niinpä riemastuin, kun testimakujen joukosta löytyi sekä rakastamaani mustikkaa, kuin mansikkaa, raparperia, punaherukkaa ja sitruunaakin... kaikki hurmaavan aitoja makuja. Osaan jäätelöistä oli kehitelty myös toinen versio, esimerkiksi raparperia ja mustikkaa löytyi sekä valkosuklaalla, että ilman.
Oma suosikkini on ensimmäisestä lusikallisesta alkaen täysin selvä: raparperi. En ole hirmumakean ystävä, ja raparperirahkajäätelö on makuuni juuri sopivan kirpakka ja raikas. Valkosuklaalla maustettu versio on minulle jo himpun verran liian makea. Yllättäen suosikikseni päätyi myös maitosuklaarouheella maustettu mansikkajäätelö, joka katosi päivänä eräänä kertaistumalta. Hassu juttu, koska tapahtunut yllätti mansikkaa normaalisti dissaavan täysin. Kolmen kaverin mansikka on kuitenkin niin aidon makuinen, että jätski maistui samalta kuin suklaaseen dipatut kesämansikat (jos et ole koskaan sellaisia maistanut, niin nyt olis korkea aika jo).
Koska jäätelöitä oli pakastimessani enemmän kuin yksin syödä jaksaisin, on maistelemaan päässyt lisäkseni niin ystävät, siskot, äiti, isä, kummipoika... no oikeastaan kaikki, jotka ovat kylään viime viikoilla eksyneet. Jokaisen maistelijan on ollut helppo nimetä oma suosikkinsa, vaikka kaikki jäätelöt ovatkin enemmän kuin kelvanneet. Mikä ikinä näistä mauista sitten kesäksi siis valitaankin, tyytyväisiä herkkusuita tullaan olemaan! (Toki silti toivon, että sinne ilmestyisi sitä raparperia. Tehkää raparperia, PLIIS!)
Minusta kokkaaminen on kivointa kun on haastetta! Joku ainesosa jota välttää, tai joku mitä on pakko käyttää. Tai useampia. No, viime perjantaista Cityn bloggaajien iltamaa varten kotiini läheteltiin kaikenlaisia herkkuja testattaviksi. Haastehan siitä oli itselle väännettävä: miten käyttää mahdollisimman montaa tuotetta illan tarjoiluissa?
Mausteinen siideri-kurpitsakeitto
Alkupalaksi tarjottujen SunSpelt-näkkäreiden ja valkopapuhummuksen lisäksi kehittelin syksyisen keiton, johon päädyin ymppäämään useampaakin testituotetta! Minulla, kuten varmaan monella muullakin, on lapsuudesta jonkunsortin kurpitsatrauma... Koulussa pakotettiin syömään kurpitsasäilykettä jota inhosin, ja pakko oli väkisten niellä vaikka yökötti. Joten aika hassua että nykyään olen täysin kurpitsakäännynnäinen, ja innolla ängen sitä joka paikkaan.
KURPITSAA!Näistä se vasta soppa syntyy!
Kurpitsakeittooni tulee niinkin yllättäviä ainesosia kuin Choco Chili Yogi Tea, Happy Joe Luomu omenasiideri ja Jalotofu Pehmeä. Kuulostaa todelliselta hippikeitolta, mutta nyt hei vähän kokeilunhalua kehiin, älkää ihan heti lytätkö tätä reseptiä!
Tarvitset kurpitsakeittoon tietysti kurpitsaa. Itse tykkään käyttää Butternut -lajiketta (olikohan se suomeksi myskikurpitsa?), se on jotenkin ihanan värinen ja pehmeän makuinen, tai no, jos ihan totta puhutaan taidan tykätä siitä ihan sen muodon takia: se on söpö. Rankin homma tässä keiton valmistelussa taitaa olla kurpitsan halkaiseminen. Joku kirveeseen verrattavissa oleva veitsi on siinä tarpeen! Itselläni on Malesiasta kotiin raahattu järeä keittiökirves, ja sillä kurpitsan halkaisu on onneksi (vaarallista) lastenleikkiä. Halkaisun jälkeen kaaputa höttöinen siemensisältö lusikalla biojätteeseen ja pilko kupritsa paloiksi. Kuorta ei tarvitse poistaa.
Naaaammmmm...
Omasta mielestäni keitosta tulee parempaa, jos kurpitsan paahtaa ensin uunissa. Voit kuitenkin kiireessä skipata tämän vaiheen. ja kypsentää kurpitsanpalat liemessä. Jos paahdat kurpitsan, niin levitä palat uunipellille, ripota päälle öljyä ja mausteita. Tähän keittoon sopii todella hyvin viismauste ja lakritsijauhe, suola ja pippuri, ja vielä päälle vähän hunajaa karamellisoimaan kurpitsaa. Pistin kurpitsan kanssa uuniin myös pari kuorittua ja puolitettua sipulia sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä kuorissaan. 200 asteessa puolisen tuntia riittää kurpitsan kypsymiseen, mutta tarkkaile hieman että kurpitsa saa väriä ja ettei valkosipuli pala (poista pikku kynnet tarvittaessa aikaisemmin seasta).
Siiderii keittoon, totta mooses!
Liemeen laitoin Happy Joe Organic omenasiideriä pari-kolme pulloa. Lämmitin siiderin ja uutin siihen kolme pussia Yogi Teen Chocochiliteetä. Liuotin sekaan myös noin ruokalusikallisen Reformin luomu kasvisliemijauhetta, joka on vakiomausteitani. Kun kurpitsat tulevat uunista, ne voi kipata suoraan liemeen. Valkosipulinkynnet puristetaan kuoristaan sekaan. Teepussit tietysti kannattaa muistaa ottaa seasta pois ennen tätä... Sitten keitellään tovi ja soseutetaan keitto. Tarkasta maku! Keitosta tulee helposti liian makeaa, sillä kurpitsa on itsessään aika makea vihannes. Eli suolaa on oltava tarpeeksi! Itse haluan keittooni myös chilin makua kunnolla, joten lisäsin siihen Srirachaa. Juuri ennen tarjoilua kuumaan, muttei enää kiehuvaan keittoon soseutetaan paketillinen Jalotofun pehmeää tofua. Jos sosekeitto on liian paksua, niin lisää hieman kuumaa vettä/siideriä. Tofun ansiosta tästä keitosta tulee ihanan kermainen, mutta ah niin tolkuttoman terveellinen... ja täysin vegaaninen! Eikä millään uskoisi. Jalotofun tuotteet muuten saavat multa täyden kympin, aivan huippuja kaikki versiot! Suomalaista tofua, kaikkee kanssa... vanha kasvissyöjä hymyilee täällä :)
Jälkkärit olikin hoidettu muualta: pakastimellinen Kolmen Kaverin Jäätelöitä... aaaah mitä hemmottelua! Mustikka-kardemumma ja pähkinä ovat mun mielestä taivaallisia, mutta mehän päästiin testaamaan kaikki maut, huh mikä tsägä!
Summittainen resepti:
1,5 kg kurpitsaa
3 pulloa Happy Joe Luomu omenasiideriä (tai noin litra muuta kuivaa omenasiideriä)
3 pussia Yogi Tee Chocochiliä (tai reilu ruokalusikallinen viismaustetta ja/tai 2 tl kutakin: lakritsijauhetta, kardemummaa ja kanelia)
1 kasvisliemikuutio/1 rkl kasvisliemijauhetta
1 paketti Jalotofu Silken (tai muu pehmeä tofu)
2 keltasipulia
3-4 valkosipulin kynttä
suolaa, pippuria, chilikastiketta (srirachaa)
ps. Kurpitsanvihaajat: ottakaa haaste vastaan ja kokeilkaa tätä? Lihanhimoiset: suosittelen lämpimästi rapeaksi paistettua pekonimurua keiton päälle naaaammmmm!
pps. Testissä olevat tuotteet olivat minulla käytössä ihan omasta halustani ja samaten suosittelen niitä tässä reseptissä, koska havaitsin ne oivallisiksi. Hyvää tulee varmasti myös muilla vastaavilla ainesosilla :)