Kun legendaarinen Reader’s Digest -lehti järjesti kuuluisan sosiaalisen kokeensa ja pudotti 192 lompakkoa eri puolille maailmaa testatakseen ihmisten rehellisyyttä, Helsinki nousi kirkkaaksi voittajaksi.
Helsinkiläiset palauttivat löytämänsä lompakot peräti 11 kertaa kahdestatoista.
Meidät on tutkitusti leimattu maailman rehellisimmäksi kansaksi.
Samaan aikaan lähes jokainen meistä valehtelee joka päivä — toistuvasti, tietoisesti ja ilman pienintäkään syyllisyyden tunnetta.
Tämä valtava ristiriita on todellinen, ja sille on olemassa hätkähdyttävä tieteellinen selitys.
Ihminen valehtelee keskimäärin kerran tai kahdesti päivässä
Virginian yliopiston psykologian professori Bella DePaulon klassikkotutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin pitämään viikon ajan tarkkaa päiväkirjaa kaikista sosiaalisista vuorovaikutustilanteistaan ja niissä lausutuista valheista.
Tulokset osoittivat, että tavallinen aikuinen valehtelee keskimäärin yhdestä kahteen kertaa päivässä.
Lähes 90 prosenttia näistä oli niin sanottuja valkoisia valheita.
Kukaan tutkimukseen osallistuneista ei pitänyt niitä vakavina, eikä juuri kukaan murehtinut kiinni jäämistä.
Kyseessä on sosiaalinen voiteluaine, jonka tarkoitus on pitää arjen ihmissuhteet kitkattomina.
Mutta millä hinnalla?
LUE LISÄÄ: Mikä suomalainen piirre hämmentää ulkomaalaisia eniten? Tutkimus paljasti odottamattoman vastauksen
Suomalaisten suosikkivalhe ei liity rahaan
Suomalainen ei tavallisesti varasta lompakkoasi, huijaa herkästi Kelan tuissa tai pimitä verotustaan, mutta hän käyttää samaa tietoista valhetta lähes joka päivä.
Se verhoutuu tuttuihin lauseisiin: ”mulla on ihan hyvä olo, ei tässä mitään”, ”joo, en mä oo väsynyt, vähän ehkä univelkaa”, ”olen jo ihan tässä lähellä, kohta perillä” ja ”luin sun viestin, mutten vain ehtinyt vastata”.
Nämä lauseet eivät tunnu meistä rikokselta, koska niillä pyritään suojelemaan joko omaa tai toisen mukavuutta ja tuhlaamaan energiaa ihmisten miellyttämiseen.
Sosiaalisen miellyttämisen juuret juontuvat halustamme kuulua joukkoon ja välttää taakaksi joutumista, mutta totaalisen rehellisyyden pelossa päädymme kuluttamaan valtavasti henkistä energiaa muiden mukavuuden ylläpitämiseen, vaikka vastuu olisikin kuulijalla.
Oma vointi uhrataan sosiaalisen harmonian alttarille, mikä tekee pärjäämisen teeskentelystä pitkällä aikavälillä äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa juuri itseään kohtaan.
DePaulon ja muiden valhetutkijoiden mukaan ne ovat kuitenkin tarkalleen sitä, mitä valheella tieteellisesti tarkoitetaan: tietoisen harhaanjohtavaa viestintää.
Miksi emme itse tunnista valehtelevamme
Scientific American -lehden esittelemässä tutkimuksessa jopa 60 prosenttia aikuisista väitti kivenkovaan, etteivät he olleet valehdelleet kertaakaan edellisen vuorokauden aikana.
Kun heidän käymiään keskusteluja analysoitiin tarkemmin, paljastui, että lähes jokainen heistä oli lipsauttanut lyhyen keskustelun aikana useita epätotuuksia.
Ongelma ei olekaan siinä, ettemmekö puhuisi muunnettua totuutta, vaan siinä, miten aivomme sen määrittelevät.
Jos valhe suojelee toisen tunteita tai pitää yllä sosiaalista rauhaa, aivojemme moraalikompassi ei reagoi siihen lainkaan.
Jaksamisen valhe on suomalaisten perisynti
Monissa kulttuureissa sosiaaliset valkoiset valheet liittyvät kohteliaisuuksiin, ulkonäön kehumiseen tai kiitollisuuden teeskentelyyn.
Suomalainen kulttuuri poikkeaa tästä merkittävästi.
Meidän suosikkivalheemme kohdistuu lähes poikkeuksetta omaan vointiimme ja jaksamiseemme.
”Kyllä mä pärjään” on lause, joka pitää yllä myyttistä suomalaista sisua ja omavaraisuuden ihannetta.
Se on kuitenkin valhe, joka ei suojele muita — eikä se tee hyvää meille itsellemmekään.
Mikä tekee tästä vaarallista
Niin kauan kuin jaksamisesta valehteleminen on yhteiskunnallisesti normi ja jopa ihannoitua, kukaan ympärilläsi ei voi tietää, milloin todella tarvitset apua.
Työpaikoilla tämä näkyy siinä, että vakava uupumus tunnistetaan usein vasta, kun sairauslomalappu tipahtaa pomon pöydälle.
Parisuhteissa se muuttuu hiljaiseksi etäisyydeksi: kun kysymykseen ”miten menee?” vastataan vuosia automaattisella valheella, kumppanit lakkaavat lopulta tuntemasta toisiaan.
Valikoiva rehellisyys määrittää meitä
Suomalainen kantaa ylpeänä rehellisyyden viittaa: me seisomme kiltisti jonossa, palautamme kadulle pudonneen omaisuuden ja noudatamme sääntöjä.
Mutta kun joku kysyy meiltä kaikkein yksinkertaisimman kysymyksen — miten sinä voit? — me valehtelemme itsellemme ja muille lähes joka kerta.
Olemme maailman rehellisimpiä asioissa, jotka koskevat ulkoista järjestelmää, mutta maailman epärehellisimpiä juuri siinä asiassa, jolla olisi oman hyvinvointimme kannalta eniten merkitystä.
Kirjoittaja on City-lehden tuottaja, joka on lopen uupunut teeskentelyyn.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Aina myöhässä? Tutkijat löysivät syyn, joka ei liity laiskuuteen
