Mitään dramaattista ei ole tapahtunut.
Ei hotellihuonetta, ei suudelmaa eikä poistettuja viestejä.
Silti puhelin kääntyy pöydällä näyttö alaspäin juuri silloin, kun tietty nimi ilmestyy ruudulle.
Mikropettäminen ei syntynyt laboratoriossa
Sanalla kuvataan pieniä romanttisesti latautuneita tai salattuja tekoja, jotka eivät kaikkien mielestä täytä uskottomuuden määritelmää.
Termi esiintyi verkossa jo vuonna 2008 ja nousi laajaan julkisuuteen vuosina 2017 ja 2018 australialaisen psykologin Melanie Schillingin määritelmän myötä.
Vakiintunut tutkimuskäsite se ei kuitenkaan ole, eikä sille ole yhtä hyväksyttyä määritelmää – ainakaan vielä.
LUE LISÄÄ: ”Ei sitä lasketa pettämiseksi” – näin moni mies oikeuttaa uskottomuutensa
Tutkimus ei tunne listaa kielletyistä teoista
Uskottomuuskäsityksiä kartoittaneessa tutkimuksessa ihmisten arviot jakautuivat neljään ryhmään.
Ne olivat seksuaaliset teot, teknologiavälitteiset teot, emotionaaliset ja kiintymystä osoittavat teot, sekä yksin tapahtuvat teot.
Seksuaalisista teoista vallitsi suurin yksimielisyys, kun taas verkossa tapahtuvien ja emotionaalisten tekojen kohdalla arviot vaihtelivat selvästi enemmän.
Kokeessa teko pidettiin samana ja asiayhteys muuttui
Calgaryn yliopiston Sara Salavati ja Susan Boon julkaisivat vuonna 2024 Personal Relationships -lehdessä tutkimuksen, jossa 135 osallistujaa arvioi 30 erilaista tilannekuvausta.
Itse teko pysyi kaikissa samana, eli yksityisviestien lähettämisenä sosiaalisessa mediassa.
Vaihtelua oli vain asiayhteyden tekijöissä: salailu, teon toistuvuus ja se, kuinka tuttu kolmas osapuoli oli kumppanille.
Salailu nousi tärkeimmäksi tekijäksi
Osallistujat pitivät salailua selvästi tärkeimpänä tekijänä arvioidessaan, ylittikö arkinen teko uskottomuuden rajan.
Toiseksi tärkein oli teon toistuvuus.
Vähiten merkitystä oli sillä, kuinka hyvin kumppani tunsi kolmannen osapuolen.
Arvio kertoo myös arvioijasta itsestään
Tutkimuksessa havaittiin myös, että voimakkaampi reaktiivinen mustasukkaisuus ennusti sekä suurempaa uskottomuuden kokemusta että voimakkaampaa odotettua ahdistusta.
Sama teko ei siis näytä kahdelle eri ihmiselle samanlaiselta.
Tutkijoiden oma johtopäätös oli, että parien kannattaisi ulottaa keskustelu rajoista myös arkisiin tekoihin.
Kysymys ei ole puhelimen asennossa
Puhelimen kääntäminen ei ole tutkimuksen mukaan merkki pettämisestä.
Jos eleen tarkoitus on kuitenkin peittää tietty vuorovaikutus kumppanilta, se osuu juuri siihen tekijään, joka tutkimuksessa painoi eniten.
Hyödyllisempi kysymys kuin ”onko tämä pettämistä” on se, mistä rajoista kotona on ylipäätään koskaan sovittu.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Pelkäätkö jatkuvasti, että kumppani pettää? Täältä pelko usein kumpuaa
