Omaishoito ei aina ala sopimuksesta tai hoitopalkkiosta.
Se voi alkaa siitä, että aikuinen lapsi hakee vanhemmalleen lääkkeet ja hoitaa laskut.
Vähitellen hän huomaa vastaavansa yhä suuremmasta osasta vanhemman arkea.
Virallisissa tilastoissa tämä ei näy lainkaan.
Virallinen luku kertoo maksetuista palkkioista
THL:n omaishoitajatilasto perustuu tulorekisteriin.
Siihen kuuluvat henkilöt, joille on maksettu omaishoidon hoitopalkkiota vuoden aikana.
Vuonna 2024 heitä oli noin 62 000 eli 1,3 prosenttia aikuisväestöstä.
Luku ei siis kata kaikkia läheistään säännöllisesti hoitavia suomalaisia.
Arviolta 350 000 kantaa päävastuun
Omaishoitajaliiton arvion mukaan noin 350 000 ihmistä on pääasiallisessa vastuussa läheisensä huolenpidosta.
Arvio on selvästi suurempi kuin palkkiota saavien määrä, mutta se ei ole vuosittain päivittyvä rekisteritilasto.
Kaikilla ei ole hyvinvointialueen kanssa tehtyä omaishoitosopimusta.
Osa ei täytä alueensa myöntämisperusteita, osa ei hae tukea ja osa ei tunnista tilannettaan omaishoidoksi.
Työn ohessa auttavia on satojatuhansia
Omaishoitajaliiton mukaan yli 700 000 suomalaista auttaa iäkästä, sairasta tai vammaista läheistään ansiotyönsä ohessa.
Luku perustuu aiempaan työelämätutkimukseen, eikä se tarkoita, että kaikki olisivat päävastuullisia tai päivittäisiä omaishoitajia.
Liiton mukaan yli satatuhatta työntekijää etsii päivittäin ratkaisuja työn ja hoivan yhdistämiseen.
Kyse ei siis ole tulevaisuuden kysymyksestä vaan tämän hetken arjesta monella työpaikalla.
Suurin osa saa 400–500 euroa kuukaudessa
THL:n mukaan 56 prosenttia palkkiota saaneista sai vuonna 2024 kuukausitasolla 400–500 euroa.
Vuoden vähimmäispalkkio oli 472,15 euroa, ja lähes kolmannes maksetuista palkkioista vastasi sitä yhden euron tarkkuudella.
Palkkioita maksettiin vuoden aikana yhteensä 328 miljoonaa euroa.
Palkkio ei ole korvausta työtunneista, vaan sen suuruus määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden perusteella.
Hoiva kasautuu edelleen naisille
Palkkiota saaneista omaishoitajista 70 prosenttia oli naisia ja 30 prosenttia miehiä.
Puolet heistä oli vähintään 65-vuotiaita.
Omaishoito ei siis ole vain keski-ikäisten lasten vastuuta vanhemmistaan.
Hoitajana voi olla myös iäkäs puoliso tai sairaan lapsen vanhempi.
Vapaa-aika on olemassa useammin paperilla kuin kalenterissa
Laki takaa sitovaa hoitoa tekevälle omaishoitajalle tilanteen mukaan vähintään kaksi tai kolme vapaavuorokautta kuukaudessa.
Hyvinvointialueen pitää järjestää hoidettavan hoito vapaan ajaksi.
THL:n erikoistutkija Katja Ilmarinen on todennut, että vain puolet omaishoitajista pitää lakisääteiset vapaansa.
Pitämättä jääneet vapaat lisäävät uupumisen riskiä.
Vapaan hakeminen on helppoa, mutta hoidettavalle pitää löytyä sijainen siksi ajaksi.
Juuri siihen moni vapaa kaatuu.
Asuinpaikka vaikuttaa tuen ehtoihin
Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkasti keväällä 2026 iäkkäiden omaishoidon tuen.
Havainto oli, että Suomessa on käytännössä 22 erilaista järjestelmää, eli 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki.
Eroja on myöntämisperusteissa, palkkioissa, vapaapäivissä ja tukipalveluissa.
Samanlainen hoivatilanne voi siis johtaa erilaiseen päätökseen sen mukaan, missä hoidettava asuu.
Omaishoitajuus voi alkaa ennen kuin sitä huomaa
Moni läheistään auttava ei ajattele olevansa omaishoitaja.
Apu koostuu kauppareissuista, lääkkeistä, puheluista ja viranomaisasioiden hoitamisesta.
Raja tavallisen auttamisen ja sitovan hoivavastuun välillä siirtyy vähitellen, eikä siirtymälle ole päivämäärää.
Omaishoito ei ala nimikkeestä vaan hetkestä, jolloin läheisen arki ei enää pärjää ilman toisen jatkuvaa apua.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Keskiverto suomalainen menettää 400 euroa vuodessa palveluihin, joita ei käytä – tutkija kertoo miksi
