Kaupungin Paras 2002

Parhaita asioita, ihmisiä ja ilmiöitä Turusta.

Kaupungin parhaat tapaat ravintola Primassa torstaina 10.10. Musiikista vastaa The Bounce -klubi ja Marky and the Legendary Band.

Etno-tanssikoulu

Kaupungin paras etnotanssikoulu on Samba Carioca, jonka tanssiesitykset ovat kaikkein suurimpia ja näyttävimpiä.

Vuonna 1986 perustettu sambakoulu liputtaa brasilialaisen musiikin ja kulttuurin puolesta, heittää vuosittain n. 30 keikkaa ja saa kursseillaan yhä enemmän ihmisiä rakastumaan sambaan.

”Tavanomaisessa esityksessä on 15-20 tanssijaa ja soittajaa. Suurimmissa kulkueissa sambaa 40 ihmistä, ja vuotuisissa karnevaaleissamme on jopa sata sambaajaa. Musiikki on olennainen osa sambaa, ja pyrimme sambaamaan aina elävän musiikin tahtiin.”, vahvistaa Samba Cariocan Niina Nieminen.

Cariocalla on suuret opetus- ja harjoittelutilat Helsingintien varressa Tuomaansillan pielessä. Alkeis- ja jatkokurssit pyörivät katkeamatta, ja cariocalaisten joukko kasvaa tasaisesti vuosi vuodelta. Samba is here to stay!

Samba Cariocan näkee elävänä Kaupungin paras -bileissä Primassa 10.10. Www.samba-carioca.fi.

Monitoimi-taiteilija

Kaupungin paras monitoimitaiteilija on taiteiden kameleontti, monilahjakkuus Valtteri Lipasti. Lipastin lahjojen kantamiseen vaadittaisiin normaaliolosuhteissa neljä vapaata taiteilijaa. Tässä tapauksessa riittää yksi.

”Valmistuin kuvataiteilijaksi Turun Piirustuskoulusta vuonna 1997. Maalaan öljyväritöitä lähinnä omasta elämästäni, ja minulla tähän mennessä ollut kymmenen näyttelyä. Nyt töitäni on esillä Ravintola Bossassa.”, Lipasti listaa. Lipastin sivellin on sivaltanut myös mm. Prima Vera -kuohuviinien etiketeissä, Antti Vahteran Hyvän maun rajoilla -keittokirjassa sekä vuoden 2001 Pori Jazz -julisteessa.

Musiikki on Lipastille läheisin taiteenlaji. Hänen ja harmonikkataiteilija Marko Valtosen duo esittää mm. tangoja ja balladeja. Lipasti laulaa, mutta soittokin sujuu. ”Soitan koskettimia, haitaria, kellopeliä, nokkahuilua, lasten leluja ja ilmapalloa. Ilmapalloa soitetaan puhaltamalla se täyteen ja vinguttamalla ilmaa ulos. Ilmapallo on loistava, täysin aliarvostettu soitin. Tosin sen käyttäytymistä on mahdoton ennakoida.”, Lipasti pohtii.

Lipasti on säveltänyt musiikkia näyttelijä Matti Ristisen monologeihin. Kullervossa hööki heavy, Dorian Grayn muotokuvassa elegantti englantilais-irlantilainen musiikki. Lipastin ja Ristisen yhteistyö jatkuu ensi vuonna, kun Anna-Leena Härkösen kirjoittama monologi kuuluu ja soi Turun kaupunginteatterin lisäksi myös Helsingissä.

Lipastista on näyttelijäksikin. Valtteri Lipasti Show pyörii Börsin yökerhossa joulukuun puoliväliin saakka. ”Lavalla ovat minä ja bändi. Show on laulun ja maalauksen sävyttämä rakkaustarina punatukkaisesta tytöstä.”. Lipastilla on ollut aiemmin pienempiä rooleja mm. kaupunginteatterin näytelmissä Flying Jay, Yli Atlannin, Reviisori ja Takinkääntäjä.

”Voisin kai vielä mainita, että radiosta kuuluvien Plussa-mainosten plop-äänet ovat minun suustani. Plopsahdusta jouduttiin tosin hieman teknisesti muokkaamaan.”. Niin, kukapa olisi täydellinen.

Valtteri Lipasti Show Börs Night Clubissa 14.12. saakka.

Lisätietoja osoitteesta www.teatterisatakieli.fi

Antikvariaatti

Kaupungin paras antikvariaatti on tarjonnaltaan täysin ylivoimainen Alfa Antikva. Alfassa on notkuvien kirja- ja sarjakuvahyllyjen lisäksi valtava valikoima cd-levyjä ja videofilmejä. Dvd-elokuviakin löytyy ja hyllyjen alle voi kumartua tekemään vinyylilöytöjä. Saattaa kuulostaa tavanomaiselta, mutta kaupungin divareita kiertäneet tietävät, että monissa muissa antikvariaateissa keskitytään vain joko kirjoihin ja lehtiin tai musiikkiin ja elokuviin.

”Joidenkin alan yrittäjien mielestä oikeassa antikvariaatissa myydään vain kirjoja ja lehtiä. Sellainen liike ei ole kymmenen vuoden kuluttua enää pystyssä. Nuoret eivät ole kiinnostuneet kirjallisuudesta, vaan levyistä ja elokuvista. Tulevaisuudessa antikvariaatit ovat enemmän viihde- kuin kirjakauppoja.”, Alfa Antikvan omistaja Pertti Grönholm ennustaa.

Alfassa hyllyt notkuvat kirjoista, ja myytävien tavaroiden puolihuolimaton asettelu luo kiehtovan boheemin tunnelman. Ovensuussa aika seisahtuu, ja alkaa tuntua siltä, että hyllyjen kätköistä voi löytyä aivan mitä tahansa.

Alfa Antikva, Yliopistonkatu 38.

Yritysnimi

Yliopistonkatu 33:n kohdalla talon seinästä sojottaa kyltti, jossa lukee ”Pakko olla IN”. Tietämätön ohikulkija ei ymmärrä kyltin merkitystä. Onko kyseessä kaupunkilaisten huvitukseksi seinään pultaattu slogan vai kutsu astua sisään talon alakerrassa sijaitsevaan kahvilaan? Neljän pallon vihjeestä käy se, että kyseessä on erään yrityksen mainoskyltti. Imagokonsultointiako, vai kenties keinosiemennystä? Ei kumpikaan, vaan parturi-kampaamo.

”Mietimme nimeä, joka erottuisi joukosta. Aloitimme pienellä budjetilla, ja meidän oli keksittävä nimi joka räjähtäisi tajuntaan pommin lailla. Lopulta nappasimme nimen samannimisestä amerikkalaisesta elokuvasta.”, Pakko olla Inin Satu ja Anu paljastavat.

Vaikka Pakko olla IN on trendikäs ja nuorekas parturi-kampaamo, on asiakaskunnassa sataakin ikävuotta lähenteleviä rouvashenkilöitä.

”Onhan se aika hauskaa ja ironista, että niinkin iäkkäiden naisten kukkarossa on käyntikortti, jossa lukee Pakko olla IN.”.

Parturi-kampaamo Pakko olla IN, Yliopistonkatu 33.

www.pakkoollain.fi

Ulkoilureitti

Paras ulkoilureitti alkaa Impivaaran uimahallilta ja kiemurtelee metsäisessä ja kallioisessa maastossa välillä Nunnavuori-Runosmäki-Riihikallio-Länsinummi-Kuninkoja-Länsikeskus. Kuninkojalta voi myös suunnata kohti Raision Haunisten luonnontilaista allasta, jonka tuuliselle rannalle kertyy uimahallilta matkaa reippaasti toistakymmentä kilometriä. Mittariin kertyy miltei saman verran Länsikeskukseen jatkettaessa.

Ulkoilureitti kulkee asutuskeskusten lomassa, mutta siitä huolimatta tossua nostetaan metsän siimeksessä. Monelle reittiin tutustumattomalle on melkoinen yllätys, että omalla takapihalla on kaunista metsä- ja niittymaisemaa solisevine puroineen, idyllisine kävelysiltoineen ja laitumella korskuvine hevosineen. Keskivertokuntoilija on Länsikeskukseen selvittyään aivan piipussa, mutta Markulantietä jyristävillä linja-autoilla pääsee takaisin Impivaaran uimahallille noin viidessä minuutissa.

Paras ulkoilureitti kiemurtelee Impivaaran uimahallilta Länsikeskukseen ja/tai Haunisten altaalle.

Avaruus-kirjailija

Kaupungin paras avaruuskirjailija on professori, filosofian tohtori Esko Valtaoja. Valtaojan teos Kotona maailmankaikkeudessa palkittiin vuonna 2001 Tieto-Finlandialla vuoden parhaana tietokirjana.

Kirjassa käsitellään niinkin suppeaa aihetta kuin maailmankaikkeuden kehitystä alkuräjähdyksestä nykypäivään. Hyvää kirjassa on se, että se on kirjoitettu ’tavallisille ihmisille’, kaikille maailmankaikkeuden kasvuvaiheista kiinnostuneille. Astronomijargonia ei tarvitse hallita.

”En miellä itseäni kirjailijaksi. Olen tiedemies, joka kirjoitti kirjan maailmankaikkeuden synnystä. Tähtitieteilijät ovat liikkuvaista porukkaa, ja palkitsemisen jälkeen maailmanmatkailuni lisääntyi entisestään. Olen käynyt urallani yli 30 maassa, mutta Maassa matkailu on surkea korvike tähdissä matkailulle.”, Valtaoja hymähtää.

Valtaoja arvelee, että Tieto-Finlandian saaminen kolminkertaisti hänen kirjansa myynnin. Kun tiedemies popularisoi tietonsa, alkaa tiedeyhteisö kääntää hänelle selkäänsä. Niin kävi esimerkiksi filosofi Esa Saariselle.

Valtaoja kulki vastavirtaan.

”Minulla on tukeva asema tiedemaailmassa ja minua lähinnä huvittaa, jos joku pitää minua tämän kirjan kirjoittamisen takia pellenä.”.

Esko Valtaojan tapaa varmimmin tähtitieteilijöiden kokoontumisissa ympäri maailmaa.

Hääsviitti

Paras paikka häiden jälkeiseen yhteenkietoutumiseen on Scandic Hotel Plazan Superior-sviitti numero 616. Kaupungista löytyy kalliita ökysviittejäkin, mutta Superiorin vahvuutena on poikkeuksellisen edullinen hinta. Funkkistyylisessä huoneistossa on olohuone, makuuhuone ja poreammeella varustettu kylpyhuone. Poreamme on vain huoneessa 616, ja sellainen puuttuu myös lähes kaikista kaupungin hotellihuoneista. Superiorin hääpaketti maksaa 140 euroa vuorokaudelta, ja hintaan sisältyy kukkia, kuohuviiniä ja huoneeseen tarjoiltu runsas aamiainen. Muissa hotelleissa vastaavan tasoisten hääsviittien hinnat alkavat poikkeuksetta kakkosella.

”Lähdimme markkinoille järkevällä hinnalla, sillä halusimme että asiakkaat löytäisivät tiensä täysin uudistettuun hotelliimme. Tässä Bryggmanin suunnittelemassa rakennuksessa on vuosien saatossa majaillut monenlaista hotellia ja yökerhoa, eivätkä monet turkulaiset tiedä, kuinka tasokas hotelli täällä nykyään on.”, Turun Scandic-hotellien johtaja Jouni Kaivola muotoilee.

Superiorissa on kesän mittaan ollut vipinää, mutta syksyn koittaessa häähumu laantuu. Toisaalta useita ensi kesän häitä suunnitellaan syksyllä ja talvella jo täyttä häkää, ja hääyöpaikkakin kannattaa varata ajoissa. Superioriin pääsee tutustumiskäynnille ennen varauspäätöksen tekemistä.

Superior-sviitti n:ro 616 Scandic Hotel Plazassa, Yliopistonkatu 29.

Hotdog

Kaupungin parhaassa hotdogissa on kaksi a-luokan nakkia tuoreen höyrytetyn sämpylän välissä, valkosipulimajoneesia, tuoretta valkosipulia, itsetehtyä sinappia ja sipulia joko raakana tai paahdettuna. Herkku maksaa 2,50 euroa, ja kun asiakas ilmoittaa Martinsillan Grillin luukulla haluavansa valkosipulihotdogin, tulee unelmasta totta noin puolen minuutin kuluttua. Hotdogeja ei kaapata lämpöhyllyltä, vaan jokainen yksilö syntyy käsityönä.

”Isoäitini perusti tämän grillin 70-luvun puolivälissä. Tällä samalla paikalla on myyty nakkeja kärryistä jo 50-luvulla.”, Martinsillan Grillin nykyinen omistaja Mikko Nohkola kertoo. Hotdogit ovat olleet grillin myyntivaltti alusta asti, ja monet hodarinnälkäiset vakioasiakkaat ajavat Martinsillan Grillille pitkienkin matkojen takaa. Valkosipulihotdogien ohella grilliltä saa kaikkea sitä mitä suurista ketjuravintoloista ei saa. Viikonloppuisin Martinsillan Grilli ruokkii hotdoginhimoisia aina aamuviiteen saakka.

Parhaat valkosipulihotdogit myy Martinsillan Grilli, Martinsillan pielessä.

Kirjasto

Turun talousalueen ylivoimaisesti paras kirjasto on Raision kaupunginkirjasto. Huippumoderni kirjastokompleksi valmistui 1999. Kakku ole vain päältä kaunis: Raision kirjaston kokonaistarjonta peittoaa Turun pääkirjastonkin.

Laajan ja selkeästi esillä olevan kirjallisuustarjonnan lisäksi kirjastossa on suuri lukusali, useilla tietokoneilla varustettu mediateekki ja auditorio, joka valittiin Vuoden betonirakenteeksi 1999.

Varsinainen aarreaitta on kirjaston tasokas musiikkiosasto, jonka cd-, video- ja dvd-tarjonta on jo siirtynyt 2000-luvulle. Turun kirjastoja kiertäneet tietävät, että monien kirjastojen musiikkiosastoilla eletään yhä 80-luvun alkua.

Raision kirjasto on valveutuneiden opiskelijoiden suosiossa, sillä se on tenttikirjojen eldorado. Valikoimassa on valtava määrä teoksia joita saa yliopistojen laitoksilta vain yölainaan, ja Turun kirjastoista noin puolen vuoden odottelun jälkeen.

Raision kaupunginkirjasto, Eeronkuja 2, Raisio. www.raisio.fi/kirjasto.

Turpaanotto-paikka

Paras turpaanottopaikka on mikä tahansa Kauppatorin grillijonoista. Nälkäisten ja humalaisten miesten erittämä testosteroni höyryää aamuyöllä paistimakkaran lailla, ja räjähtää silmille kuin öljy uppokuumentimeen sylkäistessä. Usein aloitteen tekeminenkään ei ole välttämätöntä, sillä pelkkä läsnäolo riittää riidan siemeneksi.

Grillijonot vilahtelevat usein kaupungin rikosuutisissa, mutta jonoissa tapahtuu viikonloppuisin paljon sellaistakin joka ei tule virkavallan tietoon. Jonojen maine on kiirinyt ympäri Suomea, ja Cityn testiryhmäkin joutui eräänä varhaisena kesäaamuna räjähdysherkkään tilanteeseen helsinkiläisen kokin kanssa.

Kauppatorin grillijonot ovat olleet rähinäviinan ystävien suosiossa kautta aikojen. Legenda kertoo, että turkulaista rappaajaa MC Nikke T:tä pommitettiin grillijonoista tyhjillä olutpulloilla jo 80-luvun lopulla.

Ongelmatilanteita on tarjolla Kauppatorin grillijonoissa viikonloppuisin aamuyhdestä eteenpäin.

Sana

Paras sana on Turun murteen kysymystä ja ihmetystä ilmaiseva kui. Kui on kaikkein monikäyttöisin murresana, ja tilanteesta riippuen kui korvaa mm. suomenkielen sanat kuinka, miten ja miksi. Kui on salakavala sana, ja muualta Suomesta Turkuun muuttaneet huomaavat yleensä kauhukseen, että kui on takertunut ensimmäisenä heidän Turun murteelta säilyneeseen puhekieleensä. Sanan kuulemisen ja käytön välttäminen on turkulaisessa arkielämässä mahdotonta, ’vaiks kui yrittäis.”.

’Kuin’ kuulee Turussa kaikkialla.

Nais-kahdeksikko

Kaupungin parhaassa naiskahdeksikossa on yhdeksän jäsentä, joista yksi on mies. Että mitä? Kyseessä on tietysti Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan naisten soutujoukkue, joka peittosi tämän vuoden Aurasouduissa sekä Åbo Akademin että Turun yliopiston ylioppilaskuntien naiskahdeksikot.

Voitokkaassa joukkueessa soutivat Annukka Jarva, Johanna Virtaniemi, Päivi Holm, Marika Parvinen, Minna Knifsund, Satu Miettinen, Marjaana Risku ja Hanna Merikanto. Coxina, eli perämiehenä, oli sanan varsinaisessakin merkityksessä Kim Lindén.

”Virallisissa kisoissa coxin pitäisi tietysti olla nainen, mutta Aurasouduissa säännöstä joustettiin. Perämies tsemppaa soutajia ja ohjaa venettä. Kim nautti erittäin paljon coxin tehtävästään.”, Marjaana Risku naurahtaa.

Syyskuisissa Aurasouduissa soudettiin Valkoiselta talolta 2 000 metriä Aurajokea alas. Voitto heltisi ajalla 7.51,53, ja viimeisenä maalilinjan puhkaissut yliopiston joukkue hävisi voittajakahdeksikolle miltei minuutin. Hyvä tytöt, hyvä TuKY!

Paras naiskahdeksikko soutaa Aurasouduissa ehkä ensi vuonnakin.

Nais-kahdeksikko

Kaupungin parhaassa naiskahdeksikossa on yhdeksän jäsentä, joista yksi on mies. Että mitä? Kyseessä on tietysti Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan naisten soutujoukkue, joka peittosi tämän vuoden Aurasouduissa sekä Åbo Akademin että Turun yliopiston ylioppilaskuntien naiskahdeksikot.

Voitokkaassa joukkueessa soutivat Annukka Jarva, Johanna Virtaniemi, Päivi Holm, Marika Parvinen, Minna Knifsund, Satu Miettinen, Marjaana Risku ja Hanna Merikanto. Coxina, eli perämiehenä, oli sanan varsinaisessakin merkityksessä Kim Lindén.

”Virallisissa kisoissa coxin pitäisi tietysti olla nainen, mutta Aurasouduissa säännöstä joustettiin. Perämies tsemppaa soutajia ja ohjaa venettä. Kim nautti erittäin paljon coxin tehtävästään.”, Marjaana Risku naurahtaa.

Syyskuisissa Aurasouduissa soudettiin Valkoiselta talolta 2 000 metriä Aurajokea alas. Voitto heltisi ajalla 7.51,53, ja viimeisenä maalilinjan puhkaissut yliopiston joukkue hävisi voittajakahdeksikolle miltei minuutin. Hyvä tytöt, hyvä TuKY!

Paras naiskahdeksikko soutaa Aurasouduissa ehkä ensi vuonnakin.

Rock-luola

Kaupungin paras rock-luola on Säätämö. Paikka ei ole suuri, mutta se vetää Suomen kärkinimiä puoleensa useammin ja enemmän kuin mikään muu kaupungin rokkikerho.

Kun pääsylippujen ja juomienkin hintataso on kohtuullinen, ei Säätämölle löydy vastusta.

”Esiintyjätkin pitävät Säätämöstä. Monet isot bändit haluavat soittaa täällä kaksi keikkaa putkeen. Äänentoistomme ja akustiikkamme ovat huippuluokkaa, eikä kaikua ole nimeksikään. Paikka on artistien mielestä sopivan kokoinen, ja tunnelma on aina katossa. Ongelmana on lähinnä se, että paikka uhkaa joskus olla liian täynnä.”, Säätämön isä Jussi Lehtinen listaa.

Olut ja siideri maksaa kalleimmillaan vain 3,5 euroa. Häppärin aikana klo 21-22.30 hinta putoaa 2,5 euroon. Pääsyliput maksavat harvoin yli 10 euroa ja narikka vain yhden euron.

Marisijoita riittää aina, ja Lehtinen toteaa että joidenkin ihmisten mielestä kaikkia bändejä pitäisi päästä katsomaan ilmaiseksi. Paradoksi syntyy, kun samat marisijat maksavat 6 euroa siitä, että pääsevät yökerhoon kuuntelemaan levymusiikkia.

Säätämö särisee osoitteessa Humalistonkatu 8. Lähitulevaisuudessa klubilla musisoivat mm. 22-pistepirkko (4.10.), Kwan (18.10.) ja Damo Suzuki’s Network (23.10.).

Ääntelijä

Kaupungin paras ääntelijä on Heikki Hilander, itse valtias. Tunnustus kuuluu hänelle siitä syystä, että julkkisten äänten lisäksi hän matkii mestarillisesti myös tavallisia arkielämän ääniä.

”Ääntely liittyy enemmän stand up -komiikkaan, jota myöskin teen. Hauskimpia ovat yleensä tavalliset äänet, kuten vaikkapa kissa, koira ja linnut. Klassinen samppanjapullon avaus ja lasin täyttäminen toimii aina.”, Hilander vakuuttaa.

Hilander kertoo, että mikrofoni on ääntelyssä täysin olennainen työkalu. Sen avulla Hilanderin suusta saattaa kuulua vaikkapa levysoittimen neulan rahinaa. Uusin äänikeksintö on telefaksi, jonka kehittely on vielä kesken.

”Osaan minä kyllä yhden tosi kamalankin äänen”, Hilander tokaisee ja ampaisee toimittajan viereen.

Hilanderista (ei siis hänen suustaan) alkaa kuulua kaukaista ’oijoi’ -valitusta. Ääni on kuin kauhuelokuvasta, ja kuulostaa todella karmivalta.

”Päästelin ääntä jokin aika sitten eteisessämme. Vaimoni luuli että pojallemme sattui jotakin, ja oli aivan kauhuissaan.”.

Heikki Hilanderin ääntelyä voi kuunnella lauantaisin TV1:n Itse valtiaat -ohjelmassa.

Kaupunki-suunnitelma

Turun kunnallispolitiikassa vellonut rakentaako-Kauppatorin-alle-parkkiluola-vai-ei -nahistelu saattaa päättyä, mikäli kaupunginisien vaivihkaa alulle panema huima kaupunkisuunnitelma toteutuu.

Suunnitelmassa Kauppatori säilyisi koskemattomana, ja Puolalanmäessä huonosti autoja imevä P-Louhi laajennettaisiin valtavaksi pysäköinti- ja harrastekaupungiksi.

Maan alle olisi mahdollista rakentaa esimerkiksi uimahalli, jäähalli ja elokuvateatteri.

Puolalanmäki muuttuisi Aninkaistenmäestä Humalistonkadulle ulottuvaksi muurahaispesäksi, jonka uumeniin pääsisi useista keskustan liikekortteleista.

Parhaan kaupunkisuunnitelman todeksi muuttuminen vaatii rutosti rahaa ja aikaa, mutta sen toteutuminen olisi siitä huolimatta toivottavaa. Turku ei nimittäin tunnu kotoiselta ilman ydinkeskustassa jyriseviä massiivisia rakennustyömaita.

Asuntoalueen nimi

Runosmäen ja Kärsämäen välissä pullistelee Pallivaha, joka on parhaan niminen asuntoalue. Pallivaha on paras siksi, että millään muulla asuntoalueella ei ole yhtä pysäyttävää nimeä. Valtaosa muualta Turkuun tulleista eivät ole nimen kuultuaan uskoa korviaan. ”Sä asut siis missä?!?!”.

Pallivahaa on suhteellisen vähän. Pallivahassa sijaitsee Pallivahankadun ja Pallivahanpolun lisäksi Pallivahan koulu, Pallivahan kenttä ja Pallivahan seurakuntakeskus. Tampereen valtatietä keskustaa kohti ajaneiden ulkopaikkakuntalaisten tiedetään Pallivahan nähtyään soitelleen ystävilleen ympäri Suomea. ”Arvatkaa mitä? Täällä on paikka nimeltä Pallivaha!”.

Pallivahaan pääsee Tampereen valtatieltä Paltankadulle käännyttäessä.

Kelluva edustussauna

Harva tietää, että useissa Aurajoessa kelluvissa laivoissa on asiakaskäyttöön tarkoitettu sauna. Vielä harvempi tietää, että paras niistä hakkaa monet tukevasti maan kamarallakin höyryävät tilaussaunat. Arkkipelagus-laivalla tukikohtaansa pitävällä Pidä Saaristo Siistinä ry:llä on kaupungin ylivoimaisesti paras kelluva edustussauna.

Vuonna 1998 valmistuneet sauna- ja kokoustilat muistuttavat tyylikkäine puusisustuksineen nykyaikaista laivamessiä. Tiloissa on televisio, videot, piirtoheitin, fläppitaulu ja täydellisesti varusteltu keittiö. Saunamessin saa omakseen neljäksi tunniksi 200 eurolla, ja tilaan sopii mainiosti ainakin kahdeksan henkeä. Ruokaa tulee pöytään sopimuksen mukaan, mutta saunajuomat joutuu/saa jokainen tuoda itse.

Arkkipelaguksen sauna kelluu Förin lähellä Läntisen Rantakadun puolella. Varaukset ja tiedustelut p. 274 5513 tai 040 551 2967.

Surffailu-paikka

Julkista surffailua harrastavien ei tarvitse enää pelätä internetkahviloissa vaanivaa vatsahaavaa, sillä kaupungin parhaassa surffailupaikassa on A-oikeudet.

”Koneet ovat olleet täällä nyt parisen kuukautta, eivätkä ne ole juuri toimettomina hurisseet. Usein kaikki kolme ovat varattuja.”, Ravintola Laiturin Lari Lindholm kertoo.

Surffailu maksaa 2,5 euroa puolelta tunnilta, ja hintaan sisältyy tulostimen rajoittamaton käyttöoikeus.

Koneet ovat asiakaskäytössä aamusta valomerkkiin asti, sunnuntaista torstaihin klo 10-02 ja viikonloppuisin klo 10-03. Koneet eivät kellu alkoholivapaalla vyöhykkeellä, ja tiedon valtatiellä saa kaahailla olutta tai väkeviä siemaillen.

Surffailua A-oikeuksin Ravintola Laiturissa, Itäinen Rantakatu 60.

Viskiravintola

Ravintola Mallaskukon tiskin takana kimaltelee yli 30 viskiä, joita voi nauttia tyylikkään puunsävyisessä interiöörissä. Viskit ovat laadukkaita, ja ravintolan henkilökunta tietää viskistä kaiken mitä sinä et tiedä.

Edullisinta elämän vettä on Johnnie Walker Red Label (4,20 e/4 cl). Keskihintainen ja tavanomaista ärjympi viski on suodattamaton 58-prosenttinen Blackadder Raw Cask 1988 (7,20 e/4 cl).

Kalleimpaan viskiin saa murheidensa lisäksi upotettua myös kaikki rahansa, sillä valikoiman kruununjalokivenä loistaa 40-vuotias Glenfarclas Millennium Edition (236 e/4 cl). Nektaria pullotettiin vuosituhannen vaihteessa vain 600 pulloa, mutta viskinystävä ei senttejä laske; Mallaskukon pullo numero 54 on korkattu aikoja sitten. Eksoottisin viski lienee japanilainen The Blend of Nikka (5,40 e/4 cl).

Mallaskukko, Yliopistonkadun ja Ursininkadun kulma.

Opiskelija-ravintola

Parhaan opiskelijaravintolan palkinnon pokkaa Turun yliopiston Educariumin alakerrassa sijaitseva uutuuttaan hohtava MacchiaVelli.

Ravintolan kanta-asiakkaita ovat kasvatustieteilijöiden lisäksi yhteiskunta- ja oikeustieteilijät. Asiakaskunta saattaa tulevaisuudessa laajentua, sillä Macchiavellin ruoan hinta/laatu/määrä –suhde lyö vastustajat leikkuulaudalta yhdellä iskulla. MacchiaVellissa on runsas salaattitori ja kolmen ruoan kotiruokabuffet (josta saa siis santsata niin monta kertaa kuin jaksaa). Herkkupisteen laavakiviparilalla paistuvat pizzat, pastat, uuniperunat, wok-annokset, pihvit ja kalat.

Opiskelijalounas maksaa 2,35 euroa. Hinta asettuu opiskelijaravintoloiden hintahaitarin alapäähän. Muista ruokapaikoista saa samalla hinnalla yleensä yhden annoksen ja rajattomasti vain perunaa, riisiä ja kaalihaketta. Myös tavalliset kuolevaiset ovat tervetulleita nauttimaan MacchiaVellin antimista. Ilman opiskelijakorttia lounaasta veloitetaan 4,55 euroa. Kaupungin parhaassa opiskelijaravintolassa voi lounastaa arkisin klo 10.30-15.30.

Macchiavelli ruokkii nälkäisiä Educariumissa, Assistentinkatu 5.

Fotomyyjä

Sari Mastromarino on kaupungin paras fotomyyjä. Sari on alallaan koko valtakunnankin etevin, sillä hän voitti tänä vuonna Suomen fotokauppiaiden järjestämän Vuoden fotomyyjä –kilpailun. ”Valtakunnalliseen finaaliin pääsee viidestä kymmeneen alkuerien parasta. Finaalissa oli sekä kirjallinen että suullinen kuulustelu. Huomiota kiinnitettiin erityisesti digituntemukseen ja asiakaspalveluun. Tuomaristossa istui Canonin ja Fujin pomoja.”, Sari muistelee.

Sari on saalistanut himottua titteliä aiemminkin. Viime vuonna sijoitus oli neljäs ja sitä edeltävänä vuonna kolmas. Voitto tuli ennen kaikkea luonnollisuudella ja avoimuudella, ja Sari onkin kaukana kauppaoppilaitoksessa aivopestyistä, neuroottisista kannattaa-ostaa-vain-kallein-malli –myyjistä. ”Myyn aina omana itsenäni, enkä yritä myydä asiakkaalle mitään väkisin. Opiskelen yliopistossa latinaa, ympäristönsuojelua, kulttuuriantropologiaa ja psykologiaa. Viimeksimainituista on hyötyä asiakaspalvelutyössä, mutta kaikkein hyödyllisintä on elämänkokemus.”

Sari Mastromarino myy kameratavaraa Rajala Camerassa, Yliopistonkatu 13.

Kutukivi

Samppalinnan mäellä, Petreliuksen patsaan lähimaastossa sijaitsee kaupungin paras kutukivi. Keskeinen sijainti ja suojaisa flora tarjoaa oivan ympäristön spontaanille kutemiselle, mutta kyseistä kiveä vasten ovat käyneet kutemassa myös fiktiiviset henkilöt.

Kiven maasto on luontainen lisääntymispaikka mm. Jussi Varekselle, kirjailija Reijo Mäen luomalle epäsäännölliset elämäntavat omaavalle yksityisetsivälle.

”Vares ei opiskeluaikoinaan viihtynyt oikeustieteellisen luennoilla, vaan kauppakorkeakoulun juhlapaikassa, Montussa. Montun portsareilla oli vuosina 1977-81 käytäntö, jonka mukaan keväällä ensimmäisenä kyseisen kiven juurella paaluttanut sai koko kesän kantaa rintapielessään merkkiä, jonka merkityksen tiesivät vain harvat. Vares innostui tästä, ja testasi kiveä useasti itsekin.”.

Legenda ei kerro jaetaanko merkkiä yhä, mutta ensi keväänä kiven ympäristössä parveilee ainakin koko joukko tirkistelijöitä ja muita pervoja. Viisas kutee siis ajoissa!

Paras kutukivi on Samppalinnan mäellä, Petreliuksen patsaan lähimaastossa.

Trendsetteri

Parhaat ideat syntyvät usein puolihuolimattomasti viinalla läträämisen sivuvaikutuksena. Asia on juuri niin myös kaupungin parhaan trendsetterin, Turku-paidan, suhteen.

Valtakunnan medioihinkin tiensä raivannut Turku-paita syntyi vuosi sitten Börs-ravintolakompleksissa vaikuttavien Jim Satamon, Mikko Lahtosen, Jari Leinosen ja Jani Pajun Helsinkiin ja Tampereelle suoritetun kostean virkistysmatkan yhteydessä.

”Päätimme vetää jotakin todella rajua ylle. Ajatus Turku-paidasta syntyi nopeasti. Ensimmäisen mustavalkoisen paidan selässä luki goottkirjaimin ’rockcityboy’, mutta uusien paitojen värit ja selkätekstit vaihtelevat. Ulkomaailman vastaanotto oli häkellyttävän myönteinen.”, Satamo muistelee.

Turku-paidoilla olisi kova menekki, mikäli tuote kaupallistettaisiin. Satamo saa jatkuvasti tiedustelu- ja ruinaussoittoja kaikkialta Suomesta. Paitaa jaetaan kuitenkin vain Turussa vieraileville Turku-henkisille julkkiksille ja suunnittelurenkaan sisäpiiriläisille. Turku-paita roikkuu ainakin Toni Wirtasen, Ismo ja Ilkka Alangon, Jusu Lounelan, Kalle Miettisen ja Jussi Lammen tuolinkarmilla. ”Jussi Lampi lupasi pitää Turku-paitaa Thilia Thalia -visailun finaalissa, mutta ohjelman tuottaja kielsi provosoivien vaatteiden käytön.”, Satamo huomauttaa.

Turku-paita on niin haluttua tavaraa, että kaupungilla näkee jopa paidan halpakopioita. Paitoja ei aiota laittaa myyntiin, ja paidan saakin omakseen helpoimmin ryhtymällä Turku-henkiseksi julkkikseksi.

Turku-paitoihin törmää Börsissä ja Cityn Kaupungin paras -bileissä.

70-luku-tunnelma

Kaupungin parasta 70-lukutunnelmaa voi aistia Ylioppilaskylän peruskorjaamattomalla länsipuolella. 1960-luvun lopulla palestiinahuivien liehunnassa syntynyt opiskelijakommuuni oli aikanaan nähtävyys, jota tultiin ihailemaan ulkomailta asti. 70-luku oli Yo-kylän kulta-aikaa, mutta kyseiselle vuosikymmenelle jämähänyt länsipuoli muistuttaa nykyään lähinnä itäsaksalaista nukkumalähiötä.

Yo-kylä on peruskorjauksen kourissa, ja itäpuolen solutalot on uusittu siisteiksi nykyaikaisiksi asunnoiksi. Länsipuolella 70-luvun kommuunielämä on yhä aistittavissa. Asunnot ovat alle 20 m2:n kokoisia vessallisia huoneita, ’itsariyksiöitä’. Asuinkerroksissa on yhteiset keittiöt, joiden tarkoituksena oli koota isänmaan toivot parantamaan maailmaa ruoanlaiton ohessa. Nykyään keittiöissä sosiaalisia verkostojaan kutovat lähinnä vaihto-opiskelijat. Suomalaisten opiskelijoiden yksiöissä on omat keittolevyt, jääkaapit ja mikroaaltouunit.

Aitoa 70-luvun tunnelmaa voi käydä aistimassa Yo-kylän länsipuolella, Kylpylähotelli Caribian takana.

Kiitos lukijat!

Kiitos kaikille lukijoille, jotka kilauttivat kännykkään, kumauttivat kirjeellä tai heittivät sähköpostilla. Moni paras asia olisi jäänyt löytämättä ilman teitä.

1 kommentti

TyrninMarja

28.5.2010 23:16

www.lomaturussa.fi siellä Tyrnin Marja esittelee Turun ainutlaatuisella tavalla!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi